Salon Tovereiden jalkapallojoukkue aloitti lauantaina 2.12. valmistautumisen tulevan kauden 6. divisioonaan seurahistorian ensimmäisellä harjoitusottelulla Wilpas2 vastaan. Ennen peliä tunnelma Tovereiden leirissä oli innokas ja malttamaton, mutta samalla hieman hermostunut, sillä kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa ensimmäistä kertaa yhdessä pelaavalta joukkueelta. Ottelun vastustaja oli siis Wilppaan kakkosjoukkue, joka pelasi kuluneella kaudella 5. divisioonassa sijoittuen sarjassa kuudenneksi. Omaa lisäväriä otteluun toi se, että Tovereiden riveistä löytyi muutamia pelaajia, jotka vielä vuosi sitten kantoivat Wilppaan keltaista pelipaitaa, sillä ainakin Parkkisella, Petellä, Jupella ja Tipillä on takaan pimeä menneisyys kilpailijoiden leirissä. Pelipaikkana oli Salon Urheilupuiston tekonurmi ja peliaika 2×45 minuuttia – päätuomarin lisäksi paikalla oli kaksi linjatuomaria.
Osanotto nopealla aikataululla järjestetyssä harjoituspelissä oli varsin komea, sillä SaTo sai jalkeille 15 pelaaja kun paikalle ilmestyivät Sauli, Mikael, Pete, Jan P, Juppe, Martti, Esa, Raffe, Otto S, Kalle, Otto T, Tipi, Petu, Jani V sekä Make. Erinäisistä syistä johtuen Marko, Bigi, Madi ja Heikki eivät vielä tehneet debyyttiään Tovereiden neonoransseissa liiveissä. Etukäteen erityisesti maalivahti Kiljusen puuttuminen aiheutti joukkueella harmaita hiuksia, mutta onneksi mitat täyttävä varamies löytyi kuin löytyikin tolppien väliin – ei kuitenkaan lähempää kuin Espoosta! Maalinsuuta tukkimaan saatiin viimehetkillä legendaarinen ex-salolainen show-mies ja kokenut ammattiurheiluja Markus Helelä. Helelän omin pelipaikka jalkapallokentällä ei kuitenkaan ole maalinsuulla ja kuvaavaa onkin, että mies hankki tarvittavat tiedot maalivahtipelistä juuri ottelun alla wikipediasta.
Maken aloittaessa maalivahtina, lähti SaTo otteluun valmentajan luomalla hyökkäävällä 4-2-3-1 muodostelmalla:
————–Martti———–
Jani P——–Tipi———Kalle
——–Otto T—Juppe———
Esa—– Pete—-Raffe—Jani V
————–Make————-
Tuomari vihelsi koleana syysaamupäivänä pilliinsä tasan kello 13.00 sen merkiksi, että Salon Tovereiden ensimmäinen ottelu isolla kentällä saattoi alkaa. Ottelu lähti liikkeelle hieman jännittyneissä tunnelmissa painopisteen ollessa kuitenkin hienokseltaan Wilppaan kenttäpuoliskolla. Ilmeisesti pelaajien hermostuneisuus ja se tosiasia, että SaTolla ei ollut yhtään peliä tai harjoitusta takanaan aiheutti pelin puuroutumisen ensimmäisen puoliajan alkupuoliskolla. Kummankin joukkueen pelaajat ajautuivat jatkuvasti pienen sumppuun ja Toverit pyrkivät itsepintaisesti hyökkäämään koko ajan samaa laitaa pitkin, eikä kentän koko leveyttä käytetty hyödykseen. Pelin juoni kävi kuitenkin nopeasti selväksi – SaTo piti palloa ja pyrki hyökkäämään maata pitkin, laitojen kautta Wilppaan roiskieassa pitkiä palloja hyökkäykseen.
Ottelu sai ikävän käänteen jo alkuhetkillä kun Tovereiden puolustuksen kivijalka Rauli Linqvist joutui jättämään kentän loukkaantumisen takia. Keskitystä blokkaamaan liukuneen Raffen polvi vääntyi tilanteessa pahasti eikä hän enää pystynyt jatkamaan peliä. Toivottavasti kyse ei ole kuitenkaan vakavammasta loukkaantumisesta.
Ottelun ensimmäinen vaarallinen maalipaikka siunaantui Tovereiden Kalle Palokankareelle tämän murtautuessa hienon yksilösuorituksen päätteeksi parin Wilppaan puolustajan ohi hyvään laukaisupaikkaan rangaistualueen rajalle. Ainoastaan vastustajan maalivahdin hieno venytys alakulmasta piti lukemat muuttumattomina tässä vaiheessa. SaTon painostus pelin alkuhetkillä palkittiin useilla kulmapotkuilla, sekä parilla puolittaisella maalipaikalla, mutta kuitenkin Wilpas oli joukkue, joka aloitti maalinteon. Ensimmäisen puoliajan puolivälissä SaTon puolustus ei pystynyt siivoamaan Wilppaan pitkää avausta ja vastustajan kärkipelaajan puolittaisen läpiajon päätteeksi Tovereiden keskuspuolustus joutui kaatamaan tämän rangaistupotkun arvoisesti. Voimakkaasta protestoinnista huolimatta tuomari vei pallon 11 metriin, eikä laukomaan asettunut Wilppaan supertähti Juuso Kulmala erehtynyt toimittaessaan pelivälineen ohi väärään kulmaan aavistaneen Helelän. Tauolle lähdettiin kuitenkin tasanumeroissa, sillä lopulta SaTon painostus palkittiin, kun vahvasti raatanut Juppe voitti pääpallon Wilppaan boksin rajalla ja Pykäri pääsi jatkopallosta tökkäämään pallon tyhjään maaliin. Vielä ennen taukovihellystä SaTo pääsi kokeilemaan maalintekoa vapaapotkusta noin 20 metristä ja Tiainen laukoikin pallon hyvin muurin yli, mutta valitettavasti laukaus suuntautui arviolta pallon verran yli vasemman ylänurkan. Puoliajan loppuhetkillä Parkkinen onnistui vielä karkaamaan läpiajoon vasemmalta laidalta, mutta jälleen Wilppaan maalivahdin loistotorjunta pelasti keltapaidat takaiskumaalilta ja tauolle lähdettiin 1-1 tasanumeroissa.
Toinen puoliaika jatkui samoissa merkeissä kuin ensimmäinen loppui – SaTo piti pelivälinettä maata pitkin syötellen Wilppaan joutuessa tyytymään pitkiin ja epätoivoisiin roiskaisuihin. Samalla kun SaTon peli parani jatkuvasti pelin edetessä, niin Wilppaan viimeisimmätkin yritykset hyökätä organisoidusti kuihtuivat pitkiksi kaaripalloiksi, jotka usein pomppivat joko rajoista ulos tai suoraan SaTon maalia vartioineelle ja äänekkäästi puolustusta ohjastaneelle Helelälle asti. Kulmapotkun jälkitilanteesta Nissille siunaantui loistava maalipaikka Wilppaan paitsioansan pettäessä, mutta tilanne kuihtui topparin saksipotkuyritykseen. Hetkenpäästä Tiaisella oli unelmapaikka siirtää SaTo enemmän kuin ansaittuun johtoon, mutta piilokärjen pusku suuntautui avopaikassa shefkimäisesti hieman maalin ohi. Noin 70 minuutin kohdalla ottelu sai jälleen pelitapahtumien vastaisen käänteen, kun Wilppaan pitkä kaaripallo leijaili Tovereiden puolustuksen yli ja vastustajan kärkipelaaja oli taas puolittaisessa läpiajossa. Helelä tuli vastaan oikeaoppisesti, mutta se ei auttanut pallon hieman onnekkaastikin pomppiessa Willppaan hyökkääjän jaloissa ja tämä pääsi lopulta siirtämään pallon lähes tyhjään maaliin. Takaiskumaalista huolimatta oli vain ajan kysymys koska Tovereiden raivoisa hyökkäyspeli tuottaisi tuloksen. Tiainen pääsi kokeilemaan onneaan jälleen vapaapotkusta, joka olikin lähes identtinen ensimmäisen puoliajan yrityksen kanssa pallon leijaillessa jälleen vain hieman yli yläkulman. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun SaTon nopea hyökkäys toi tuloksen Pykärin päästessä puskemaan Tiaisen millimetrin tarkasta keskityksestä pallon toistamiseen Wilppaan maaliin. Tovereiden runsaslukuinen ja äänekäs kannattajajoukko onnistui horjuttamaan Wilppaan pelaajien mielenrauhaa ja viimeisen 20 minuuttisen aikana Wilppaan otteet alkoivat muistuttaa paikoin enemmän amerikkalaista vapaapainia kuin jalkapalloa. Wilppaan sikailu oli loogista seurausta siitä, että jatkuvalla puolustuskannalla olleet keltapaidat alkoivat väsyä ja turhautua, eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia Tovereiden nopeita hyökkääjiä vastaan; lopulta Wilpas palkittiin törkeistä otteistaan kahdella punaisella kortilla. Ulosajojen lisäksi ei olisi ollut suurikaan vääryys jos SaTolle olisi myönnetty kaksikin rangaistuspotkua… Kahden miehen ylivoimalla pelanneella SaTolla oli vielä paikkoja voitto-osumaan, mutta Esa “La Bomba” Anttosen vapaapotkusta ampumaa hirvittävää hevosenpotkua lähemmäs maalia Toverit eivät tällä kertaa päässeet. Lopulta Salon kiihkeä ja tapahtumarikas paikalliskamppailu päättyi pelitilanteisiin nähden epäoikeudenmukaiseen 2-2 tulokseen…
Tuloksesta huolimatta myös Tovereiden leirissä oltiin tyytyväisiä peliin ja sen antiin. Tasapeli oli hienoinen pettymys, mutta siitä huolimatta Toverit pystyivät pelaamaan varsin hyvää ja yleisöön menevää jalkapalloa vaikka ottelu olikin joukkueelle vasta ensimmäinen. Pienen alkuhermoilun jälkeen SaTon peli järkevöityi ja rauhoittui kun palloa kierrätettiin vapaille miehille eikä väkisin yritetty puskea koko ajan läpi samasta kohtaa. Keskikentältä löytyi hyvin apua puolustuslinjalle, ja Wilppaan mahdolliset syöttölinjat pystyttiin tukkimaan tehokkaasti. Pelin edetessä joukkue pystyi paremmin hyödyntämään kentän koko leveyttä ja alusta asti olikin selvää, että niin kauan kuin Tovereiden nopeat laiturit saivat tarpeeksi tukea muilta, niin Willppaan puolustajista ei ollut heidän pysäyttäjiksi. Vaihdot toimivat melko hyvin, vaikkakin pientä porrastamista sillä saralla olisikin kaivattu, sillä liiat muutokset liian nopeasti sotkevat peliä aina ainakin hetkellisesti. Toisen puoliajan loppupuolella pelaajien väsyminen alkoi näkyä siinä, että hyökkäyksen ja puolustuksen välit alkoivat kasvaa liian suuriksi jättäen keskikentälle suuren tyhjiön – tässä on tosin myös osuutta vastustajan masentavalla taktiikalla, jossa keskikenttä ylitettiin aina ilmateitse, sekä sillä tosiasialla, että viimeminuutit Wilpas joutui pelaamaan alivoimaisena. Yleensäkin, ja erityisesti miesylivoimalla, SaTo olisi voinut hakea ratkaisuja hieman maltillisemmin, sillä nyt ratkaisusyötöt lähtivät järjestäen 10-20 metriä liian aikaisin. Maltillisemmalla pallonsiirtelyllä olisi ollut mahdollista sahata Wilppaan puolustus kappaleiksi ja jättää vastustaja ilman mahdollisuuksia vastahyökkäyksiin.
Kaiken kaikkiaan SaTon jalkapallojoukkueen debyytti oli vähintäänkin lupauksia antava. Vaikka peli ei ollutkaan täydellistä, oli se jo ensimmäisellä kerralla yllättävänkin hyvää. Yhteisten peli- ja harjoitusminuuttien myötä joukkueen iskukyky tulee nousemaan entisestään ja tuskinpa Tovereiden fyysinenkään iskukyky oli optimitasolla näin joulukuussa. Pelin jälkeinen yleinen mielipideilmasto Tovereiden keskuudessa on helppo summata vanhaan kliseeseen, joka on tässä yhteydessä enemmän kuin paikkansa pitävä: “Tästä on hyvä jatkaa!”
