Otteluraportti 17.4.2007 (6. Div.): FC Dynamo vs. SaTo 0-1

SaTon kovin odotuksin kyllästämä sarjakausi SPL:n Turun piirin 6. divisioonassa alkoi vihdoinkin vieraspelillä turkulaisen FC Dynamon vieraan. Ottelu pelattiin legendaarisella, joskin pahamaineisella Wäinö Aaltosen koulun hiekkakentällä ja itse pelialustan lisäksi olosuhteissa muutenkin oli toivomisen varaa – kentällä ei ollut pukukoppia, saniteettitiloja, suihkuja, vesipistettä tai edes vaihtopenkkiä.

Masentavista olosuhteista huolimatta ottelun alla tunnelma Tovereiden leirissä oli positiivishenkinen: vihdoin kauan odotettu sarja-avaus oli ovella ja vastassa jo voitokkaasta harjoituspelistä tuttu vastustaja. Tovereiden kuopuksen, Otto Syvähuokon pelin alla suorittama nopea ja epäitsekäs joukkueen juomapullojen tankkausreissu läheisellä huoltoasemalla oli omiaan nostattamaan jo ennestään korkealla eetterissä leijunutta joukkuehenkeä.

SaTo joutui lähtemään keskellä viikkoa pelattuun vieraspeliin hiemaan vajaamiehisenä Tähkäpään ollessa poissa työ- sekä Piki Isotalo koulukiireiden takia, Parkkinen oli niin ikääntöissä, Raffe yhä Barcelonassa, Yrttiaho tallihommissa ja Jere Tiainen loukkaantuneiden kirjoissa. Poissaolojen takia SaTo lähti otteluun pre-seasonilla kertaalleen himen epäonnistuneesti kokeillulla 4-4-2 muodostelmalla:

———-Jarno—-Visti———-

Matias—Kalle—Juppe—-Ville T.

Esa—–Mikael—Pete—–Jani V.

————Kiljunen————–

Vaihtopenkiltä uutta voimaa kentälle toivat puolikuntoisena mukana ollut Pykäri sekä Sauli, Otto S. ja Naipa.

SaTo starttasi ottelun mallikaasti ottamalla komennon haltuunsa kierrättäen palloa rauhallisesti ja mallikkaasta pelaajalta toiselle, mutta jo melko pian otteista alkoi paistaa yliyrittäminen joka näkyi hätäisinä ratkaisuina ja väkinäisenä pakottamisen ratkaisupaikoissa. 16-alueelle oli liian kova kiire ja palloa alettiin puskemaan SaTo:n perisynnin mukaisesti puskemaan ylös liian hätiköidysti.

Ensimmäisen puoliajan alkuminuuteilla Dynamo loikin parhaan tilanteensa ottelussa pakottaen SaTo:n maalia vartioineen Kiljusen tekemään ottelun ainoaksi jääneen torjuntansa. Ensimmäisellä puoliajalla SaTon parhaat tilanteet syntyivät Kallen, Jupen sekä Naipan pelinrakentelun kautta ja Tovereiden kärjille avautuikin muutamia lupaavia puolittaisia maalipaikkoja, mutta todelliset huippupaikat jäivät uupumaan. Liekkö tähän todellisten maalipaikkojen puuttumiseen syynä sunnuntaina pelattu raskas Suomen Cupin ottelu ja/tai jalkapalloilulle poikkeuksellisen vihamielinen pelialusta?

Puoliajalla SaTo:n “harmaa eminenssi” Jaakko Saustila yhdessä muiden paikalla olleiden scouttien avustuksella antoi joukkueelle rakentavaa kritiikkiä sekä parannusehdotuksia siitä miten Dynamon puolustuslukko saataisiin tiirikoitua auki toisella puoliajalla. “Morattin” avainsanoja olivat pelin porrastaminen ja rauhoittaminen.

Jälkimmäisellä puoliajalla joukkue ottikin Sausitilan neuvoista vaarin ja pystyi niiden avulla luomaan muutamia maukkaita maalipaikkoja: Syvähuoko pelasi laidallaan itselleen muutaman herkullisen vetopaikan ja kerran pallo lipuikin maaliviivaapitkin juuri kärkiparin Kuusisto-Pykäri nenien edestä maalipotkuksi ja Jupen onnistui vavisutella Dynamon maalipuita komealla kaukolaukauksellaan.

SaTo:n maali roikku ilmassa hiekan valuessa samaan aikaan vähiin tuomarin tiimalasissa. Tunnelman tiivistyessä kentällä nähtiin muutamia puolilaittomia, lähinnä painimolskilta tuttuja otteita joihin tuomari ei kuitenkaan vaivayutunut puuttumaan. Käsin kosketelvaksi tiivistynyt jännistys purkautui aivan varsinaisen peliajan lopussa Jupen saatua syötön takaviistoon n.20 metriin ja laukaistua pelivälineen voimalla Dynamon maalin kanaverkkoihin. Paikelle saapuneet pari autolastillista fanaattisia vierasfaneja räjähtivät villeihin tuuletuksiin oikeuden vihdoine toteuduttua yksipuolisessa jalkapallonäytöksessä.

Niukoista loppunumeroista huolimatta Tovereilla ei ollut ottelussa hätäpäivää. Pallohallinta oli murskaavasti vierasjoukkueella vaikka tästä todisteena mitään virallista tilastoa olekaan ja ottelutapahtumia kuvaavaa oli se tosiasia, että Kiljunen “Gunssien” maalilla oli pakotettu vain yhteen torjuntaan.

SaTo:n pelaajille suuren helpotuksen vaikeissa olosuhteissa pelattuun otteluun toi runsaslukuinen ja omiaan esimerkillisesti kannustanut vierasfanien joukko, joka oli suunnistanut paikanpäälle käyttäen apunaan uusinta mahdollista sateliittipaikannusteknologiaa. Millaiset fanit, sellainen seura!

Ottelun pelillinen anti jätti paljon parantamisen varaa tuleviin peleihin, mutta tärkeintä tässä aiheessa olivat tärkeät 3 sarjapistettä ja se, että Sato on heti alusta alkaen oikealla kurssilla kohti sarjanousua. Voidaankin sano, että SaTo:n “operaatio Desert Storm” oli täydellinen menestys Wäinö Aaltosen koulun rutikuivalla hiekka-aavikolla!

SSS 17.4.2007: “Salon Toverit viihtyy pinnalla ja pinnan alla”

SSS 16.4.2007:”Tykit tulitti Toverit ulos Suomen Cupista”

Otteluraportti 15.4.2007 (Suomen Cup): SaTo vs. JyTy 1-5

Salon Toverit haluaa omalta osaltaan ruohonjuuritason toiminnallaan olla viemässä kotimaista jalkapallokulttuuria eteenpäin ja tätä valoa vasten ilmoittautuminen Suomen Cupiin oli joukkueelle itsestäänselvyys, vaikka esimerkiksi kaikkien muiden salolaisten joukkueiden kohdalla asia ei näin olekaan. Cupin arpaonni ei kuitenkaan varsinaisesti suosinut Varsinais-Suomen vilja-aitan ylpeyttä, sillä rouva Fortuna määräsi Tovereiden vastustajaksi 3. divisioonassa pelaavan turkulaisen Jyrkkälän Tykit.

Sunnuntaina 15.4. pelatussa Suomen Cupin 2. kierroksen ottelussa sää hemmotteli jalkpallokansaa auringon porottaessa pilvettämältä taivaalta ja lämpömittarin kohotessa jopa kesäisiin lukemiin.

Hyvä sää sekä SaTon ympärillä pyörivä postiivinen hype olivat tehneet tehtävänsä ja ottelua oli tullut seuraamaan varsin runsaslukuinen yleisö. Ei tosin sovi vähätellä kauan kaivatun makkaramyynnin osuutta tässä asiassa – tiettävästi paikalle oli saapunut myös kuningaslajista täysin piittaamattomia henkilöitä, ainoastaa grillimestari Jaakko Sinervon taidokkaasti paistamien kabanossien houkuttelemina. Ainakin yhdestä Perniöstä saapuneesta pikkubussista raportoitiin ottelupaikalla. Joka tapauksessa koko kansan herkku oli nimensä veroinen, eikä vajaasta 100 paistetusta kyrsästä jäänyt kuin muutama onneton SaTo:n nälkäisten pelaajien syötäviksi ottelun lopulta tauottua.

Itse otteluun SaTo lähti juuri ottelun alla suoraan pakkauksista esiin kaivetuissa tuliterissä peliasuissa. Peliasukokonaisuus osoittautuikin varsin komeaksi kokonaisuudeksi, joka miellytti joukkueen ja katsojien silmiä. SaTo:n taktiikkaa oli muutettu kova vastustaja huomioon ottaen hieman puolustusvoittoisempaan suuntaan luopulla 10-paikasta korvaamalla se puhtaalla ankkurilla ja Tovereiden avauskokoonpano näyttikin seuraavalta ylhäältä alaspän katsottuna:
—————–Pykäri——————

Parkkinen———————Syvähuoko

————Juppe—–Palokankare——-

—————-Tähkäpää—————–

Anttonen—Nissi—-V.Tiainen—Vuorinen

—————–Kiljunen——————-

Kotijoukkueen ideana oli vetäytä puolenkentän alapuolelle, aloittaa prässi vasta sen jälkeen, pitää mahdollisimman paljon pelaajia pallon alla ja yrittää iske nopeasti takaisin. Periaatteessa laadittu taktiikka toimi ensimmäisellä puoliajalla kohtuullisesti, mutta lopullista totuutta emme koskaan saa tietää pahojen puolustusvirheiden seurauksena syntyineiden kolmen vierasjoukkueen maalin takia. JyTy siirtyi ottelussa 1-0 johtoon ottelun 18. minuutilla kun pitkän rajaheiton jälkeen vierasjoukkueen pelaaja pääsi vapaasti tykittämään alla viidestä metristä: Kiljunen kuitenkin komeasti torjui laukauksen, mutta tilanteesta syntyneeseen irtopalloon ehti ensimmäisenä JyTyn pelaaja, joka ei enää tällä kertaa erehtynyt vaan tälläsi pallon voimalla maalin kattoon. 2-0 maalia edelsi SaTo:n toppariparille sattunut kommunikaatiokatkos molempien rynnättyä katkaisemaan samaa palloa joka lopulta pomppi hieman epäonnisestikin kummankin ohi suoraan vastustajalle, jolla oli lopulta helppo työs siirtää pallo maaliin Kiljusen hyvästä torjuntayrityksestä huolimatta. Tässä vaiheessa SaTo yritti alkaa prässäämään vasustajaa hieman ylempää ja ajamaan kovemmin vastustajan iholle pelkän katsekontaktin sijaan. Keskikentän pohjalla luutineen Tähkäpään kova prässi saikin erään JyTyn pelaajan menettämään malttinsa keskikentällä – valitettavasti tuomarilta jäi näkemättä vieraspelaajan törkeä nyrkinisku vasten Tähkäpään kasvoja. JyTy iski vielä kolmannen kerran aivan ensimmäisen puoliajan lopussa, kun Anttosen antama maalipotku leijaili suoraan mustapaidalle jolla oli jälleen varsin helppo viimeistellä maali läpiajonsa päätteeksi.

Puoliajalla SaTo päätti selkeästi lähteä pelaamaan rohkeammin ja nostamaan koko kalustoa asetetta ylemmäs. Sauli Suomela korvasi keskikentällä polvikivuista kärsineen ja kaikkensa antaneen Tähkäpään. Pian toisen puoliajan alettua nopealla tahdilla Visti korvasi Jupen, Kuusisto Pykärin, Yrttiaho Palokankareen sekä Naipa Parkkisen pelaavassa kokoonpanossa.

Rohkeampi pelityyli ja tuoreet jalat auttoivatkin SaToa saamaan paremmin pelin juonesta kiinni. Ilmeisesti myös JyTy oli joutunut ensimmäisellä 45 minuuttisella tekemään töitä tosissaan taukojohtonsa eteen, sillä mustapaitojen otteissa alkoi ottelun edetessä paistaa selkeästi väsymys: miehet eikä pallo enää liikkuneet avauspuoliskon tapaan ja se söi vastustajan hyökkäyspelisä parhaan terän pois.

Vajaan tunnin kohdalla runsaslukuinen yleisö sai sen mitä se oli odottanut. Sunnuntai-iltana nähdystä kuudesta osumasta komeimmasta vastasi kotijoukkueen Esa Anttonen, joka demonstroi miksi miehen lempinimi on “La Bomba”. Anttosen vasemman laitapuolustajan tontilta alkanut nousu päättyi hurjaan hevosenpotkuun 30 metrin takaa ja päätyi vastustamattomasti JyTyn maalin yläkulmaan – samalla sekunnilla kun pallo ylitti maaliviivan, kotiyleisö räjähti äänekkääseen juhlintaan ja ilma täyttyi nopeasti äärikannattajien taivaalle ampumista serpentiineistä.

Pelin viimeisen 20 minuuttisen aikana JyTy:n onnistui vielä kaunistella lukemia itselleen edullisemiksi kahdella lisämaalilla. Loppunumeroista 5-1 huolimatta SaTo:n ehkä suurin yksittäinen onnistuja löytyi sen maalipuiden välistä Heikki Kiljusen tehtyä sensaatiomaisen comebackin vuosien tauon jälkeen. Raamikas Klijunen ohjasi äänekkäästi SaTo:n puolustusta ja otti auktoriteetillaan vahvasti oman maalivahdinalueensa haltuun, eikä häntä voida missään nimessä syyttää yhdestäkään Tykkien maaleista. Päinvastoin, 90 minuutin aikana Tomas Ravellia idolinaan pitävä ja vilkkaasta sosiaalisesta elämästään tunnettu veräjänvartija pelasti SaTon useilta varmoilta näyttäneiltä takaiskuilta. Jälkeenpäin vastustajajoukkuekin jakoi tunnustusta tankkimaiselle Salpan kasvatille.

Tuomarin vihellttyä pilliinsä ottelun loppumisen merkiksi tulostaululla olleista luvuista huolimatta Salon Toverit saattoivat olla ylpeitä omasta esityksestään pelikentällä sekä positiivishenkisen urheilutapahtuman aikaansaamisesta. Kentällä JyTy oli paria astetta kovempi ja ennen kaikkea organisoidumpi, mutta siitä huolimatta Toverit onnistuivat varmasti tekemään vastustajan iltapuhteesta vaikean ja hikisen. Jokainen pelaaja antoi kaikkensa ja vielä erityismainnin ansaitsevat täydet 90 minuuttia kentällä ahertaa jaksaneet V.Tiainen, Syvähuoko, Nissi ja Vuorinen.

Aina voidaan jossitella minkälainen ottelun kulku olisi ollut jos JyTy ei olisi saanut niitä helppoja maaleja ensimmäisellä puoliskolla, mutta tämä on täysin turhaa selkeiden loppunumeroiden valossa. Vastustaja oli tällä kertaa parempi ja juuri sen takia JyTY antoikin erinomaisen oppitunnin “Gunsseille” – näin korkeatasoista harjoitusvastustajaa tuskin SaTo:n vieraaksi ei olisi muissa merkeissä saatu. Kova vastustaja auttamatta ja armotta osoitti millä osa-alueilla SaTo:lla on eniten parennattavaa, mutta samalla se myös osoitti, että jatkossa vastaan ei tuskin asetu yhtään sellaista joukkueta jota SaTon tulisi millään tavalla pelätä.

Tapahtumana Suomen Cupin peli yllätti SaTon organisaation etukäteistoiveet. Makkaramyynti sujui kuin rasvattu ja runsaslukuinen yleisö antoi potkua sekä virtaa joukkueella – toivoisin, ja uskoisin myös, että SaTo puolestaan tarjosi jälleen hyvää viihdettä sen kannattajilleen!

Otteluraportti 8.4.2007 : SaTo vs. FC Turku 3-0

SaTo:n pre-season jatkui pääasiäissunnuntaina kun tekonurmelle saapui jälleen maamme vanhasta pääkaupungista vastustajaksi 5.divisioonan alalohkosta nousua tulevalla kaudella tavoitteleva FC Turku. Pääsiäislampaan sulattelu sujui keväisissä merkeissä Salon aurinkoisella, vaikkain hieman tuulisella tekonurmikentällä.

SaTo:n seuraorganisaatiossa aiemmista virheistä oli tällä kertaa otettu opiksi ja järjestelyt sujuivat nyt kuin rasvattu: kenttämestari oli tietoinen kansaa lehtereille houkutelleesta ottelusta ja Erotuomarikerhokin oli lähettänyt asialle ottelun arvolle sopivasti parhaan miehensä. Kaiken kaikkiaan edellytykset hienolle jalkapalloillalle olivat moitteettomat, eikä itse ottelukaan tuonut pettymystä runsaslukuiselle yleisölle.

Voitosta huolimatta pelillisesti heikosti sujuneen Dynamo-pelin jälkeen Tovereiden pukukopissa käytiin läpi rakentavaa itsekrittikkiä siitä mitä kentällä tulee tehdä jatkossa paremmin, jotta joukkueen potentiaali saataisiin hyödynnettyä tehokkaammin: kärjistetysti olisi voinutkin sanoa, että edellisviikkoisessa harjoituspelissä FC Dynamo oli joukkue ja SaTo vain 11 yksilöä. FC Turku pelin lähdettäessä pyrittiinkin tietoisesti parantamaan tiettyjä osa-alueita kuten pallottomien pelaajien liikettä, helppoja ja nopeita syöttöjä, malttia hyökkäyspelissä sekä pallottomien prässäämistä. Lisäksi ennen peliä joukkueelle korostettiin muutamia seikkoja vaihtoruletin toimimiseksi, joka on aimemmissa koitoksissa sotkenut laajalla materiaalilla operoineen SaTo:n peliä kohtuuttomasti.

Tähkäpää sai ottelun alla managerin roolin leveille harteilleen kannettavakseen – ilmeisesti laaja, mainetta ja kunniaa monien vuosien varrella kerännyt CV manageripelien parissa oli tehnyt vaikutuksen seuran johtokuntaan. Tähkäpää juoksuttikin joukkueen kentällä totutussa 4-2-3-1 muodostelmassa jossa puolustuslinjan muodostivat V.Tiainen, Raffe, Niittari sekä Anttonen. Keskikentällä 10-paikalle nähtiin yllätysnimenä Jarno Kuusisto ja hänen alapuolellaan Naipa ja Kalle. Piikissä aloitti totutusti joukkueen kapteenina toimiva Martti “9″ Pykäri ja laidoilla harjoituksissa hyviä otteita esittäneet Otto S. sekä Yrttiaho. Vaihdosta peliaikaa kärkkyivät Otto T., Jani V., Jani P. sekä Visti. Maalissa SaTolla nähtiin jälleen uusi mies Kiljusen potiessa aiemmin vammautunutta kättään. Treeneissä ja aiemmilla kausilla harrastesarjassa vahvoja näyttöjä antanut Epi oli onneksi saatu houkuteltua ottelukohtaisella sopimuksella maalipuiden väliin. Valitettavasti pääsiäinen oli ilmeisesti hieman venähtänyt Turun suunnalla sillä vastustaja joutui tulemaan toimeen vain yhdellä vaihtomiehellä.

Sikariportaan peliä edeltänyt kovasanainen puhuttelu ei ollut kaikunut tyhjille seinille, sillä tällä kertaa SaTo oli liikenteessä huomattavasti kovemmalla asenteella kuin edellisessä Dynamo-pelissä. Kun vielä lisäksi asenne kanavoitui niin, että oikeita asioita tehtiin oikein, niin peli oli paikka paikoin varsin mallikkaan näköistä.

Kapealla materiaalilla liikenteessä ollut vastustaja yritti ilmeisesti tietoisesti pitää pelin tempoa matalalla säästellääksen pelaajiensa voimia, mutta SaTo:lle nämä suunnitelmat eivät sopineet. Vaikka SaTo yrittikin pitää tempoa yllä, se ei tällä kertaa sortunut perisyntiinsä turhan hätäilyn muodossa. Maalipaikkoja pyrittiin tällä kertaa rakentamaan paremmalla maltilla ja keskikenttälläkin pelaajat jakoivat tehdä töitä ja itseään pelattavaksi joka mahdollisti lyhyempien, helpompien ja nopeampien syöttöjen jakelemisen. Edellisestä pelistä tuttu alakerran epävarmuus oli enää haalea muisto erityisesti Raffen luutiessa linjan keskellä totutulla varmuudella.

Turku pyrki pääasiassa avaamaan peliään oman 10-paikalla viihtyneen, tai sinne pelin edetessä tippuneen, pelintekijänsä kautta joukkueen laitahyökkääjille. Laitureiden avulla Turku saikin toimitettua pari kertaa pallon SaTon boksiin, mutta nekin tilanteet jäivät kovin summittaisiksi SaTon laitapuolustajien -Esan, Villen ja Vuorisen – lähes säännönmukaisesti voitettua laidalle syntyneet juoksukilpailut.

Ensimmäiselle puoliajalla siirryttin SaTo:n 1-0 johtoasemassa Pykärin sudittua lähietäisyydeltä pallon maaliverkkoihin Kuusiston oivallisen esityön jälkeen. Vaatimattomista taukonumeroista huolimatta Tovereilla olisi ollut paikoja kaunistella lukuj, mutta jälleen kerran viimeistely jätti toivomisen varaa. Itse asiassa tällä kertaa vika ei ollut niinkään viimeistelyssä, vaan pikemminkin viimeisissä syötöissä ja ratkaisuissa jotka ehkä puuskittaisesta tuulesta johtuen karkailivat jatkuvasti juuriratkaisevasti kriittisillä hetkillä.

Toisella puoliajalla SaTo lisäsi kierroksia myllyyn ja vastaavasti varmasti FC Turun kohdalla kapea materiaali alkoi vaatia veroaan. Vielä kun managerin ohjeiden mukaisesti Tovereiden keskikenttä alkoi tarkemmin merkkaamaan Turun pelintekijää ja ajamaan iholle heti tämän saatua pallon, ottelun hallinta siirtyi entistä selkeämmin kotijoukkueelle. SaTo:n tuleeva kautta ajatelleen juuri pallottomien pelaajien liikkuminen ja vastustaja prässääminen oli tämän ottelun parasta antia. Varsinkin pallottomien prässi toimi tällä kertaa todella mallikkaasti: prässäävien pelaajien liikkuen tiviinä yksikkönä aiemman ryntäilyn sijaan, Turulla oli ajoittain todella suuria vaikeuksia päästä nousemaan omalta kenttäpuoliskoltaan, varsinkin kun sillä ei kunnioitettavasti ollut juurikaan halua turvautua pitkien pallojen roiskimiseen.

Jälkimmäisellä puoliskolla SaTo:n lähes saksalaisella varmuudella jyrännyt peli palkittiin vielä kahdella lisäosumalla. Noin tunnin pelaamisen jälkeen Kuusisto pääsi maalinedushässäkän jälkeen kääntymään pallon kanssa rangaisalueen rajalla ja tälläämään pallon oikealla jalallaan FC Turun maalin oikeaan takanurkkaan. Vapauttavan 2-0 maalin jälkeen Turun vierailut SaTon maalilla jäivät todella harvinaisiksi, korkeintaan muutamaksi yksittäiseksi vierailuksi eikä Epi Toverein maalilla juurikaan joutunut puuttumaan pelin kulkuun. SaTo pystyi luomaan useita hyviä hyökkäyksiä FC Turun maalille joista ehkä paras siunaantui ankkurin paikaltaan harvinaiseen nousuun lähteneelle Tähkäpäälle, joka sai Kuusiston ovelan kantapääsyötön juoksulinjalleen noin 6 metrin päässä vastustajan maalilta, mutta fanien keskuudessa äärettömän suositun kulttipelaajan sijoitus lipui vain senttejä maalitolpan ohi sen väärältä puolelta katsomon kollektivisen huokauksen säestämänä. SaTon prässipeli sai komean palkinnon kun ottelun loppuminuuteilla Pykäri iski voimalla kiinni palloa varomattomasti hautoneeseen vastustajan toppariin ja karkasi läpiajoon. Tarkka sijoitus maata pitkin Turun maalivahdin jalkojen välistä painui vastustamattomasti maalipuiden väliin.

Melko pian 3-0 maalin jälkeen tuomari puhalsi pilliinsä ottelun päättymisen merkiksi joka samalla tarkoitti SaTon tappiottomien otteluiden putken jatkumista 4 ottelun mittaiseksi. Lopputulos sarjatasoa ylempänä pelaavaa vastustajaa vastaan toki lämmitti joukkueen mieltä, mutta lopputulosta merkittävämpää oli tapa jolla se tuli. Sen lisäksi, että aiemmissa peleissä maalipaikkoja, luvalla sanoen, tuhlanneet kärkipelaajat saivat tärkeitä onnistumisia maalien muodossa, koko joukkueen peli oli montaa astetta aiempaa parempaa. Eiryisen mieltä lämmittävää oli juuri peliä ennen tapetille nostettujen teemojen toteuttaminen ja niillä osa-alueilla parantaminen vaikka tämäkin esitys oli kaukana täydellisestä. FC Turku-pelin perusteella oliskin helppo kuvittella maajoukkueemme ex-valmentajan kuuluisaksi tekemän lausahduksen olleen tarkoitettu kuvaamaan juuri SaTo:n pääsiäissunnuntain esittämiä otteita;”eteenpäin on menty!”

6.divisioonan sarjaohjelma

Pvm Klo Koti – Vieras Kentta/Selite

Ti 17.04 18.30 FC Dynamo – SaTo Wäinö Aaltosen koulun hiekka

Su 29.04 15.30 SaTo – TuHa Salo KHT

La 12.05 18.30 SaTo – KSF Salo KHT

To 17.05 19.00 SauvU – SaTo OP-Hakkispaana KHT

To 24.05 18.45 SaTo – PiPS 2 Salo KHT

Ke 30.05 19.30 SC Stix – SaTo Pansio hiekka

Pe 08.06 19.15 SaTo – Wilpas 3 Salo KHT

Ma 11.06 19.00 SoVo 2 – SaTo Someron tekonurmi

Otteluraportti 1.4.2007 : SaTo vs. FC Dynamo 2-1

Kevään kynnyksellä Saloon saatin kauan odotettu vieras kun turkulainen FC Dynamo saapui tekonurmikentälle mittauttamaan SaTon iskukyvyn sarjakauden kynnyksellä. Tämän kertainen vieras oli erityisen odotettu, sillä Dynamo pelaa tulevalla kaudella 6.divisioonassa samassa lohkossa Tovereiden kanssa ja täten tarjosi ensimmäistä kertaa perspektiiviä siitä mitä tulevalta kaudelta on lupa odottaa.

Valitettavasti Salon kaupungin sisäinen tiedonkulku oli jättänyt toivomisen varaa eikä paikalla ollut kenttähenkilökunta ollut tietoinen illaksi järjesttystä titaanien taistelusta. Ottelun kohtalo oli jo hetken veitsen terällä kunnes rakennustyömailta vuosien varrella oppinsa ammentanut Sauli “50 v.” Suomela otti tilanteen haltuunsa ja neuvotteli kompromissiratkaisun: ottelu aloitettiin normaalisti mutta peliaikaa oli vain 75 minuuttia urheilupuiston sulkeutumisen takia.

Pelin järjestelyihin liittyneistä takaiskusta pitää vielä mainita Salon Erotuomarikerhon joukkueille tekemät “oharit”. Useista pyynnöistä huolimatta Erotuomarikerho ei saanut toimitettua paikalle erotuomaria, mutta onneksi SaTo:n neuvokas joukkueenjohtaja sai houkuteltua legendaarisen pillipiiparin, Ville Lehtisen, kaivamaan virttyneen mustan erotuomariasunsa vintistä ja ripustamaan pillin takaisin kaulaansa.

Jere Tiaisen valitettavan loukkaantumisen ja Kalle Palokankareen sunnuntaiaamupäivänä yllättäneen mystisen päänsärkyä ja pahoinvointia aiheuttaneen sairastapauksen takia (vaikka vielä lauantai yönä hän oli hyvässä kunnossa) SaTo oli pakotettu luopumaan aiemmin hyväksi havaitusta 4-2-3-1 muodostelmasta sekä 10-paikan käytöstä ja siirtymään perinteiseen 4-4-2:een. Kärkiparin avauskokoonpanossa muodostvat Pykäri sekä tankkimainen Marko “Van” Visti. Keskikentän laidoilla alottivat Parkkinen ja Syvähuoko, keskellä Tähkäpää yhdessä Jupen kanssa ja puolustuslinjan muodostivat vasemmalta oikealle Anttonen, Raffe, Mikael ja Jani. “Lentävillä” vaihdoilla pelattaessa avauskokoopanolla ei ole sen suurempaa merkitystä kokoonpanon koko ajan eläessä eikä siitä siis sen enempää.

SaTo oli saada otteluun lentävän lähdön kun jo muutaman peliminuutin jälkeen tuomari vihelsi pilliin rangaistuspotkun merkiksi Dynamon puolustajan kaadettua boksiin murtautuneen Vistin sääntöjen vastaisesti. Visti asteli itse ampumaan hankkimaansa rankgaistuspotkua mutta hänen ja Tovereiden epäonneksi Dynamon maalivahti venyi komeaan torjuntaan maalin vasempaan reunaan suuntautuneeseen laukaukseen. Hieman pelitilanteiden vastaisestikin Fc Dynamo siirtyi johtoon ensimmäisen puoliajan puolivälissä. Turkulaisille tuomittiin vapaapotku reilusta 20 metristä, josta joukkueen kokenut topparina pelannut katpeeni tälläsikin pallon maaliin ohi huonosti sijoitetun muurin.

Kuitenkin jo ottelun alkuminuuteilla oli nähtävissä, että SaTo oli liikenteessä, syystä tai toisesta, raskain jaloin eikä liike ollut normaalilla tasolla. Ensimmäisellä puoliajalla joukkueen taalinjoilla oli havaittavissa yllättävää epävarmuutta ja vastustaja olikin päästä vaarallisiin tekopaikkoihin alakerran varomattoman pallonsiirtelyn seurauksena. Tässä varmasti lieventävänä asian haarana voidaan pitää keskikentän ja hyökkäyksen riittämätöntä liikettä, sitä ettei paikkoja helpolle ja nopeille syötöille ollut ja näin ollen alakerta jäi monesti ikävään välikätee.

Ensimmäisellä puoliajalla pallonhallinta prosentit todennäköisesti olivat lievästä Dynamon eduksi sen kierrättäessä rauhallisesti palloa alakerran kautta, mutta totutun kaavan mukaan SaTo loi vaarallisimmat tekopaikat. Kärjessä Pykäri oli jo ensimmäisellä puoliajalla karata läpiajoon useammankin kerran, mutta vastustajan maalivahdin hyvät vastaantulot viimestään vesittivät nämä tilanteet.

Tauolle lähdettiin kuitenkin SaTon 2-1 johtolukemissa kun sekä Visti, että Juppe onnistuivat vielä maalinteossa ensimmäisen 45 minuuttisen aikana. Aiemmin rankkarin ja pari muutakin potentiaalista maalipaikkaa tuhrinut Visti karkasi hieman Dynamon johtomaalin jälkeen läpiajoon Sauli Suomelan komeasta pystysyötöstä. Tälläkin kertaa maalivahdin valpas vastaantulo oli eliminoida tekopaikan mutta onneksi Visti hyvitti aiemmat syntisnä sutimalla maalivahdin jo kertaalleen torjuman pallon lopulta tyhjään maaliin. Rehellisyyden nimissä tilanne oli selvä paitsio, mutta ilmeisesti uransa pääasiassa 90-luvun alussa luonut tuomari ei ollut nykyjalkapallon korkeamman temmon tasolla eikä tilannetta nähnyt ja vastustajan vaihtopenkiltä kaikuneet “bastard in black” huudot olivatkin aivan oikeutettuja. SaTo pääsi siis taolle johtoasemassa kun vielä puoliajan lopussa Juppe purjehti komeasti oikealta laidalta boksin sisään harhauttaen parikin vastustajaa ja lopulta siirtäen pallon etukulmasta maaliin. Kerrassaan komea maali johon esityön teki jälleen kerran ratkaisupelaajaksi kovissa liemissä marinoitu Sauli. Sauli Suomelan upea esitys nostattikin miehen o fmananiryhmän, SS-joukot, raikuviin suosionosoituksiin tuomarin viheltäessä pilliin puoliajan merkiksi

Toisella jaksolla SaTo ryhdistäytyi heikosti menneen avauspuoliajan jälkeen, vaikka sekin jätti paljon parantamisen varaa. Varmasi osasyy “pakan hajoamiseen” oli uudessa pelisysteemissä joka siis oli paperilla 4-4-2, mutta käytännössä pikemminkin 4-2-4. Liaallisen hyökkäysinnon ja puutteellisen liikkeen takia keskikentälle syntyi suuri tyhjiö joka esti pelin saamisen kunnolla hallintaan ja vastustaja iskemään vastiskuilla SaTo:n maalille.

Vaikka Tovereiden peliesitys ei ollutkaan kummoinen, se pystyi varsinkin toisella puoliajalla luomaan tukuttain erinomaisia maalipaikkoja joista olisi hyvin voinut, ja oikeastaan pitänytkin syntyä 2-5 lisämaalia. Keskiekentältä Pykäri vapautettiin jälleen useampiinkiin puolittaisiin ja puhtaisiin läpiajoihin, jotka kuitenkin päätyivät maalivahdin hyppysiin, ohi ja sivuverkkoihin. Lisäksi Otto S. ja sekä kukkona tunkiolla häärinyt Suomela iskivät pallon maalikehikoihin kerran mieheen. Eirtyisesti Syvähuokon kaukolaukaus olisi ollut komea maali jos pallo olisi vain syyntautunyt kymmenisen senttiä alemmas. Pahimmasta maalipaikan hassaamisesta vastasi kuitenkin Jarno Kuusisto, jonka eteen Pykäri pelasi 2 vs. 1 hyökkäyksen päätteeksi tyhjän maalin, mutta kuin ihmeen kaupalla Kuusiston laukaus muutamasta metristä kiersi maalitolpan parikymmentä senttiä sen väärältä puolelta!

Täysin ilman mahdollisuuksia toisella puoliajalla ei jäänyt turkulainen vierailijakaan. Muutaman nopean vastaiskun päätteeksi Dynamo onnistui toimittamaan pari vaarallista matalaa keskitystä SaTo:n maalille, mutta kunnon laukaukset jäivät puuttumaan ja maalilla torjunut Joni Karonen onnistui selvittämään vastustajan lähentely-yritykset kunnialla. Dynamon erikoistilanteet olivat myrkkyä SaTolle läpi ottelun ja ottelun jälkimmäisellä puoliskolla turkulaiset onnistuivat rakentaa muutaman vaarallisen mylläkän Tovereiden maalille kulmapotkuista.

Tuomarin viheltäessä pilliin ottelun päättymisen merkiksi SaTo:n pre-seasonin ensimmäinen voitto kahden tasapelin jälkeen oli tosiasia! Voitto ei irronnut kummoisellakaan esityksellä, joka itseasiassa oli SaTon historin ehkäpä jopa heikoin, mutta suotuisan loppputuloksen puristaminen oli oiva osoitus joukkueen “mental toughnessista” ja antoi itseluottamusta jatko ajatellen. Samassa lohkossa tulevalla kaudella pelaava Dynamo antoi hyvän vastuksen, mutta samalla se vahvisti Tovereiden käsityksen siitä, että mitään estettä suoralle nousulle 6. divisiionasta ei pitäisi olla: heikommallakin pelillä SaTo loi selvästi vastustajaansa enemmän maalipaikkoja ollen pelillisesti (lähes) koko ajan Dynamoa muutaman askeleen edellä.