Salon Toverit ry.:n Kesäjuhlat 7.7.2007

AIKATAULUSTA ja OHJELMASTA

 

- LÄHTÖ:Kello 14.00, Salon torin liepeiltä, perheravintola Baharin edestä. Pikkubusseja / tilatakseja otetaan paikalle kyytitarpeen mukaan. Kaikki siis Baharin kautta, mennään yhtä matkaa. Etukäteistiedustelujen mukaan kisapaikalle pääsee 5 €:lla.

 

 

- Itse asiaan Hamarijärvellä siirrytään pikkuhiljaa, kun riittävästi väkeä on paikalla. Alkuperäissuunnitelmien mukaan puuhastelu (keihäs, penkki, ja mahdollisesti jalkapallo ja/tai pesäpallo) urheilukentällä pyritään lopettamaan puolustusvoimien ylilentoon mennessä, joka on tilattu seitsämäksi ( huom! säävaraus ).

 

 

- Tämän jälkeen mökillä saunontaa, grillausta ja boolia, sekä menneen kauden parhaimmiston palkitsemista.

 

 

- Huomioitavaa: varaa matkaan lämmin vaatekerta, liikunta-asu, pelikengät, keihästrikoot, penkkipaita, pyyhe, uimahousut (miehet) tai uima-asu (naiset) ja omat saunajuomat ja 10€ osallistumismaksu kylmänä käteisenä (visa electron ei kelpaa maksuvälineenä). Varmista ennen juhlintaa myös tapaturmavakuutuksen voimassaolo.

 

 

———————————————————————————————————

 

 

Salon Toverit ry.n kaikkien jaostojen ja innokkaimpien tukijoiden yhteiset kesäjuhlat vietetään lauantaina 7.7. Asiasta on lähetetty kutsuja SaTolaisten sähköisiin postilokeroihin, mutta arvatenkaan databasestamme ei löydy kaikkien kutsukelpoisten yhteystietoja.

 

Jos et ole postia saanut, koe itsesi yhtälailla kutsutuksi, mikäli saat kutsun jotakin muuta kautta, kuten suusanallisesti, tahi SMS-viestillä. Kutsu on luettavissa alla, ja kutakuinkin näille palstoille ilmestynee myös tarkempaa informaatioita juhlien aikataulusta ja ohjelmasta.

 

Varmuudeksi surffaa myös interweb-osoitteeseen

www.salontoverit.com.

 

Kutsu

Tervetuloa SaTon Kesäjuhliin lauantaina 7.7. Tilaisuus järjestetään Hamarijärven rannassa, Jere Tiaisen mummon kesämökillä, sekä mökin välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla Kirjakkalan urheilukentällä.*

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille SaTolaisille ja satomielisille vaimoineen.

Iltapäivän ohjelma ja aikataulu ovat vielä hieman avoinna, mutta näillä näkymin luvassa on ainakin SaTon penkkipunnerruskilpailu, keihäänheittokisa, kori- ja jalkapallojoukkueiden palkintojenjako, sekä luonnollisesti grillausta, uintia ja saunontaa. (ideoita/ehdotuksia otetaan vastaan.)

Tarkempaan infoa ohjelmasta, ja aikataulusta tarjoillaan myöhemmin. Varaa kuitenkin jo nyt kalenteristasi koko päivä.

Ilmoita osanotostasi maanantaihin 2.7. mennessä!, jotta osaamme arvioida ruuan, juoman ja kansan määrän. Juhlapaikalla on hyväntekeväisyysgaalahenkisesti rahalipas, johon voi maksaa vapaaehtoisen** lahjoituksen 10€. Vastineeksi SaTolla on tarjottavana erinäistä purtavaa ja grilliruokaa***, sekä sammioittain boolia.

Sydämellisin kesäterveisin, Martti Pykäri, Salon Toverit ry.

*Ajo-ohje Salosta: Teijontietä 15km, minkä jälkeen vasemmalle Hamarijärventielle. Tien varressa oikealla on Kirjakkalan kenttä (noin 250m) ja Tipin isoäidin mökki löytyy tietä seuraamalla Hamarijärven rannasta.

**Ei pidä paikkaansa!

*** Jos noudatat jotain seuraavista ruokavalioista, tai omaat poikkeuksellisen vahvan ruokahalun varmista vatsasi tyytyväisyys täydentämällä kattausta omin eväin: kevyt, kasvis, keliakia, laktoositon jne. Paikalla grilli.

SaTon kaulahuiveja taas saatavilla!

Saimme vihdoin kauan odotetun erän supersuosittuja SaTon punakeltaisia kaulahuiveja!

Ostamalla kaulahuivin näytät paitsi coolilta (2000-luvun Bulahattu), säästyt ikäviltä vilustumisilta ja tuet Salon Tovereiden jalkapallojoukkueen toimintaa. Huivi on myös tyylikäs ja persoonallinen lahjaidea, joten voit hoitaa joululahjaostoksetki jo nyt ennen juhannusta – naisystäväsikin on ihastuksissaan kun muistat häntä suhteenne vuosipäivänä laadukkaalla kaulahuivilla. Kaulahuivien hintaa on nyt pystytty laskemaan aiemmasta ja voitkin lunastaa sellaisen omaksesi nyt vaivaisella 20 eurolla!

Älä jumitu 90-luvulle, vaan tilaa huivisi jo tänään. Jos olet kiinnostunut tilaamaan tai ostamaan huivin, niin ilmoita siitä osoitteeseen jussiisotalo@hotmail.com ja tuotteiden myynti tapahtuu periaatteella “massit lapaan tai tilille ja sen jälkeen huivi kaulaan”. Jatkossa huiveja tullaan myös myymään SaTon kotipelien yhteydessä, mutta kannattaa kuitenkin toimia nopeasti, sillä huiveja on rajoitettu 200 kpl erä ja kysyntä valtavaa.

Otteluraportti 11.6.2007 (6. Div.): SoVo2 vs. SaTo 0-5

Salon Tovereiden voitosta voittoon edennyt kevätkausi sai sinettinsä kun joukkue matkusti Somerolle SoVon kakkosjoukkueen vieraaksi sikapitäjän uudelle tekonurmikentälle. Metalliverkoin ympäröity kenttä toikin mieleen SaTon yhdistyksen alkuajat ja äärimmäisen fyysisen “vankilakoriksen”, josta kaiken voidaan sanoa saaneen alkunsa. Vaikka Someron uusi tekonurmi olikin huomattavasti Salon vastaavaa pienempi ja pehmeänpi Toverit tunsivat olonsa heti kotoisaksi kanaverkkaitojen sisäpuolella. Joukkueen totuttautuminen pieneen kenttään otti ensimmäisellä puoliajalla oman aikansa, mutta kuten Mad Max-trilogian viimeisen osan Thunderdome-metallihäkissä käydyssä taistelussa, SaTo nousi Maxin tavoin vaikeuksisista voittoon aluksi vahvaa vastustajaa vastaan – aivan kuin Master Blaster, SoVo2 ei ollut tarpeeksi älykäs eikä riittävän fyysinen yltääkseen voittoon.

Raffen pahoiksi yltyneet polvivaivat olivat ajaneet ikistaistelijan pakkolepoon, Kalle kärsi pelikieltonsa toista osaa, Naipa poti vielä heikohkohkoa oloaan sillä “eilen oli niin hieno ilma” ja omassa rasvassaan Thaimaan auringossa paistumistaan jatkanut Esa oli raporttien mukaan alkanut jo muistutta upporasvassa paistettua rapua, mutta muuten SaTo sai alkusarjan viimeiseen peliinsä jalkeille parhaan miehistön. Paikka huipulla on tuulinen, eikä Raffe ollut kestänyt SaTon managerin pallilla kuin yhden ottelun ja tällä kertaa fläppitaulun varressa oli jälleen uusi mies. Tällä kertaa kunnia raapustaa avauskokoonpano taululle oli suotu Pykärin vielä saunaillan jäljiltä täriseviin käsiin, mutta tästä huolimatta kärkimies raapusti nopeasti ensimmäisen nimen tauluun: Pykäri. Joukkueen kapteeni aloitti itse piikissä yksinäisenä kärkenä ja hapuilevin tikkukirjaimin hän sijoitti alapuolelleen 10-paikalle Jupen sekä laidoille Jarnon ja Matiaksen. Keskikentän pohjalle rouhimaan roolitettiin Sauli ja Petu, eikä puolustuslinja Tiainen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen tarjoillut yllätyksiä. Vielä pienempi yllätys oli maalinsuulle lopulta tiensä Nokian kesäjulilta löytäneen Kiljusen avauspaikka maalitolppien välissä. Valmentajan kenttäkomennusta odottamaan joutuivat jäämään tällä kertaa Syvähuoko, Tähkäpää, Parkkinen, Visti sekä Isotalo.

Kotijoukkue aloitti ensimmäisen puoliajan vahvasti SaTon hakiessa yhä askeleitaan Someron pienessä NHL-kaukalossa ja ottelun alkuhetkillä SoVo sai aikaan pientä painetta Tovereiden maalille. Painostus tuotti muutaman vaparin hyviltä etäisyyksiltä ja pallo pomppikimn boksissa vaarallisesti, mutta SaTon puolustus maalivahti Kiljusen johdolla onnistui toimittamaan pelivälineen joka kerta pois maalintekosektorilta ennen kuin isompaa vahinkoa ehti syntyä. Reilun vartin pelin jälkeen ottelu sai hieman pelitapahtumien vastaisenkin käänteen kun SaTo rynni Pykärin johdolla nopeaan vastaiskuun Kiljusen pitkän avauksen päätteeksi. Nopea kärkipelaaja kiihdytti ohi SoVon vähintäänkin kokeneen keskuspuolustuksen, mutta maalivahdin erinomainen vastaantulo esti maalin synnyn. Vastaiskua keskikentän pohjalta päättämään ehtinyt Sauli Suomela onnistui kuitenkin rouhimaan puolustajan estelyistä huolimatta paluupallon maalin perukoille ja SaTo siirtyi hieman yllättäenkin 0-1 johtoon. Avausmaali käänsi ottelun hallinnan vierasjoukkueelle, joka nyt vyörytti hyökkäyksiään Someron maalille. Nopean seinäsyöttökuvion päätteeksi Tähkäpäällä oli tilaisuus kasvattaa SaTon johtoa, mutta viime hetkellä puolustaja liukui keskikenttäpelaajan jaloille ja laukaus vieri tolpan kautta maalipotkuksi. Toisessa päässä SoVo loi edelleenkin parhaat paikkansa erikoistilanteiden kautta, mutta Kiljunen napsi varmasti suorat laukausuyritykset hyppysiinsä. Kertaalleen luukulle vapaapotkusta keskitetty pallo pomppi sekavan flipperin jälkeen jopa SaTon ylärimaan. Tästäkin huolimatta tilanne oli pian jo 0-2 kun Tähkäpään kierteinen pystypalloa tavoitti läpiajoon karanneen etunimikaimansa, mutta maalivahdin uhkarohkea vastaantulo esti jälleen suoran maalin syntymisen. Tällä kertaa pallo kimposi maalivahdin torjunnasta taustajuoksunsa hyvin ajoittaneelle Vistille jolla oli helppo työ siirtää pallo lähes tyhjillään ammottaneeseen maaliin. Maalin jälkeen tuomarin ympärille syntyi suuri torikokous somerolaisten protestoidessa aiheetta tilannetta joissa Syvähuokon ja maalivahdin juoksulinjat kohtasivat: Otto ehti ensin palloon eikä ajanut missään nimessä tilanteessa tahallaan maalivahtia päin. Tilanteen rauhoituttua tuomari palkitsi SoVon nro.17 keltaisella kortilla, jonka jälkeen peli saattoi jälleen jatkua. Ensimmäisen jakson viimehetket eivät tarjoilleet kahdella autolla paikalle matkustaneille vieraskannattajille enää ilon hetkiä ja tauolle vetäydyttiin jo ratkaisevan oloisissa 0-2 luvuissa.

Tovereiden peli oli loksahtanut kohdalleen avausmaalin jälkeen, eikä muutoksille ollut tauaon aikana tarvetta. Tauko käytettiinkin lähinnä nestetankkaukseen sekä voimien keruuseen toista puoliaikaa varten. Managerin tärkein ohjeistus pelaajille olikin jatkaa vain samaan tapaan kuin ensimmäisellä puoliskolla sekä muistutus siitä, että koko maalinkiilto silmissä pelannut joukkue jaksaisi puolustuu Kiljuselle vielä yhden nollapelin. Antti Mäkisen roolin tilapäisesti joukkueen fysioterapeuttina perinyt Jere Tiainen vastasi pelimatkalla pelaajien lihashuollosta ja Tipin joukkueelle suorittaman nopean hieronnan jälkeen pelaajat olivat jälleen valmiina taistelun viimeiselle 45 minuuttiselle, vaikka erityisesti Jani Vuorisen tekonurmella kireytyneet takareidet ja pakarat teettivätkin hankaluuksi joukkueen fysioterapeutille.

Aikaa ja vaivaa säästämättä Vuorisenkin paikat saatiin hierottua pelikuntoon ja ottelun toinen puoliaika saattoi alkaa. Ottelun jälkimmäisellä puoliskolla kentälle kirmasi vapautunut ja intoa puhkunut SaTo, joka järjestikin uskollisille kannattajilleen todellisen näytöksen. Pallo ja miehet liikkuivat SaTolla ehkä paremmin kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella ja keskikentän pohjalla operoineet niittokoneet pitivät huolen, että SoVon pelinrakentelusta ei tullut juuri mitään. Puoliaika ehti vanheta vain kymmenisen minuuttia kun Tovereiden pitkä painostusjakso tuotti tulosta Syvähuokon lauottua pallon hieman onnekkaastikin vastustajan puolustajan kautta maaliin. Ainostaan Someron maalilla pelanneen maalivahdin unelmapeli esti lukemien repeämisen suuremmiksi jo tässä vaiheessa: maalivahti esitti käsittämättömän dudekmaisen tuplatorjunnan Martin ja Parkkisen laukauksiin ja lisäksi torjui Parkkisen laukauksen aivan maalin alakulmasta tolpan kautta ohi maalin. Jakson puolivälin tietämillä nähtiin erikoinen tapahtuma kun SoVon jatkuvasti sääntöjen rajamailla pelannut nro. 17 rikkoi boksiin ajanutta Pykäriä ja pelasi vielä tilanteessa palloa kädellään, eikä tuomarille jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin viedä pallo 11 metriin. Erikoiseksi tilanteen teki sen, että SaTolta pilkkua ampumaan saapui joukkueen maalivahti “Kuhilaspihan Chilavert” Kiljunen. Valitettavasti Kiljusen viimestely ei ollut paraguaylaisen esikuvansa tasolla, vaan SoVon unelmapeliä pelannut maalivahti poimi laukauksen alakulmasta. Onneksi maalivahdin nopea avaus epäonnistui ja Vuorisen onnistui siivota pallo väljemmille vesille eivätkä somerolaiset pystyneet hyödyntämään vierasjoukkueen tyhjyttään ammottavaa maalia.

Somerolaisten paras paikka toisella puoliajalla syntyi jälleen erikoistilanteesta kun jo useampaan otteeseen laukaustaan kalibroimaan päässyt nro. 80 täräytti pallon muurin yli SaTon maalin ylähirteen, mutta se oli jälleen SaTo joka onnistui maalinteossa. Puolinopean hyökkäykseen lähdön jälkeen Tähkäpään keskiympyrästä annettu tsippisyöttö tavoitti vasemmalla laidalla vauhtiin kirmanneen Parkkisen. Parkkinen jätti vastustajat selkänsä taakse, kiihdytti päätyrajalta josta hänen lähettämänsä matala keskitys löysi maalille rynnineen Vistin joka siirsi pallon helposti maalin kattoon – “läheltä ylös!” Pian maalin jälkeen nähtiin ikävä välikohtaus, kun SoVon turhautunut “tähtipelaaja” hyökkäsi SaTon Yrttiahon kimppuun tämän napattua paidasta somerolaiselta vauhdin pois keskialueella. Lyönti ja potkuyritys johti yleiseen torikokoukseen, jonka aikana SaTon fanaattisimmat Ultrat Stube ja Moratti hyökkäsivät kentälle puolustamaan omiaan. Onneksi omat pelaajat onnistuivat rauhoittelemaan “Bruise Btothersit” ja tilanteen rauhoituttua Yrttiaholle sekä vastustajalle näytettiin vain keltaista korttia. Ratkaisua voi pitää todellisena “Salomonin tuomiona” sillä läpi ottelun kuumana käynyt ja teatraalisia kuolevia joutsenia esittänyt SoVon nro.80 oli onnekas saadessaan jatkaa vielä kentällä, kun taas Yrttiahon rooli kahakassa oli ainoastaan toimia nyrkkeilysäkkinä. Vielä ottelun loppuhetkilläTähkäpää tarjoili jälleen syötön vasemmalle laidelle Matiakselle, joka viimeisteli ottelun komeimman maalin roikottamalla pallon pienehköstä kulmasta Someron maalin takayläkulmaan.

Selvistä 0-5 loppunumeroista huolimatta SoVo2 pelasi varsin vahvasti ja tarjosi SaTolle miehekkään vastuksen. Varsinkin ottelun ensimmäisen puolituntisen aikana kotijoukkueella oli omat paikkansa maalintekoon ja senkin jälkeen oikeastaan ensimmäisenä vastustajana tällä kaudella pakotti Kiljusenkin töihin maalinsa suulla. SoVo voisi pitää itseään jopa hieman epäonnekkaana jäätyän nollille sen jälkeen kun se oli kuitenkin onnistunut toimittamaan pallon kaksi kertaa SaTon yläputkeen 90 minuuttisen aikana. Hyvästä yrityksestä huolimatta Somero ei taistellut voitosta kuin ensimmäisen vartin ajan ja Tovereiden ensimmäisen maalin jälkeen ottelu oli täydellisesti vierasjoukkueen pihdeissä. Erityisesti toisella puoliajalla SaTo esitti hienoa ja tehokasta jalkapalloa, joka kirvoitti jopa kriittisenä katsojana tunnetun Tiaisen vuolaisiin ylisanoihin kuvaillessaan joukkueen peliä. Eräs kotijoukkueen pelaajakin joutui toteamaan osuvasti, että “harvemmin sitä kuitenkaan treenien lisäksi pelissä joutuu kolmion keskellä juoksemaan” SaTon seinäsyöttöpelin sahatessa SoVon puolustuksen riekaleiksi.

Henkilökohtaisista onnistujista keskuspuolustuksessa luutinut Niittymäki keräsi yleisön vuolaimmat kehut, vaikka tälläkin kertaa on pakko kehua koko joukkueen peliä. Tällä kertaa peli oli paitsi näyttävää, myös tehokasta eikä maalipaikkoja enää tuhlattu aiempaan malliin vaikka mukaan muutama sellainenkin mahtui. Puolustus piti jälleen vastustajan hyökkääjät herran nuhteessa ja joukkueen uusin tulokas Metsänoja pääsi hyvin esittelemään jääkiekon kesäharjoituksista hankittua fyysisyyttään pariin otteeseen. Joukkueen pelin kannalta ehkä postiivisin yllätys, jos sellaisesta voi puhua, oli keskikentän voimakas puolustuspelaaminen: Yrttiahon ja Tähkäpään terävästi leikanneet viikatteet sekä Suomelan väkivahva rouhiminen tyrehdyttivät SoVon keskialueen pelinrakentelun totaalisesti eikä vastustaja pystynyt maata pitkin etenemään Kiljusen vartioimalle maalille.

Tovereiden kevätkausi sai Somerolla ansaitsemansa päätöksensä selvän voiton myötä, mutta ilahduttavinta oli kuitenkin tapa jolla voitto ansaittiin. Sarjan viimeisessä pelissä SaTo pelasi tähän asti parasta peliään ja toivottavasti sama nousuhdanteinen trendi jatkuu myös syksyn karsintapeleissä. Taistelun tauottua Someron joukkueen kapteeni intoutui vielä kehumaan SaToa “parhaaksi joukkueeksi 6. divisioonassa” jota vastaan hän on koskaan pelannut – toivottavasti SaTo on kuitenkin ensikaudella jo paras joukkue 5. divisioonana alalohkossa.

Otteluraportti 8.6.2007 (6. Div.): SaTo vs. Wilpas3 4-0

Kännykkäkaupunki oli kohissut Salon Tovereiden ja Wilpas 3:n paikallispelistä jo viikkoja ennen h-hetkeä – derby oli ohittanut jopa Vesa Keskisen ja Merikukka Forsiuksen sekoilut iltäpäivälehtien lööpeissä kaupungin kuumimpana puheenaiheena työpaikkojen ruokaloissa, kahviloissa, ravintoloissa sekä turuilla ja toreilla. Salossa ennen näkemättömän hypen jälkeen fanien odotukset itse ottelun ja koko tapahtuman suhteet olivat taivaissa. Omilla pussikaljoilla pääasiassa varustautunut yleisö ei joutunutkaan pettymään sillä puheenjohtaja Pykäri oli tilannut ilmojen herralta paikalliskamppailun kunniaksi poutaa ja ottelupäivänä Varsinais-Suomen vihreää rubiinia hellittiinkin kunnon hellesäällä.

Tekonurmen lehterit alkoivat täyttä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua ja SaTo pääsi lämmittelemään fanien sumutorvien säestäminä. Paikallispelin houkuttelemana Toverit saivat jalkeille kaikki pelaajat jotka suinkin vain pystyivät juoksemaan, joskin verryttelyn aikana koettiin ikävä takaisku kun Raffe sai huomata ettei kovia kokenut polvi kestänyt vielä kevyttäkään hölkkää. Rauli “Rough and tough niinku nahkarotsi” Linqvistin puuttuminen takalinjoilta oli luonnollisesti paha takaisku, mutta Championship Managerissa kannuksensa hankkinut puolustaja vaihtoi pelivälineet fläppitauluun ja hyppäsi ainakin yhden ottelun ajaksi SaTon valmentajan tuulisella pallille. Valitettavasti Salon parhaatkaan lääkärit eivät olleet saaneet parsittua Nissiä vieläkään pelikuntoon, mutta onneksi joukkueen topparivajetta oli paikkaamassa SaTon tuore hankinta, kauden loppuun kattavalla sopimuksella joukkueeseen kiinnitetty Markus Metsänoja. Poissaolijoista vielä mainittakoon edellisen pelin suorasta punaisesta saamaansa kahden ottelun pelikieltoa sovittanut Kalle Palokankare.

Valmentajan isoihin tarralenkkareihin astunut Raffe muokkasi Saton perinteistä muodostelmaa hivenen hyökkäävämpään suuntaan tarjotakseen näyttävää ja hyökkäävää peliä sadoittain paikallispeliä Urheilupuistoon todistamaan saapuneille kannattajille. Perinteinen 4-2-3-1 taipui Raffen käsittelyssä muotoon 4-1-2-2-1 kun keskikentän kolmio käännettiin päälaelleen, niin että Tähkäpää jäi ainoaksi varmistavaksi pelaajaksi Vistin ja Jupen operoidessa hänen yläpuolellaan. Puolustuslinjassa lähes “ever present” Vuorinen aloitti oikealla ja pelipaikalla kuin pelipaikalla loistanut VilleTiainen vasemmalla yhä itseään Thaimaan polttavassa auringossa grillaavan Anttosen paikalla. Topparin paikan itselleen ominut Niittymäki sai rinnalleen SaTon kohutun debytantin kun Metsänoja löytäessä itsensä suoraan avauksesta ja puolustuksen sydämestä. Laiturien tontit menivät Kuusistolle sekä Parkkiselle ja kärjessä aloitti joukkueen kapteeni Pykäri. Kuhilaspihan iso paha susi Heikki Kiljunen oli itsestään selvä, ottelun ajankohdan huomioon ottaen harvinaista kyllä, valinta maalipuiden väliin. Penkille koutsin lämmittelykomennusta jäivät odottamaan Syvähuoko, Yrttiaho, Isotalo, Seppälä sekä Suomela.

Hieman kello 19.00 jälkeen “Salon satakielen” Saku Mäkysen samettinen baritoni toivotti katsojat tervetulleeksi otteluun sekä kuulutti raikuvien suosionosoitusten saattelemina joukkueiden kokoonpanot etteriin ja spektaakkeli oli tuomarin pillin vihellystä vaille valmis alkamaan. Joukkueen kunniakasta historiaa mukaillen kapteeni Pykäri voitti alun kolikonheiton ja valitsi Kiljusen mieliksi maalivahdille varjoisamman puolen ja Wilpas pääsi aloittamaan ottelun. Pelin kulku kävikin jo hyvin nopeasti selväksi: Wilppaan kokenut joukkue keskittyi puolustamaan tiiviisti ja tyytyi roiskimaan pitkiä kaaripalloja SaTon toppareille Tovereiden puskiessa raivokkaasti eteenpäin. Tunnustelevien ensiminuuttinen jälkeen punakeltapaitojen Pykäri lähti keskiympärän yläpuolelta vahvaan rynnistykseen, mutta vastustajan Paulig-mainoksista tuttu puuseppä otti siviiliammatistaan tutun sirkkelin käyttöön ja Martin juoksu päättyi kyynisen rikkeen seurauksena tekonurmen pintaan. Kuin ihmeen kaupalla vastustaja selvisi tilanteesta kortitta ja tilannetta seuranneesta vapaapotkusta Tähkäpää toimitti pallon vastustajan boksiin, mutta Vistin jatkoyritys kilpistyi ihmismuuriin. Hetki edellisestä ja Pykäri oli taas karussa Wilppaan hitaalta, mutta kankelta puolustukselta. Valitettavasti tälläkin kertaa Ysin juoksu loppui vasta Wilppaan pelaajien laittomien otteiden jälkeen ja tällä kertaa tuomari ei enää armahtanut tv-julkimoa, vaan palkitsi tämän törkeistä otteistaan keltaisella kortilla.

Rikettä seuranneesta tilanteesta Pykärin itsensä 20 metristä ampuma vapaapotku ohitti muurin, mutta pallo pomppi hiuksen hienosti ohi vastustajan maalin takatolpasta. Wilppaan negatiivinen pelitapa toimi ensimmäisellä peliajalla vierasjoukkueen toivomalla tavalla. SaTo yritti hyökätä vimmatusti, mutta tiiviisti puolustanutta ja pelkkään pallon roiskimiseen tyytynyttä vastustajaa vastaan joukkueelle oli vaikeuksia luoda todellisia tekopaikkoja. Vainion liikenne on ilmeisesti Wilppaan salainen tukija sillä ainakin jostain vierasjoukkue oli saanut käyttönsä bussin, jonka se oli parkkeerannut oman maalivahdin alueensa eteen. Tovereiden hyökkäykset kilpistyivät toisensä jälkeen sinipaitaiseen lihamuuriin boksin rajoilla ja tauolle lähdettiin runsaslukuisen kotiyleisön harmiksi 0-0 lukemissa.

Masentavista lukemista huolimatta SaTon usko omaan tekemiseen ei horjunut tauollakaan. Ensimmäisen puoliajan viimeinen 15 minuuttinen oli antanut jo viitteitä paremmasta, mutta rohkeista peliliikkeistään tunnettu Raffe päätti siirtyä kahden kärjen systeemiin urhraamalla yhden pelaajan keskikentältä. SaTon toisen puoliajan nyky-Brasilian suosima taktiikka olisikin numeroina ilmoitettuna muotoa 4-2-2-2. Lisäksi manageri painotti taukopuhessaan malttia syöttöpeliin ja röyhkeyttä ratkaisuihin – näillä eväillä tarvittavat maalit kyllä syntyisivät ennemmin ta myöhemmin.

Raffen sadat manageripelien ääressä vietetyt tunnit eivät olleet valuneet hukkaan, sillä heti toisen puoliajan alussa ottelun painopiste siirtyi entistä selvemmin syvällä Wilppaan alueelle. Hyökkäyksen mieskomeudesta vastasi raamikas kaksikko Juppe-Visti joka katsomoon tarjotun silmänruuan lisäksi tarjoili hikisen iltapuhteen Wilppaan puolustukselle. Saton kova pianostus poiki nopeassa tahdissa kaksi kulmapotkua. Ensimmäisestä Wilpas vielä selvisi takaiskuitta, mutta toisella kerralla Juppe kohosi korkeimmalla ja puski määrätietoisesti Syvähuokon lähettämän kulmapotkun verkon perukoille. SaTon historian ensimmäinen kulmapotkumaali oli nähnyt päivänvalon ja millä tavalla! Kuten niin monta kertaa aiemminkin, ensimmäistä maalia seurasi SaTon ketsuppipurkin aukeaminen: oikealla laidalla idolinsa Vegard Heggemin tavoin terväniin nousuihin kykenevä Vuorinen lähetti kulmapotkun jälkitilanteesta tarkan keskityksen takatolpalle josta Matias puski pallon vastustamattomasti toistamiseen Wilppaan maaliin. Tässä vaiheessa kupletin juoni oli jo kaikille selvä: kyse ei ollut enää voitosta, vaan siitä kuinka monta maalia SaTo pystyisi faniensa iloksi iskemään. Omat paikkansa lukujen kaunistamiseen oli ylähirteen kaukolaukauksensa roikuttaneella Tähkäpäällä ja niin ikään poikkipuuhuun lähietäisyydeltä pelivälineen puskeneella Niittymäelläkin. Suurimmat aplodit yleisöltä keräsi kuitenkin Jussi “Lebööf” Isotalo, jonka puolustuksen alimpana miehenä suorittamat karuselli-harhautukset villitsivät katsojat, mutta oli ajaa maalivahti Kiljusen sydänkohtauksen partaalle. Oli kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin Isotalon karusellin pyöriessä Wilppaan pelaajien seuratessa tilannetta voimattomina. Liika oli kuitenkin liikaa jopa Isotalolle, mutta show-miehen maineessa oleva puolustaja palkitsi kuitenkin kannttajansa tuulettelemalle yleisölle ilman paitaa tulleessaan tilanteen jälkeen vaihtoon.

Oikealla laidalla Vuorinen jatkoi pirteitä otteita hahauttaen vastustajan puolustajan sivurajan tuntumassa jatkaen kuljetustaan boksiin, jossa vielä yksi vastustaja vietiin puikoista lähimmälle Kebeb-kioskille, joskaan Salossa kyseinen matka ei ole kovinkaan pitkä, ja tarkka maata pitkin lähetetty keskitys löysi takatolpalta maalinälkäisen Vistin joka sijoitti parista metristä pallon varmasti yläriman kauttatyhjänä olevaan maaliin. Loppunumerot 4-0 viimeisteli läpi ottelun vaarallisesti puurtanut Pykäri, joka sijoitti pallon varmasti maaliin Suomelan taidokkaan pystysyötön päätteeksi. Ilman paitaa maaliaan juhlinut kärkipelaaja palkittiin tuuletuksestaan keltaisella kortilla, mutta se oli pieni hinta maksettavaksi koetusta ilosta.

SaTon maalilla Kiljunen joutui jälleen päivystämään koko 90 minuuttia pääasiassa työttömänä ja hänen kannattaisikinpyyttää vinkkiä ajantappamiseen alan erikoisasiantuntijalta, elämäntapatyöttömältä Jere Tiaiselta. Toisinaan Kiljunen joutui katkomaan Wilppaan pitkiksi karkaamia avauksia ja napsimaan muutaman keskityspallon, mutta varsinaiset torjunnat jäivät yhteen. Kertaalleen toisella puoliajalla Tomas Ravellia idolinaan pitävä maalivahti joutui venymään torjuntaan ja hän pelastikin Wilppaan ainoan laukauksen komeasti maalin alakulmasta.

Loppuvihellyksen kajahtaessa kotiyleisö aloitti raivokkaan juhlinnan yhdessä pelaajien kanssa. Pakollisten kättelyiden ja muiden virallisuuksien jälkeen Saton pelaajat kerääntyivät pääkatsomon eteen kiittämään uskollisia ja äänekkäitä kannattajia läpi kevään jatkuneesta mahtavasta tuesta. Uskollisen ydinryhmän lisäksi paikallispeli oli houkutellut paikalle paljon muutakin jalkapallokansaa, joista muutamat olivat saapuneet paikalle aistimaan hienosta urheilujuhlan tunnelmasta omien piknik-eväiden kanssa ja olipa paikalla varusmieskin kuluttamassa iltalomaansa derbyn merkeissä. Virallinen laskutoimenpide sai yleisön pääluvuksi 118 joka ylitti mukavasti ennakkotavoitteen 100 katsojasta. Iloisesti pussikaljoitellut yleisö pitikin mukavasti meteliä katsomossa vaikka äärikannattajien sumutorvista loppuikin kaasu juuri kriittisillä hetkillä. Runsaslukuinen katsojamäärä oli siksikin ilahduttavaa, että Toverit pelaavat jalkapalloa paitsi tietysti itselleen myös yleisölle – kannattajia katsoessa joukkue toivoi vanhan sanonnan “sellainen joukkue millaiset kannattajat” pitävän paikkansa.

Tapahtumarikas paikalliskamppailu päätti SaTon keväkauden kotipelien osalta ja kausi jatkuu heinä-elokuussa 5. divisioonan nousukarsintojen myötä. Organisaation puolella alkukausi on mennyt uusia asioita opetellessa, mutta kentällä joukkue on pelannut kuin vanhat konkarit. Kausi on edennyt tähän asti voitosta voittoon kentällä ja kulisseissa, mutta tiovottavast todellinen huipennus nähdään vasta syyskuussa SaTon juhliessa nousua 5.divisioonaan uuden yli 200 päisen ennätysyleisön edessä!

Tulossa: SaTo vs. Wilpas3 pe 8.6.2007 klo.19.15