Otteluraportti 28.8.2007 (6.Div. Yläsarja) Torre Calcio vs. SaTo 1-5

Kahden edellisen ja nihkeästi kulkeneen Pansion vieraspelin jälkeen (KuuLa 1-1 & TuPV 0-1) SaTolla oli paljon todistettavanaan paikalle matkanneille faneilleen – varsinkin kun muutamaa päivää edeltäneessä kotipelissään Toverit oli totuttuun tapaan murskannut vastustajansa 6-0. Jostain selittämättömästä syystä Pansion vieraspelit olivat olleet tähän asti SaTolta yhtä helppoja kuin suojuoksu painovöillä krapullassa, joten Akateemisen Kirjakaupan alelaarista löytynyt Juhani Tammisen teos “Aurinkokuningas” tuli enemmän kuin tarpeeseen. “Keep it simple, stupid” olikin SaTon perusprinsiippi kun taktiikkaa lähdettiin hahmottelemaan ottelun alla fläppitaululle. Tammisen nerokkaiden oppiensovittamiseksi käytäntöön punatussi iskettiinkin joukkueen kuopuksen, Otto Syvähuokon kokemattomiin käsiin ja Syvähuokon lääke sairauteen, joka oli siis diagnisoitu Pansion betoniseksi hiekka-alustaksi, oli perusbrittiläinen ja suoraviivaisesti totetutettu 4-4-2.

SaToa viimeaikoina koetelleen pelaajakadon seurauksena joukkue oli jälleen liikkeellä kapealla materiaalilla, ainoastaan kahden vaihtopelaajan voimin – tosin kotijoukkueelle pelaajia ei riittänyt penkille lainkaan. Syvhuoko muodosti taululle puolustuslinjan pelaajista jotka hänellä oli käytössään, eikä tehtävä ollut vaikea Anttosen, Vuorisen, Metsänojan ja Niittymäen ollessa ainoat paikalle päässeet puolustuspelin erikoismiehet. Maalipuiden välissäkin nähtiin uusi mies, kun Kiljusen veri veti jälleen merille laivavalaan kaatoon, joten Jupelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea “Kuhilaspihan Kahnin” kieltämättä reilun kokoiset maalivahdinhanskat käteensä. Keskikentälle Syvähuoko juoksutti itsensä lisäksi Parkkisen, Palokankareen sekä Tähkäpään. Normaalia 10-paikan pelaajaa ei siis tällä kertaa SaTon taktiikassa käytetty ja aloituksen kärkiparin muodosti juoksuvomainen Kuusisto-Pykäri kaksikko. Pansion urheilupyhätön hulppeille vaihtopenkeille vuoroon jäivät odottamaan keskikentän monitoimimies Sauli”Donald Sutherland”Suomela sekä hyökkääjäjärkäle Marko Visti.

——————-Pykäri—–Kuusisto————- (Visti)

Syvähuoko—Palokankare—Tähkäpää—Parkkinen (Suomela)

Anttonen——Niittymäki—-Metsänoja—Vuorinen

————————-Juppe———————-

Pitkin päivää Pansiota piiskannut sade oli tauonnut juuri sopivasti ennen ottelun alkua jättäen sepelikentän pinnan muutamia lätäköitä lukuunottamatta niin hyvään kuntoon kuin se ikinä tulisi olemaan, joten lähtökohdat ottelulle olivat vähintäänkin kohtuulliset – joskin jo etukäteen sovittiin tuomarin johdolla puoliajasta mahdollisimman lyhyt valaisematonta stadionia uhkaavan pimeyden takia. Kolikn heiton jälkeen ottelu oli valmis alkamaan SaTon johdolla ja hetkessä rauhaisa hiekka-aukio muuttuikin puna-kelta-oranssiksi taistelukentäksi. Alkutahtien perusteella sarjataulukko ei tuntunut mairittelevan kotijoukkuetta, sillä sarjan peränpitäjänä majaileva Torre aloitti ottelun varsin vahvasti ja nopeasti selvisi ettei mistään heittopussista ollut missään nimessä kyse. Pelin alkutahdit olivat lievää SaTon hallintaa, mutta Torre toteutti 6.divisioonassa varsin tuttua “pitkä päätyyn ja perään taktiikkaa” varsin tehokkaasti ja määrätietoisesti ja sillä oli koko ajan kaksikin hyökkääjää kärkkymässä voitettuja pääpalloja aivan paitsion rajamailla tehden Anttosen ja erityisesti Vuorisen iltapuhteesta hikisen. Ensimmäisen vartin aikana SaTo pystyi luomaan muutaman puolivaarallisen tilanteen laidalta viljeltyjen keskitysten seurauksena ja ottelun ensimmäinen todellinen maalipaikka siunaantui Kuusistolle, joka pääsi nokikkain Torren maalivahdin kanssa, mutta valitettavasti tällä kertaa kärkimiehen nosto epäonnistui ja suuntatui suoraan vastaan tulleen maalivahdin syliin. Tästä muutaman minuutin päästä Torrella oli oma paikkansa avata ottelun maalihanat, mutta Juppe venyi maalillaan komeasti n.25 metristä kohti yläkulmaa lähteneeseen vapaapotkuun. Pian tämän jälkeen tapahtui se mitä oli jo hetken odottaa Pykärin siirrettyä Saton 1-0 johtoon hieman 16-alueen sisäpuolelta lähteneellä laukauksellaan. Avausmaalin jälkeen Saton leirissä odoteltiin jo perinteistä, joukkueen avausmaalia seurannutta vastustajan selkärangan katkeamista, jota ei kuitenkaan monista paikoista huolimatta syntynyt. Pykäri-Visti kaksikko karkasi kahteen otteeseen 2 vs. 1 vastaiskuun, mutta kummallakin kerralla vastustajan puolustus venyi pitäen lukemat 1-0:ssa. Lisäksi ainakin Anttosella, Syvuokolla ja Metsänojalla oli omat paikkansa laukoa johtonumeroista suuremmat, mutta jokaisella kerralla pallo pomppi maalivahdin näppeihin tai ohi juuri tolpan väärältä puolelta. SaTon paras paikka ensimmäisellä puoliajalla kasvattaa lukemat 2-0:aan oli Palokankareella, joka läpiajonsa päätteeksi ehti jo harhauttaa maalivahdinkin, mutta vielä jostain ilmestyi Torren puolustaja purkamaan pallon pois – puolustajan epäonneksi purku osui kuitenkin juoksuaan jatkaneeseen Saton datanörttiin, josta pallo kimposi ilmassa kohti tyhjänä ammottavaa maalia. Pallon lentorata oli viemassä pelivälinettä keskelle tolppien väliä, mutta laskeutuessaan Pansion betonin pintaan pallo otti epätasaisesta alustasta yllättävän kimmokkeen ja pomppi muutaman sentin päästä vasemman tolpan väärältä puolelta. Torrekin sai ennen taukovihellystä oman paikkansa nopean vasemman laiturin rynniessä sinnikkäästi pitkän juoksunsa päätteeksi aina hyvään laukaisupaikkaan asti, mutta Juppe onnistui torjua hieman pienestä kulmasta lähteneen kudin ja pitämään luvut 0-1 tauolle lähdettäessä.

Puoliajalla punakeltaisessa leirissä ihmeteltiin, miten Torre oli yhä mukana pelissä vaikka kaiken järjen mukaan se olisi pitänyt jo keskittyä keräämään ylpeytensä rippeitä sepelin keskeltä. Kaikki tunnustus Torrelle hyvästä pelistä, mutta SaTon leirissä päätettiin yksimielisesti lisätä kierroksia punakoneessa ja ratkaista peli heti toisen puoliajan alkuun.

Ei aikakaan puoliajan aloittaneesta vihellyksestä, kun topparina luutineen Niittymäen pystyavaus tavoitti topparien välistä karkuun karanneen Vistin, joka teki sen missä Kuusisto oli ensimmäisellä puoliajalla epäonnistunut – hallittu nosto laskeutui vastustamattomasti Torren maaliin 0-2 maalin merkiksi. Visti maali alkoi jo enteillä kauan odotettua selkärangan napsahtamista ja pian Syvähuoko pelattiin vapaaksi omalta laidaltaan. Joukkueen nuorisokaartia edustava Kiskon “Wonderkid” viimeisteli tilanteesta 3-0 maalin ikäänsä nähden kadehdittavalla rauhallisuudella, eikä hyvin maalissa torjuneelle Torren kassarille jäänyt mahdollisuuksia pysäyttää “Paremman” Oton sijoitusta. Viimeistään Syvähuokon maalin jälkeen kupletin juoni oli selvä vähä-älyisemmällekin katsojalle: SaTo haki vimmatusti lisämaaleja Torren yrittäessä rimpuilla tsunamin lailla maalille vyörynyttä puna-keltaistaista hyökyaaltoa vastaan. Punakoneen biodiesel loi kuitenkin maalipaikkoja kännykkäkaupungille tyypillisenä linjatyönä ja esimerkiksi Suomelalla oli varaa tällätä pallo taivaan tuuliin oman läpiajonsa päätteeksi.

3-0 tilanteessa Torrellekin siunaantui oma ohikiitävä hetkensä päästä mukaan otteluun, kun Parkkinen epäonnisesti kaatui pallon kanssa alimpana pelaaja ja Torre-peluri pääsi kuin ilmaiseksi nokikkain Jupen kanssa ja sitä seurannut kavennusmaali nosti hetkellisesti tunnelmia kotijoukkueen vaihtopelaajattomassa leirissä. Vanhan salolaisen sanonnan mukaan ilmainen..no…”se” on kaikkein kallein ja Parkkisen kosto odottelin jo kulman takana. Ottelun 4-0 maali olikin sitten ottelun ehdottomasti komeinta katsottavaa. Itsessään Parkkisen maalin keskelle sijoittama rankkari ei ollut unohtumaton, mutta tapa jolla nopea laituri sen hankki oli: kentän oikealla laidalla härinyt laituri ajoi boksin sisään pitämällä pallon ilmassa useiden metrien ajan ja nostaen pallon kolme kertaa vastaan tulleen puolustajan yli ennen kuin hänet rapattiin kentän pintaan. 4-1 tilanteessa SaTolla riitti vielä nälkää lisäosumiin ja tavaramerkkimäisen vastaiskun – Tähkäpää vapautti ensimmäisellä kosketuksella Pykäri läpiajoon vasemmalta laidalta Anttosen nopean avaukseen jälkeen – päätteeksi Pykäri sijoitti loppulukemiksi kaiken kertovat 1-5 lukemat.

Torren kausi kutosen yläsarjassa on pisteiden valossa kulkenut toistaiseksi masentavissa merkeissä, mutta pelillisesti se ei hävinnyt yhtään muille SaToa aiemmin kaudella Pansiossa isännöille joukkueille. Kotijoukkueen taktiikka perustui valitettavan tuttuihin korkeisiin pystypalloihin, joita erityisesti puolustuksen sydämessä luutinut nro.30 viljeli vihaisilla kärsyillään, mutta taktiikan toteutus oli astetta määrätietoisempaa kuin muilla samasta muotista valetuilla joukkueilla – Torren hyökkääjät juoksivat poikkeuksellisen sähäkästi pystyjuoksuihin ja keskikenttäkin voitti hyvällä prosentilla pääpalloja. Ottelun tuomari oli melkoinen vastakohta edellisen TuPV-pelin pillipiiparille, jonka oliskin ollut hyvä olla tiistaina katsomossa ottamassa mallia virkaveljestään. Tuomari tuomitsi selkeän linjan mukaan ja jämäkästi, eikä pyrkinyt ottamaan hänellä kuulumatonta roolia turhilla vihellyksillä – pelaajat saivat pelata eikä kukaan sortunut tarpeettomiin ylilyönteihin. Pansion betonilähiöön hyvissä ajoin ennen ottelun loppua laskeutunut pimeys herätti kysymyksiä tulevia otteluita silmällä pitäen, sillä sarjan viimeiset, syyskuun lopulla pelattavat ottelut tulevat olmaan melkoista kuurupiiloa, jos otteluita ei aikaisesteta tai stadionin valoja kytketä päälle – asiaan olisikin hyvä löytää jokin muu ratkaisu kuin puoliajasta luopuminen, jotta syksyn viimeiset pelit olisivat mielekkäitä pelattavia.

Otteluraportti 25.8.2007 (6.Div. Yläsarja) SaTo vs. SoVoII 6-0

SaTo – SoVoII ottelua odotettiin ainakin Salon päässä innolla. Parin hiekkapelin jälkeen tekonurmi tuntui taas entistäkin mukavammalta, ja kotipelit ovat ylipäänsä olleet vieraspelejä helpompia. Vaikka SaTo pölläyttikin SoVoII:n vieraskaukalossa tylysti 0-5, ei sikapitäjän ylpeyttä pidetty helppona suupalana. Lisäksi pelaajien takaraivoissa itsestään muistuttivat kaksi edellistä peliä, joista sarjapisteet on pitänyt kammeta hartiavoimin. SaTo lähti siis voittamaan, mutta varautui siihen, ettei mitään saataisi ilmaiseksi.

Otteluun valmistautumista varjosti tieto katsomoiden puuttumisesta, ja makkarakojun grillikin sanoi itsensä irti juuri pelin kynnyksellä. Vaikka osa joukkueesta pelkäsikin Ultrien suhtautumista ryynimakkarattomaan kotipeliin, päät pidettiin kylminä. 4-2-3-1 muodostelma täytettiin harvasanaisen keskustelun päätteeksi tutuilla nimillä, joskin poissa olivat pitkäaikaspotilaiden lisäksi, M.Metsänoja, V.Tiainen, O.Tähkäpää sekä N.Seppälä.

Somerolaiset olivat liikkeellä harvalukuisella miehityksellä, itseasiassa vihreäpaitoja oli tasan 11. Pelin alettua olikin selvää, että mikäli palloralli venyisi kestävyyskamppailuksi, SaTo tulisi olemaan vahvoilla. Kotijoukkue ei tyylilleen uskollisesti näännytystaktiikkaan lähtenyt, sillä SaTon raskaan sarjaan iskijät tiesivät, että 12-eräisenkin ottelun voi ratkaista jo ensimmäisessä erässä.

Ottelu alkoi iloisella liikkeellä ja kentän pinnassa pyörikin näyttävästi, vieraspelaajien lisäksi, myös pallo. Karnevaalitunnelmaan virittäytyneen kotiyleisön edessä jokainen piiskasi itsestään viimeisetkin mehut ja Kotipelilauantaista selvästikin nautittiin niin kentällä, kuin sen laidalla.

Somero hyökkäsi jopa kunnioitettavalla tarmolla ja pyrki pelaamaan maatapitkin. Moni vierasjoukkueen hyökkäys alkoikin lupaavasti. Sävel oli kuitenkin sama kuin jo alkukaudesta Somerolla: pallo pelattiin 10-paikalle, johon se myös jäi. Somero ei hyödyntänyt juurikaan kentän leveyttä, toisin kuin SaTo. Lisäksi Tovereiden keskikenttä torpedoi pienimmätkin hyökkäyksen alut säälimättömällä rouhinnalla, joka selkeästi turhautti SoVon hyökkäyksen arkkitehtejä.

Kotijoukkueen hyökkäyksissä oli aistittavissa vaaranmerkkejä heti alkuminuuteilta. Vast’ikään Prahasta kotiutunut Palokankare käynnisti peliä tehokkaasti, ja ilmastointiasentaja Johannes Kankaanpää esitteli toistuvasti hellää mutta voimakasta kosketustaan. Ottelu ei ehtinytkään paljoa varttia kauempaa vanhentua, kun SaTo iski. Puolinopea hyökkäys käynnistyi vasemmalta laidalta, josta pallo pelattiin yhdellä helpolla syötöllä keskustan kautta Pykärin kiskoille. Rajun pommituksen kohteena ollut somerolaispuolustus puuskutti juuri riittävästi, jotta Satokärjen onnistui penetroitua aina 16-alueelle asti. Vasemmalta maalia lähestyessään Pykärillä oli paikka joko laukoa, tai syöttää keskustaan leikanneelle Kankaanpäälle. Maalivahti paljasti sijoittautumisellaan veikkaavansa jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta arvasi valitettavasti väärin. Sijoitus etu-alakulmaan ja SaTo 1-0 johtoon.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin SaTo iski jälleen, kun nopeajalkainen punakone lähti hyökkäykseen. Juppe Kankaanpää tanssi tiensä läpi somerolaisten keskikentän ja pelasi näyttävällä seinäsyötöllä itsensä aina maalintekosektorille asti. Sovotopparin peittäessä laukausta, lähetti Kankaanpää tarkan toimituksen Pykärin apuun tulleeseen lapaan ja pikkuruisen sivusiirron jälkeen #9 olikin jo kahden maalivahdin kanssa. Peliväline löysi jälleen tiensä verkkoon ja Toverit saivat huudattaa sumutorviaan.

2-0 osuma paukautti Someron selkärangan, mutta ei vielä katkaissut sitä. Tyrmäysisku oli kuitenkin jo tuloillaan. Peliä oli pelattu vasta reipas puolituntinen, kun SaTo otti kulmatilanteesta puolustusvoiton ja avasi kohti keskiympyrän tietämillä kyttäävää Pykäriä. Pallon kierittyä kohdalle, SaTokärki lähti rauhallisesti jolkottamaan kohti SoVon päätyä. Vierasjoukkue ei täysin käsittänyt tilanteen juonta, vaan toppari lähti rynnistäen katkaisemaan Pykärin itselleen syöttämää palloa. Tämä olikin toivottu virhe, jonka seurauksena Pihkarinteen Jürgen Klinsmann siirtyi vilkulla ohituskaistalle ja juoksi sutena aina maalille asti. Läheltä ylös, ja Pykärin trilogia oli valmis. Pajatson tyhjentämisen kunniaksi #9 paljasti vielä julkean rokonarpisen ylävartalonsa, mistä tuomari kiitti keltaisella kortilla.

Kovalla latauksella pelipäivään ponnistanut SaTo oli samaan aikaan helpottunut ja pettynyt. Helpottunut, koska SoVo oli lyöty köysiin. Pettynyt, koska jännite oli nyt poissa eikä auttamatta jalkoihin jäänyt vierasjoukkue tulisi enää nousemaan, tai jos tulisi, olisi se ehkä kovin comeback sitten Lasaruksen. Pelin luonne muuttuikin nyt näytöksenomaiseksi kotishowksi, johon tällä kaudella ollaan toisaalta totuttukin

Valitettavan loukkaantumisen takia, Somero joutui aloittamaan toisen puoliajan vajaalla. Tämä ei luonnollisestikaan auttanut muutenkin vyötäröään myöden suossa piehtaroivaa joukkuetta. Vieraiden peli alkoikin saada yhä ja enemmän enemmän epätoivon piirteitä. SoVon turhautumista ruokki entisestään Suomelan Yrttiahon ja Syvähuokon armoton rouhinta, joka oli paikon niinkin rajua, että katsomossa isät kielsivät pienimpiä katsomasta. Joku monista paikoista tuotti Suomelalle myös rutiininomaisen keltaisen. Päivän rajuimmasta vartalotaklauksesta vastasi kuitenkin itse maestro, Esa Anttonen. Joidenkin mielestä Anttosen open-ice hit, olisi kuulunut viereisen hallin kaukaloon, mutta kotijoukkueen edustajien lisäksi myös tuomari halusi pelin jatkuvan. Someron numerolla 80 pelannut keskikenttämies teki vaarallisen virhearvion lähtiessään haastamaan Anttosen fysiikkaa ja hänestä päästettiin ilmat pihalle, kuin vanhasta uimarenkaasta.

SaTon pienin kotivoitto tälläkaudella on ollut 4-0 ( WilpasIII ), eikä nälkä loppunut nytkään 3-0 tilanteeseen. Salibandymailan tavoin jalkaansa käyttävä laituri, J.Parkkinen purjehti useampaankin otteeseen puolittaiseen läpiajoon, eikä Baharpalkittu Madi Aaltonenkaan päästänyt oman laitansa puolustajia helpolla. Lähinnä maalintekoa oli ehkä siltikin, jo ennen ottelua liipaisinsormensa herkkyydestä varoitellut, keskikentän pohjalla pelannut, Palokankare. SaTon 4-0 osuma ei kuitenkaan syntynyt niin, kuin sen olisi voinut kuvitella, eli jonkinasteisella läpiajolla, vaan näyttävällä laukauksella. Oikealta laidalta keskustaan ajanut #19, Otto Syvähuoko, yllätti SoVovahdin lisäksi seuratoverinsa, ja mahdollisesti myös itsensä, lähettämällä vasurillaan täydellisen kierrepallon oikeaan yläkulmaan. Reippaasta 20 metristä lähtenyt veto oli kuin kirkkaalla taivaalla vilahtanut tähdenlento, ja ylipäänsä harvinaisen onnistunut suoritus lajissaan. Kiskon kovimmasta oikean jalan pommista tunnettu Syvähuoko esittelikin nyt täysin uuden puolen itsestään.

Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan punakone jauhoi lisää. Samoin kuin edellinen, myöskin 5-0 osuma oli melko harvinainen osuma. Varmoin, jopa suvereenein ottein esiintynyt #23, Esa Anttonen, teki sen mitä hänen aina silloin tällöin on tehtävä. La Bombanakin tunnettu Anttonen katkoi oikea-aikaisella vastaantulollaan SoVon purkupallon, kuljetti löysät pois, siirsi tutulla liikkeellä vasemmalleen, ja ampui. Kierteetön laukaus lähti yli 25 metristä, mutta SoVon maalivahti oli voimaton. Pahaa aavistamaton veräjänvartija, ei osannut kuvitella kenenkään kantavan näissä peleissä tämän kaliberin tykkiä, ja yllätettiin suorilta jaloilta. Nyt viimeistään peli, sanan varsinaisessa merkityksesä, oli ohi.

Useampiakin vaaranpaikkoja tehtaillut Visti-Pykäri (vrt.Hogan-Savage) kaksikko kaunisteli lukemia vielä kertaalleen, kuin varmistaakseen SoVon totaalisen antautumisen. SoVon puolustuksen ollessa jo lähes polvillaan, puolivalmiilla koivella pelanneelle Vistille tarjottiin tyhjä maali 2-1 hyökkäyksen päätteeksi. Tylynä isäntänä tunnettu SaTo löi 6-0 lukemat taululle ja juhlinta alkoi nyt viimeistenkin osalta.

Kokonaisuutena tapahtuma oli menestys ja SaTo esitti yhden kauden parhaista peleistään. Vaikka katsomo jäikin ilman makkaraa, sai se urheiluviihdettä kokorahan edestä. Hyökkäyksiä runtattiin käytännössä koko linjan leveydeltä ja puolustus piti pintansa. Tosin kertaalleen Kiljunen pelasi itse itselleen torjuntapaikan, kuin tarjotakseen yleisölle lisäviihdettä: taaksepäin syötetty purkupallo suoraan vastustajalle, joka sijoitti kohti oikeaa yläkulmaa, ja Kuhilaspihan Kahn poimii! Kissamaisella akrobatialla toteutettu, jopa dramaattiseksi luokiteltava suoritus, oli viihdearvoltaan merkittävä, vaikkei se pelin käsikirjoitukseen vaikuttanutkaan.

Mainiosti menneen ottelun jälkeen joukkue on jälleen askeleen lähempänä nousua ja nousuristeilyä. Tulevaisuuden kannalta lupaavinta oli nähdä taas kerran koko joukkueen periksiantamaton asenne.

Otteluraportti 15.8.2007 (6.Div. Yläsarja) TuPV vs. SaTo 0-1

KuuLa pelin karvas tasapeli ja kauden ensimmäiset menetyty pisteet olivat ryömineet kummittelemaan satolaisten uniinkin, mutta onneksi tilaisuus hyvitykseen tarjoutui vain viikon tuskaisen odottelun jälkeen kun SaTo palasi rikospaikalle Pansioon TuPV:n vieraaksi. Pelin alla iso luuta oli luutinut SaTon pelaajaringin kapeammaksi kuin kertaakaan aiemmin kuluneella kaudella; Kalle, Matias ja Vuorinen olivat antaneet periksi pimeälle puolelleen ja paenneet Prahaan blondatut teknohyppyrit pystyssä ja puuhelmet kaulassa höntsäämään säbää, Jussi “White Whale/Moby Dick” Isotalo jahtasi kadonnutta rusketustaan Espanjassa, Parempi Tiainen oli ansaitsemassa leivänpäällisiä perheelleen ja “Salon Gascoigne” Naipakin lempinimensä mukaisesti firman kesäjuhlissa tuulettumassa. Edellä mainttujen pelaajien lisäksi SaTon sotisovasta puuttuivat pitkäaikaispotilaat Jere “Salolainen Potilas”Tiainen sekä Raffe. Kovista menetyksistä huolimatta Toverit saivat kuitenkin jalkeille riittävän ja kilpailukykyisen joukkueen, joka janosi hyvitystä reilu viikko sitten koetulle vääryydelle.

Aiemmat onnistuneet pelimatkat Pansion saharalle olivat poikineet kannattajien keskuudessa SaTolle lempinimen “Erämaan Kettu”, jonka oikeutus oli nyt katkolla. Edellisen KuuLa-ottelun lopputuloksesta huolimatta itse peli oli ollut hyvin SaTon hyppysissä vaikka voitto olikin onnistunut lipsahtamaan punakeltaisen teräsnyrkin puristuksesta liukkaan saippuan tavoin, eikä Tovereiden valmennusjohto nähnyt tarvetta taktisille muutoksille TuPV-peliin lähdettäessä. SaTon maalinsuulla aloitti totuttuun tapaan Heikki Kiljusen massiivinen figuuri ja joukkue hänen edessään ryhmitettiin tuttuun 4-2-3-1 muodostelmaan. Puolustuslinja parsittiin kokoon paikalla olleista miehistä muotoon (vasemmalta oikealle) Anttonen-Niittymäki-Nissi-Metsänoja, eikä V.Tiaisen, Isotalon ja Vuorisen poissaolojen takia juuri muita vaihtoehtoja joukkueelle edes jäänyt – eikä penkille yhtään varsinaista puolustajaa. SaTon sikaduo Suomela-Tähkäpää otti oman epäkiitollisen paikkansa keskikentän pohjalta yläpuolellaan 10-paikalla Juppe”Johannes”Kankaapiä. Visti valtasi aloituskokoonpanon piikkipaikan itselleen ilmeisesti isomman oikudella Pykärin kieron klyyvarin edestä ja laiturin tontit siunaantuivat Kuusistolle ja Parkkiselle. Vaihtopenkille omaa vuoroon odottamaan jäivät siis Yrttiaho, Pykäri ja Syvähuoko.

————–Kiljunen———-

Metsänoja–Milf—-Niittari–Esa

——Tähkäpää—-Suomela—–(Yrttiaho)

Jarno———Juppe—Parkkinen (Syvähuoko)

—————-Visti————– (Martti)

Pykärin sijaisena kapteenin nauhaa massiivisessa hauiksessaan kantanut Tähkäpää jatkoi joukkueen edellisten kapteenien kunniakasta perinnettä voittamalla tuomarin ennen pelin alkua suorittaman arvonnan ja säästämällä Kiljusen raastavalta erämaamarssilta kentän toiseen päätyyn – TuPV sai aloituksen ja ottelu saattoi alkaa paikalla matkanneiden runsaslukuisten vierasfanien sumutorvien säestyksellä. Pelin alkutahdit olivat melko sekavia SaTon hakiessa tuntumaa betonin kovaan alustaan ja kotijoukkueen rakentaessa peliään 6.divisioonassa niin tyypilliseen tapaan ilmapallojen kautta. Kuitenkin TuPV:n voisi jopa väittää hallinneen ottelun ensimmäistä 15 minuuttista vaikka SaTo loikin ottelun ensimmäisen maalintekopaikan. Lempinimellä “Hulk” tunnettu Visti näytti miksi hän on nimensä ansainnut taistelemalla itselleen pystypallon, joka näytti karkaavan päätyrajasta ulos – väkivahva Visti kampesi palloa suojanneen puolustajan ja itsensä maihin napaten samalle pelivälineen itselleen ja toimittaen sen lyhyen kuljetuksen jälkeen takaviistoon boksin sisään laukaisupaikkaan nousseelle Tähkäpäälle. Hyvän maalintekopaikkaan päässyt Tähkäpää teki tilanteessa kuitenkin raimohelmismäisen ratkaisun hakemalla vielä takatolpalta vapaana ollutta Parkkista, mutta nopea laituri ei pystynyt ohjaamaan hankalan korkuista syöttöä maaliin. Puoliajan edetessä SaTo alkoi kuitenkin koko ajan saada paremmin otetta pelistä oransseissa pelipaidoissa pelanneen kotijoukkueen pelinrakentelun koostuessa enää lähinnä sivurajaheitoista sekä tuomarin avokätisesti jakamista vapaapotkuista. Läpi ottelun kummallisesti tuominneen oikeudenjakajan käsittämättömät tuomiot vesittivät jo ensimmäisellä puoliajalla monta SaTon lupaavaa hyökkäystä ja erityisesti tuomarin hetkellisistä sokeuden tai kaiken läpäisevän laserkatseen oikuista kärsi kärjessä hartiavoimin töitä tehnyt Pykäri, jota vastaan kaikki otteet tuntuivat olevan sallittuja vastustajalta – surkuhupaisimpia olivat tilanteet, joissa Pykäri oli pallon kanssa murtautumassa maalipaikkaan kun tuomari vihelsi koripallosta tutuksi tulleen hyökkääjän virheen 9-paitaa vastaan. Puoliajan edetessä tuomari ja tämän omaa linjatonta linjaansa noudattaneet vihellykset alkoivat varastaa ottelun päähuomion ja kuumentaa joukkueiden, erityisesti SaTon tunteita. Kaikesta huolimatta Toverit pystyivät luomaan puoliajan lopuksi vielä yhden loistavan maalipaikan Jupen vapautettua ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Kuusiston nokikkain TuPV:n maalivahdin kanssa, mutta erinomaisesti pelannut veräjän vartijan onnistui torjua Jarnon boksin rajalta ampuma laukaus ja tauolle siirryttiin pyöreissä 0-0 lukemissa.

Taukopalaverissa ei nähty suurempaa tarvetta muutoksille vaikka peliä päätettiinkin hankalan alustan takia suoraviivaistaa ja palloa pelata enemmän boksiin pikkunäppärän hieromisen sijaan. Vaikka se olikin kotijoukkue joka pelasi oransseissa yläosissa, niin SaTon leirissä korostettiin Jutin Hockey Nightissä tunnetuksi tekemän “hermokontrollin” merkitystä ottelussa, jonka ilmapiiri oli ollut koko ajan kiristymään päin.

Toinen puoliaika alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui SaTon hakiessa nälkäisenä vapauttavaa avausmaalia TuPV:n pelatessa omaa ikävää, vaikkakin käytännöllistä peliään, mutta varsin pian tuomarin kaipuu parrasvaloihin tai totaalinen kyvyttömyys pestiään kohtaan pilasi ottelun jatkuvilla pelikatkoilla ja käsittämättömillä vihellyksillään. Sanomattakin on selvää, että tuomarin linja suosi hienosti kotijoukkuetta, joka hyötyi muutenkin katkonaisesta pelistä. TuPV:n onkin pitkälti kiittäminen ottelun erotuomaria siitä, että se pystyi vielä nousemaan sillasta johon SaTo oli sen jo pakottanut. Tuomarin yhden miehen show’n seuraaminen vierestä ei sopinut satolaisille, joiden energiasta yhä suurempi osa alkoi kanavoitumaan mustapaidan opastamiseen. Valitettavasti tuomarin linjaton työskentely johti myös siihen, että otteet kentällä alkoivat muuttua kovemmiksi kummalakin joukkueella ja ottelun viimeiset 30 minuuttia muistuttivatkin enemmän outoa painin ja jaloilla pelattavan lentopallon symbioosia kuin itse kuningaslajia.

Pelin luonteesta johtuen kunnon maalipaikkojen luominen oli työn ja tuskan takana kummmallakin joukkueella, mutta ottelun luonnetta kuvasi erinomaisesti se, että 0-0 tilanteessa SaTon vaihtopelaajat hakivat ohilauottuja palloja juosten TuPV:n maalin takaa kotijoukkueen maalivahdin keskittyessä löntystelyyn ja ajan kuluttamiseen – SaTo halusi voittaa isolla h:lla, kun kotijoukkue olisi mieluusti tyytyyt maalittomaan pistejakoon. TuPV:n suunnitelmat valuivat kuitenkin joukkueen sormien läpi Pansion sepelille ottelun 74. minuutilla, kun kolossaalinen Mikael Nissi nousi pakan korkeimmalle ja puski voimalla Esa Anttosen vapaapotkusta tarjoileman pallon maaliverkkoihin. Maalia edelsi kentän vasemmalla laidalla n.35 metrisssä tapahtunut rike, jossa Tähkäpää kaadettiin tyylipuhtaalla “open ice hitillä” kentän pintaan jota seiuranneesta vaparista jonarneriisemäisen vasurin omaava Anttonen toimitti millimetrin tarkan keskityksen “Salon Dellasin” lentoradalle. Vapauttavan osuman jälkeen SaTo aloitti riehakkaat juhlinnat joiden tiimellyksessä myös yksi vieraskannattajista ryntäsi kentälle tuulettamaan komeaa maalia joukkueen kanssa!

Avasuosuman jälkeen aiemmistä peleistä tuttu ilmiö toistui jälleen kerran SaTon pelin vapauduttua 1-0 maalin jälkeen ja viimeisen vartin aikana jännitettiin enemmän mahdollista 0-2 maalia kuin 1-1 tasoitusta. Parhaimmat tilaisuudet voittolukemien kaunisteluun lankesivat Syvähuokolle jonka 10 metristä ampuman laukauksen TuPV:n maalivahti torjui yläriman kautta väljemmille vesille sekä Pykärille, jonka heavyshottin kotijoukkueen maalivahti poimi uskomattomasti aivan maalin yläkulmasta. TuPV:n 5. divisioonaan matkalla ollut laiva natisi ja hölskyi SaTon ottelun loppuhetkillä nostattamassa myrskyssä, mutta tuomarin loppuvihellys pelasti sen lopulliselta haaksirikolta.

Voittomaalin puskeneen Mikael Nissin lisäksi toisen puoliajan suurin, tai ainakin näkyvin tähti oli ottelua omintakeisella tyylillään tuominnut erotuomari jonka suoritusta voisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi katastrofaaliseksi. Kunnia siitä, että ottelu ei räjähtäny lopullisesti pillipiiparin käsiin jälkimmäisellä 45 minuuttisella kuuluu kaikille muille kuin tuomarille itselleen. Ottelun toinen puoliaika muistutti suurilta osin kesän alkusarjan surullisen kuuluisaa Sauvon peliä ja Tovereistakin ainakin Suomela, Tähkäpää ja Anttonen joutuivat tekemään tuttavuutta keltakortin kanssa eikä ulosajokaan olisi joidenkin näiden pelaajien kohdalla ollut suurikaan yllätys, eikä lopulta vääryyskään.

Silmiä hivelevää pallorallia tai pikkunäppärää pallojongleerausta ei Pansiossa keskiviikkona nähty, mutta ottelun alla pukukopissa painotettu slogan “jos ei taidolla, niin tahdolla” realisoitui upealla tavalla kentällä hurjana taisteluna ja kolmena sarjapisteenä. Toisissa oloissa, toisella tuomarilla pelikin olisi saattunut olla eheämpää ja muistuttanut enemmän jalkapalloa ja olisikin ollut helppo kuvitella SaTon siinä tapauksessa hakeneen vieraspisteet isommallakin voittomarginaalilla vaikka TuPV pelasiki, siis puolusti, hyvin ja sinnikkäästi. Maalillaan Kiljusta ei laukauksilla juurikaan hätyytelty, vaikkakin kertaalleen toisella puoliajalla “Kuhilaspihan Kahn” katkaisi loistavalla ulostulollaan TuPV:n hyvin orastaneen hyökkäyksen puskemalla pallon 20 metristä väljemmille vesille. Katsomoraadin Bahar-pötköt jaettiin tällä kertaa voittomaalin tehneen ja hyvin katkoneen Nissin, omaa laitaansa herran elkein hallinneen ja voitto-osuman alustaneen Anttosen sekä yritteliäästi hyökänneen Jupen kesken.

Otteluraportti 7.8.2007 (6.Div. Yläsarja) Kuula vs. SaTo 1-1

 

Sato sai toisessa yläsarjapelissään vastaansa turkulaisen Kuulan, joka oli alkusarjassa oman tasaisen lohkonsa toinen. Pelin alla Satoleirissä, tarkemmin sanottuna Mitsubishi Lancerin takapenkillä, pohdittiin kokoonpanoa ja pelitaktiikkaa. Palokankareen pumpatessa pedaalia, Turku läheni uhkaavankin nopeasti, sillä selviä vastauksia Saton perinteikkään 4-2-3-1 formationin rakentamiseen ei ollut. Suunnitelmia varjostivat lähinnä poissaolot, joita oli tällä kertaa jopa 6 kappaletta: Matias Aaltonen (kk), Otto Tähkäpää (kk), Petteri Yrttiaho (kk), Jussi Isotalo (p), Rauli Lindqvist (p), sekä vuoden 2007 MVP Jani Vuorinen (p).

 

 

 

Pitkän paneelikeskustelun päätteeksi 4-2-3-1 asetelma päätettiin täyttää seuraavasti:

 

mv:Kiljunen

p:Anttonen,Metsänoja,Nissi,Tiainen,niittymäki

alempi kk:Suomela,Seppälä,Palokankare

laidat:Kuusisto,Syvähuoko,Parkkinen

10-paikka / kärki: Kankaanpää, Visti, Pykäri

 

 

Turkuun saavuttaessa Pansion pahamaineinen hiekka-areena pöllysi juuri niin, kuin sen pitikin, ja jotta operaatio “desert storm” olisi ollut täydellinen, oli pelipäivää siunattu vielä afrikkalaisia lämpötiloja hipovalla helteellä. Jo ennakkospekulaatioissa Jani Vuorinen kantoi erityistä huolta, anatomialtaan Suomenhevosta muistuttavista, Saton alakerran työjuhdista. Päivän sana olikin nestetankkaus, ja asiasta tietoisena seuran varapuheenjohtaja J. Toivonen oli käynyt lunastamassa joukkueen juomapullot Urheilupuiston löytötavarapisteestä.

 

 

Ottelu vihellettiin käyntiin kello 19.45. NHL-lippis olisi taas kerran tullut tarpeeseen, sillä hävityn lantinheiton seurauksena aurinko paistoi ensimmäiset 45 minuuttia suoraan Satovahti Kiljusen silmään. Tähän asti puhtaalla pelillä purjehtinut “Voittamaton Armada” aloitti mittelön verkkaisesti. Punakeltapaidoilta puuttui heille ominainen työnteko, joka on nimenomaan ollut joukkueen yksi suurimmista, jos ei jopa suurin valtti. Pallon eteen ei nähty vaivaa, vaan odotettiin pelivälineen kopsahtavan lapaan. Keskikentän keskusta kärsi porrastusongelmista ja palloa haudottiin, minkä seurauksena vastustaja ehti lähes poikkeuksetta ottaa Saton hyökkäyksen vastaan organisoidulla puolustuksella. Ensimmäiset 15 minuuttia Sato vaikuttikin olevan kyttäystilassa, kuin odottamassa oikeaa hetkeä tyrmäysiskulle.

 

Vastustajan pelistä näkyi kunnioitus. Kuula toteutti jopa ennennäkemätöntä pitkänpallontaktiikkaa. Satoa ei uskallettu haastaa jaloilla. Kuitenkin Kuula oli joukkue, joka aloitti maalinteon. Noin 35 minuutin pelin jälkeen kulmatilanteessa pallo putosi 16-alueen rajan tuntumaan, josta vihreäpaita ampui puolivolleyn kohti alakulmaa. Kiljusen kesäloman herkistämät refleksit olivat tilanteen tasalla, ja Kuhilaspihan Kahn torjui. Vaikeasta torjunnasta pomppasi kuitenkin irtopallo, jota tolppamies ei ehtinyt siivoamaan. Sato vaikeni hetkeksi, mutta tunnusti pian tosiasian. Historian ensimmäinen pelitilannemaali harlekiinipaitojen verkkoon oli tehty, ja Pansion rutikuiva hiekkaerämaa oli nähnyt antikliimaksinsa.

 

Sato oli aivan uuden tilanteen edessä. Koska pelkkä moraalinen voitto ei luonnollisestikaan Tovereille riitä, oli nyt tehtävä maaleja. Asetelmia ei ainakaan helpottanut Kuulan hävytön, jopa raukkamainen ajanpeluu, joka alkoi heti 1-0 osuman jälkeen. Kotijoukkue ryhmittäytyi siilipuolustukseen ja laukoi pallon, aina sen saadessaan, niin kauas kuin jalasta lähti.

 

Saton veri punnittiin nyt ensi kertaa todellisessa ahdingossa ja Satohan on tunnetusti paitsi erittäin hyvä ja nälkäinen voittaja, joukko todella huonoja häviäjiä. Jo ennen puoliaikaa vierasjoukkue tarttuikin tosissaan tahtipuikkoon, jolloin valtaisa tasoero alkoi myös näkyä. Kuusisto onnistui jopa maalinteossa, mutta Kankaanpään vapauttavasta syötöstä kehkeytynyt tilanne arvottiin Tovereiden huonoksi onneksi paitsioksi.

 

Puoliajalla Saton samettilapainen keskikenttäpeluri Niko Seppälä analysoi vastustajassa näkyvän selviä niiauksen merkkejä, ja tähän arvioon oli muidenkin helppo yhtyä. Kuula puuskutti, kuin kauppareissun ajaksi kuumaan autoon teljetty susikoira, vaikka pelillisten näyttöjen perusteella joukkue muistuttikin enemmän aidan takaa raukkamaisesti räksyttävää mopsia. Viimeistään tauon aikana Sato nosti lopullisesti kytkintä ja punakone alkoi liikkua. Yhteinen selkeä tavoite, eli voitto, hitsasi joukkueen entistä lujemmin yhteen ja alkoi hurja, lihaa säästämätön takaa-ajo.

 

Kuula vetäytyi omalle kenttäpuoliskolleen ajanpeluun äityessä samaan aikaan yhä härskimmäksi. Maalipotkut saivat jopa teatraalisia piirteitä: pallo haettiin hiipien ja avustava potkaisija rakensi jokaista maalipotkua varten erillisen pyramidin. Jostain syystä tuomari ei ajanpeluuseen puuttunut mutta onneksi Ultrat puutuivat. Neuvokkaat Satolaiset siirtyivät Kuulan maalin taakse palauttamaan maalinnälkäisten hyökkääjien ohivetoja.

 

 

SaTo rynnisti, mutta varsinaisia paikkoja ei siltikään siunaantunut niin paljon, kuin voisi kuvitella. Liian usein hyökkäys ajautui umpikujaan viimeistään 16-alueen rajalla. Palokankare arvioikin pelin jälkeen, että laitoja ja keskityksiä olisi pitänyt käyttää huomattavasti enemmän. Tähkäpään puuttuessa Saton kulmapotkut olivat pääosin luokattomia, eivätkä kantaneet pääpeliin erikoistuneiden toppareiden ulottuviin. Sen sijaan Kuulan ainoa vahvuus näytti olevan pääpeli, sillä vastustajan harvoista kulmapotkuista jokainen näytti poikivan vaaratilanteen. Kuula loikin pelin kahdesta maalipaikastaan myös jälkimmäisen hyvästä keskityksestä. Saton onneksi pusku meni metrin ohi.

 

Kun aika tiimalasissa väheni, raivo Satolaisten rinnuksissa kasvoi entisestään. Yritys ja peräänantamattomuus oli hurmoksellista. Voitonkiilto silmissä punnertanut Sato taisteli väsymättömästi. Turhautumisentunteelle ei annettu hetkeksikään valtaa, vaan Pansion kivikovaa sorapeltoa kynnettiin ärräpäiden säestyksellä. Select pomppi, kuin superpallo asvaltilla, mikä sakotti ankarasti maatapitkin pelaavaa vierasjoukkuetta. Kankaanpää kiteyttikin tuntemuksen osuvasti, mutta valitettavasti kommentin kieli oli julkaisukelvotonta.

 

Pallopelien peruspsykologian mukaan maalinteko on luonnollisesti vaikeinta silloin, kun ollaan pakkotilanteessa. Tämä oli havaittavissa myös Tovereiden otteissa, vapaapotkuissa hosuttiin ja puristusta oli paikoin liikaa. Aggressiivisuus ja voitontahto olivat vieneet rentouden, mutta antoivat samalla pohjattoman energianlähteen. Palokankare lähti lupaaviin nousuihin kerta toisensa jälkeen ja Visti dominoi ilmatilaa Varsinais-Suomen leveimmällä suojauksellaan. Laidaltaan maalintekosektorille leikanneelle Kuusistolle aukenikin muutamia puolittaisia paikkoja. Kertaalleen hyvä keskityspallo vapautti puolustajan tontilta nousseen Tiaisen, jopa maaliviivan tuntumasta, mutta Tovereiden epäonneksi tilanteessa puhallettiin virhe. Kuulan maalia kohti, enemmän tai vähemmän, ammuttiin toistakymmentä kertaa. Kudeista puuttui kuitenkin tarvittava ruuti.

 

Saton hyökkäykset alkoivat usein lupaavasti, mutta konstit hupenivat Kuulan kunnioitettavankin kurinalaisen 10 pelaajan no nonsense puolustuksen edessä. Jälkiviisaasti voisi analysoida, että keskeltä puskettiin liikaa, ja hyökkäykseen lähtö oli liian hidasta, jolloin kärjille ei saatu enää nopeita pystysyöttöjä. Ehkä pelinrakentaja Palokankareen pudottaminen alempaan keskikenttään olikin virhe.

 

Vaikeuksista huolimatta Satolaset eivät luovuttanut hetkeksikään ja olikin oikeus ja kohtuus, että vastustajaansa silmittömällä raivolla höykyttäneet Toverit lopulta onnistuivat maalinteossa. Hyökkäys alkoi pelin luonteelle tyypillisesti. Tällä kertaa oli Niittymäen vuoro avata peli. Pete ei antanutkaan odotettua syöttöä vaan yllätti ylimmät karvaajat lähtemällä itse aggressiiviseen nousuun. Pallo näytti jo karkaavan, kunnes viimehetkillä herkkäjalkainen toppari syötti vastustajan jalkojen välistä Palokankareelle. Kalle toi palloa suoraan kohti maalia ohittaen yhden puolustajan. Samalla Pykäri nousi 16-alueen tuntumaan tarjoamaan syöttöpaikkaa, johon pallo myös pelattiin. Kääntyessään Pykäri huomasi oikean puolustajan tontilta määrätietoiseen nousuun lähteneen Tiaisen ja ohjasi pallon hänen kaistalleen laatikkoon. Tiainen tiesi tilaisuutensa tulleen ja ampui yhden kosketuksen jälkeen täydestä vauhdista etuyläkulmaan. Satolaisten reaktio oli sanoinkuvaamaton. Voittamaton sato oli jälleen kerran todistanut henkisen kanttinsa ja osoittanut, mitä voittamisen kulttuuri käytännössä merkitsee. Kun pallo lyötiin keskiympyrään, aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia, eikä ollut epäilystäkään, ettei Sato janoaisi vielä toista osumaa. Voittomaalia ei kuitenkaan koskaan nähty, vaikka lähellä olikin. Ottelun loppu oli Saton puskemista ja Kuulan ajanpeluuta. Jos vastustajan pitkät pallot pysyivät kentällä, niihin ehtivät hyvin pelanneet Satopakin.

 

Ottelun tuomari ei sallinut juuri lainkaan fyysistä kontaktia ja vaikka tunteet kävivätkin kuumina, pysyivät otteet melko puhtaina. Tuomiot olivat periaatteessa tasapuolisia, mutta suurempana ja fyysisempänä joukkueena Sato kärsi linjasta enemmän. Kuulalle annettiin 2, ja Satolle 3 keltaista. Visti otti omansa vaihtoaitiosta, huutamalla “12″, viitaten vastustajan pelaajaan paitsiotuomiossa. Kaksikko Niittymäki – Anttonen otti puolestaan kortit mieheen tilanteessa, jossa ensin mainittu ilmeisesti suojasi liian rajusti, ja jälkimmäinen esitti näkemyksensä tästä seuranneesta tuomiosta.

 

Tasapelistä Sato voi syyttää vain itseään, sillä Kuula olisi ollut voitettavasti tyypillisin 0-5 lukemin. Pelistä tehtiin vaikea antamalla kotijoukkueelle siimaa ensimmäiset 40 minuuttia. Nyt sekin on todistettu, että nukkuvaa Satoa voi haavoittaa, punakoneen selättäminen oli silti vielä kaukana. Kuulapeli oli kuin reipas avokämmen Saton voittohuumassa pulskistuneille poskille, ja nyt punakeltaisten takaraivoissa kytee pommi, joka purkautuu ensiviikon pelissä. Sato on nälkäinen!

Otteluraportti 31.7.2007 (6. Div.yläsarja): SaTo vs. KaaPS 6-0

SaTon fanien piinaviikot päättyivät vihdoinkin kun kaupungin suurin ja kaunein jalkapallojoukkue teki kauan odotetun paluun pelikentille yli kuukauden kestäneeltä kesätauolta 6. divisioonan  yläloppusarjan avausottelun merkeissä. Valitettavasti olosuhteet eivät suosineet merkkitapahtumaa joka jouduttiin pelaamaan kesämyrskyn läpimäräksi kastelemalla kentällä navakan tuulen säestämänä, joskin itse sade loppui parahultaisesti juuri ennen tuomerin alkuvihellystä. Viheliänenkään sää ei ollut onnistunut karkoittamaan uskollisimpia Ultria katsomosta eikä SaTo joutunut tälläkään kertaa pelaamaan tyhjille lehtereille.

Ottelun alla SaTon nykykunnon yllä leijui paljon kysymysmerkkejä – painaisiko intensiivinen kesäharjoittelu vielä joukkueen jaloissa vai olisiko kesähelteiden muut sosiaaliset aktiviteetit rentouttaneet joukkueen juuri oikealla herkkyyden asteelle? Motivaatiossa ei ainakaan heinäkuun aikana ollut tapahtunut sanottavaa muutosta sillä totuttuun tapaan SaTo sai jälleen jalkeille erittäin vahvan ryhmän. Mikael Nissin kuntouduttua takaisin pelikuntoon joukkueen vahvuudesta puuttuivat Jere “Salolainen potilas”Tiainen, polveaan lepuuttava Raffe, isoja dollareita logistiikka-alalla takonut Naipa sekä niin ikään duunia pakannut, vakavasta shopppaholismista kärsivä Jussi “Käyttöluotto” Isotalo. Alakerran kokoonpano ei pitänyt sisällään juurikaan yllätyksiä – kesän tiukka kuntokuuri oli tehnyt ihmeitä maalissa aloittaneelle Kiljuselle joka, kiitos ankaran kebab-dietiin, näytti jopa vielä peittävämmältä kuin ennen ja “Kuhilaspihan Kahnin” edessä puolustuksen lihamuuri oli totutussa Anttonen-Niittymäki-Nissi-Vuorinen koostumuksessa. Puolustuslinjan ja ylemmän keskikentän väliselle ei-kenkään-maalle jäivät partioimaan vuosia kestäneen jaloille potkimisen parkiinnuttama lihanleikkaajakaksikko Suomela-Tähkäpää, jonka tehtävänä oli miinoittaa rosvosektori niin ettei vihollisella olisi mahdollista ylittää sitä maata pitkin missään oloissa – vastustajan ainoa tie Kiljusen vartioimalle maalille tulisi olemaan epätoivoisten roiskasuiden muodostama ilmasilta KaaPS:n omalta puolustusalueelta. Piikkipaikan itselleen omi tuttuun tapaan valtavalla nenällään hyvällä prosentilla nuuskiva Pykäri, alapuolellaan kymppipaikalla debyyttinsä tehnyt Syvähuoko ja laidoilla vauhtia pitivät Parkkinen sekä Kuusisto. Vaihdosta tuoreita jalkoja peliin toivat oman vahvan panoksensa viime aikoina SaToon tuotunut Metsänoja sekä ansiotuneet veteraanipelaajat Palokankare, Kankaanpiä, Visti, V.Tiainen ja Madi. Lisäksi oman arvonsa hyvin tuntien turkkilaisvahvistus Yrttiaho saapui paikalle tähden elkein reilusti myöhässä, jalassaan uutuuttan kiiltäneet saksalaisen kenkävalmistajan nimikkonappikset.

Yli kuukauden kestänyt, mutta vuosilta tuntunu odotus päättyi vihdoinkin kun tuomari  puhalsi pilliinsä ottelun alkamisen merkiksi tasan klo.19.15 kun SaTon kapteeni Pykäri oli ensiksi voittanut kolikonheiton ja valinnut joukkueelleen suotuisamman kenttäpäädyn KaaPS:n saatua aloituksen. Ottelun alkuhetkillä SaTo näytti olevan hieman kesäterässä ja jo hetken aikaa näytti, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella vierasjoukkueellakin olisi realistisia mahdollisuuksia taistella Salon lentokentällä arvokkaista vieraspisteistä. Ottelun ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana KaaPS jopa saneli ottelun tempon SaTon vielä selkeästi hakiessa tuntumaa. Kauaa ei kotijoukkueella kuitenkaan palaset olleet hukassa vaan ne loksahtivat kohdilleen jo alle vartin pelaamisen jälkeen SaTon iskettyä avausmaalin nopealla vastahyökkäyksellä joka oli kuin suoraan jalkapallon oppikirjasta: KaaPS:n kulmapotkun jälkitilanteesta Tähkäpää pelasi pallon yhdellä kosketuksella omalta 16 rajalta keskiympyrään Kuusistolle joka myös ensimmäisellä kosketuksella siirsi pelivälineen vauhtiin Pykärille jonka läpiajo päättyi kylmän viileästi viimeisteltyyn avausmaaliin. Avausmaalin jälkeen ottelu ajautui takaisin normaaliin uomiinsa SaTon otettua peli täydellisesti kontrolliinsa ja taottua vielä kolme lisämaalia ennen taukovihellystä. Juppe rusikoi 2-0 maalin verkon perukoille kulmapotkun jälkitilanteesta ja Palokankare siirsi hetkeä myöhemmin Toverit jo turvallisen tuntuiseen 3-0 johtoon komealla volley-laukauksellaan boksin rajalta. Visti ehti vielä ensimmäisen 45 minuuttisen aikana sinetöidä Saton taukojohdoksi vaakuuttavasti 4-0. Ennen kuin hiekka oli valunut loppuun tuomarin tiimalasista, leikkuupuimuriosaston Suomela ja Tähkäpää olivat saaneet keltaisen kortin mieheen, molemmat myöhästyineistä liukutaklauksista – toki Suomelan korttia edelsi muutamaa minuuttia aiemmin raju käsirysy vastustajapelaajan kanssa, jonka jälkeen SaTon komeimman heittotukan omaava Suomela sai olla onnellinen ettei tuomari antanut suoraa marssikäskyä katsomon puolelle.

Toisella puoliajalla SaTo jatkoi siitä mihin se ensimmäisellä jäi, vaikkakinnyt sen dominanssi oli jos mahdollista entistäkin musertavampaa. Laitojen kautta nopeasti edennyt kotijoukkue loi maalipaikkoja lähes liukuhihnalta vaikka toisen puoliskon ensimmäistä osumaa jouduttiinkin odottamaan pitkä tovi. Paikkojen puutteesta ei joukkuetta voi kuitenkaan syyttää, sillä ennen Jupen 5-0 maalia palloa oli sudittu parikin kertaa ohi ja, ihme kyllä, taaksepäin maaliviivalta, ammuttu sivuverkkoihin ja tolppiin eikä KaaPS:n hyvin torjunutta maalivahtiakaan voi jättää ansiotta numeroiden siedettävinä pysymisestä. Lopulta Juppe kuitenkin onnistui maalinteossa, toistamiseen ottelun aikana Palokankareen maagisen esityön jälkeen: “Palle” Palokankare vapautti kesän aikana ahkerasti Suomea kiertäneen Kankaanpään yksin läpi uskomattomalla keskiympyrän alapuolella ilmasta antamallaan riquelmemaisella kantapääsyötöllä. Tämän jälkeen maaliahneella keskupuolustaja Nissillä oli omat paikkansa kartuttaa SaTon johtoa. Ensimmäisessä tilanteessa puolustajakolossi pääsi ohjaamaan Tähkäpään kulmapotkun kohti puolityjää maalia, mutta Nissin epäonneksi pallo suuntautui kuitenkin hiuksen hienosti tolpan väärälle puolelle ja hetken päästä Milf oli jälleen lähellä osua puolittaisella saksipotkulla. Iso viisari heilahti näyttävästi, mutta valitettavasti pallo kieri jälleen senttien päästä tolpan väärältä puolelta. Varsinkin pääasiassa vasemmalla laidalla pitkin askelin viilettänyt Kuusisto oli paha pideltävä vierasjoukkueen puolustukselle ja hän pystyikin toisella puoliskolla luomaan tukun hyviä tekopaikkoja itselleen ja pelitovereilleen. Onkin suoranainen ihme ettei Kuusisto onnistunut kirjauttamaan nimeään maalitilastoihin Palokankareen sinetöityä 6-0 loppunumerot helposti rangaistusalueen keskeltä.

Pitkän taon tuoma ruoste ei kauaa kirskunut SaTon rattaissa ennen kuin se sai saman alkulohkosta tutun jyrävaihteen päälle yläsarjan avausottelussa. Alussa syöttöpeli oli epävarmaa ja pallottomien pelaajien liike puutteellista, mutta onneksi aina yhtä rautainen alakerta piti joukkuetta pystyssä ensimmäisen kymmenminuuttisen vaikeina aikoina. Erityisesti topparina pitkästä aikaa luutinut Nissi vaakuutti varmalla katkomisellaan sekä muutamilla viimehetken tärkeillä pelastuksillaan, vaikka muillakaan puolustajilla ei ole mitään hävettävää omissa esityksissään kaikkien kaksinkamppailuiden päädyttyä lähes sataprosenttisesti Tovereiden eduksi. Avausmaalin jälkeen “Gunssien” peli loksahti kohdilleen, eikä minkäänlaista taukoa tai pelaamattomuutta ei ollut joukkueen pelissä havaittavissa. Jo mainitun puolustuksen varman esityksen lisäksi hyökkäyspelikin soljui eteenpäin varsin vapautuneesti eikä KaaPS:lla ollut eväitä pysäyttää punakeltaisten nopeita hyökkäyksiä. Kaiken kaikkiaan vastustajajoukkuekin ansaitsee tunnustuksen omasta esityksestään, sillä loppunumeroista huolimatta se oli SaTon tähän astisista vastustajista selkeästi kovimmasta päästä – sen pelissä oli astetta enemmän ideaa kuin alkusarjan roiskijoille ja mikä tärkeintä KaaPS jaksoi taistella loppuvihellykseen asti ilmeisesti yltiöpositiivisen asenteensa Marco Bjurströmiltä ammentaneen valmentajansa johdolla. Hyvästä yrityksestä huolimatta oli selvää ettei vauhtiin päässyttä panssarivaunua pysty pysäyttämään polkupyörällä ja KaaPS:lle kävi SaTon käsittelyssä juuri niin kuin odottaa saattoi – se jäi täydellisesti jyrän alle.