Salo, tuo Varsinais-Suomen vilja-aitta on kutsumanimestään huolimatta tänä päivänä paremmin tunnettu Nokiasta, Sauli Niinistöstä ja tulikuumista ala-divisioonien jalkapalloderbyistä. Yksi näistä kuumista paikallispeleistä nähtiin, tai pikemminkin koettiin sunnuntaina 6.4. kun SaTo mittelöi harjoitusottelussa kännykkäkaupungin herruudesta Wilppaan kakkosjoukkuetta vastaan. Harjoituspelin luonteen vastaisesti panokset ottelussa olivat äärimmäisen kovat – maine ja kunnia, sekä ennen kaikkea Salon vireän yöelämän herruus ennalta määräämättömäksi ajaksi.
Alkukauden pre-seasonotteluissa SaTo kärsinyt kroonisesta pelaajapulasta, mutta paikallispelissä kaiken oli määrä olla toisin. Joukkueenjohtajan kännykkä oli nukkunut koko viikonlopun ajan levollista ruususen unta, eikä poissaoloista ollut tietoakaan – ennen pelipäivää. Valitettavasti sapattina joukkueen tietoisuuteen levisi ikävät uutisen Kuusiston vetäytymisestä pelaavasta kokoonpanosta ja myös Metsänoja päätti pitää ansaitun päivän mittaisen lepotauon fyysisesti kuluttavasta huippufutiksesta. Kuusisto oli aiemmin viikolla potenut oikean jalan tunnottomuutta, eikä näin ollen ollut pelikunnossa ja Metsänoja käytti tilaisuuden hyväkseen ja päätti lepuutti tilaisuuden tullen jo pidempään vihoitellutta polveaan. Muista poissaoloista ei tässä vaiheessa ollut tietoa, mutta sen sijaan erinäisillä foorumeilla oli pitkin viikkoa pikkulinnut olivat huhuilleet Rauli ”Rough’n’Tough” Linqvistin mahdollisella paluulla. Raffen lisäksi myös joukkueen kokeneen pelaaja-valmentaja Don Jääskeläisen oli määrä debytoida joukkueen peräsimessä Wilpuraa vastaan.
Tuntia ennen h-hetkeä SaTon monen kirjava pelaajisto alkoi saapua tipoittain joukkueen pukukopeille – kuka enemmän, kuka vähemmän krapulassa. Paikalle jo hyvissä ajoin ennen muita pelaajia kankeita jäseniään pelikuntoon venyttelemään saapunut Madi onnistui saunasolmun lomassa salakuuntelemaan vastustajan pukukopista kantautuvaa taktista palaveria. Matiakasen haltiakorvilla tehtyjen kuulohavaintojen mukaan Wilppaan valmennusjohto oli valmistautunut huolella tärkeään koitokseen skouttaamalla SaTon taktiikan ja pelaajiston etukäteen ikävien yllätyksien varalta. Kiitos Matiaksen valppauden, SaTo kuitenkin oli nyt tietoinen Wilppaan lähtöasetelmista ja Jääskeläiselle jäi aikaa valmistaa oma käärmekeittonsa punanenän varalle.
Ottelua edeltävässä alkulämmittelyssä koettiin SaTon kannalta historiallisia hetkiä jo ihan pelkästään sen takia, että pelaajat nähtiin kentällä suorittamassa yhdessä joukkueelle ennen näkemättömiä liikesarjoja, joita joku voisi jo pitää jonkinlaisena alkulämmittelynä. Syytä tälle muodon muutokselle kentällä loikoilevista tyhjäntoimittajista jalkapallo-otteluun valmistautuvaksi joukkueeksi voi vain spekuloida, kenties se oli Interin Errea Cupissa tarjoilema kylmä suihku tai valmentajan tuomaa ryhtiliike, mutta joka tapauksessa muutos oli ehdottomasti myönteiseen suuntaan.
Fläppitaulun varteen ensimmäistä kertaa päässyt Jääskeläinen hahmotteli joukkueelle aloituskokoonpanon, joka muodostui nimistä Kiljunen-Anttonen-Niittymäki-Linqvist-V.Tiainen-Tähkäpää-J.Tiainen-Palokankare-Parkkinen-Aaltonen-Pykäri. Puolustuslinjaan oli jälleen loppujen lopuksi vähän nimiä tarjolla, kun Metsänojan lisäksi poissaolijoiden listaan liittyivät vaihto-oppilasvuotta Kiinassa viettävä J.Vuorinen sekä opiskelukiireiden takia Tampereelle jumiutunut M.Nissi. Lisäksi valmentaja Jääskeläinen joutui ennen pelin alkua toteamaan, että edellisenä yönä itse hankittu pahoinvointi ei ollut vielä helpottanut eikä herkässä tilassa ollut mahalaukku kestänyt vielä juoksuaskeleiden ottamista. Niinpä alun perin viimeiselle vartille suunniteltu Raffen debyytti muuttuikin paikaksi aloituskokoonpanossa. Keskikentällä nähtiin aikaisempiin otteluihin verrattuna hienoinen taktinen muutos kun keskustan kolmio käännettiin päälaelleen niin, että Tähkäpää jäi yksinäiseksi ankkuriksi yläpuolellaan paluuta tekevä Tiainen sekä kauden aiemmissa peleissä loistanut Palokankare. Laitureiden tonteille vihreän veran shakkimestari Jääskeläinen juoksutti Parkkisen sekä Turun yöelämässä askelharhautuksiaan ahkerasti hioneen Matiaksen. Yksinäisen piikkipaikan otti haltuunsa itse oikeutetusti joukkueen kapteeni ja tällä erää ainoa kärkimies M.Pykäri.
Salon erotuomarikerho kunnioitti arvokasta tapahtumaa lähettämällä otteluun tapahtuman mittaisen raitapaidan ja Wilpaskin kunnioitti nimekästä vastustajaansa ilmeisesti siinä määriin, että joukkueen vahvuuteen oli satolaisten havaintojen mukaan kutsuttu useampikin edustusjoukkueen pelaaja. Yhtä kaikki, valotaulun viisareiden osoittaessa kellon olevan 18.00 SaTo oli enemmän kuin valmis kaatamaan ennakkoon nimekkään ja sarjaporrasta ylempänä pelaavan vastustajansa. Ilahduttavasti koleasta ja sateisesta säästä huolimatta paikallisottelu oli houkutellut kiitettävän määrän uskollisia kannattajia ja muuten vain jalkapallon ystäviä Salon tekonurmikentän puisille lehtereille.
Ottelu pyörähti käyntiin SaTon aloituspotkulla ja taistelu kaupungin herruudesta saattoi alkaa. Pelin alkuhetket etenivät ymmärrettävästi kummankin joukkueen osalta tunnustelevissa merkeissä. Pallonhallinta oli lievästi Tovereiden eduksi punakeltaisten kierrättäessä palloa maltilla alakerrassa mieheltä toiselle. Muutos edellisiin kuluvan kauden peleihin olikin melkoinen punakoneen pelatessa palloa maltilla omille hätäisen roiskimisen sijaan. Ensimmäisellä puolituntisella ratkaisusyöttöä haettiin edelleen hieman liian hanakasti, mutta kuitenkin peli alkoi edellisiin koitoksiin verrattuna jo muistuttaa etäisesti lajia, jota asiantuntijapiireissä jalkapalloksi kutsutaan. Kuten todettua, prosentuaalisesti SaTo hallitsi palloa vastustajaansa enemmän, mutta kunnon vaarallisille maalintekopaikoille sekään ei pystynyt etenemään. Hieman pelitilanteitten vastaisestikin Wilpas oli joukkue, joka aloitti maalinteon SaTon äärikannattajien harmiksi. Wilppaan vasemmalla laidalla vaarallisesti häärännyt Samuel sai yhden harvoista tilaisuuksistaan kaventaa keskelle ja päätti nousunsa noin 25 metristä lähteneeseen laukaukseen. Laiturin potku ei ollut paras mahdollinen, mutta SaTo pelaajien katveesta lähtenyt pomppiva laukaus kuitenkin yllätti SaTon maalia vartioineen Kiljusen ja ”ampiaiset” siirtyivät 0-1 johtoon. Toverit eivät kuitenkaan hätkähtäneet Wilppaan johtonumeroista ja päinvastoin, painoivat jalan tiukemmin pedaalia vasten ja otti keskikentän haltuunsa avausmaalin jälkeen. Tiaisen ja Palokankareen pyörittämä palloralli oli liikaa Fergien suojateille ja paine alkoi vähitellen, mutta vastustamattomasti kasautua Wilppaan maalille. Muutaman puolittaisen maalipaikan ja erikoistilanteen jälkeen Madi onnistui tiirikoimaan vastustajan puolustukseen sopivan aukon, johon hän lähetti Pykärille suunnatun pystypallon. Pykärin fyysinen preesens oli liikaa Wilppaan heikkohermoiselle topparille ja tämä lanasi SaTon kärkimiehen tekonurmen pintaan tyylipuhtaalla jääkiekkotaklauksella rangaistuspotkun arvoisesti. Tilanteessa kovan tällin saanut Pykäri testamenttasi ampujan oikeuden joukkueen erikoistilannespesialisti Anttoselle, joka tälläsikin lähes saksalaismaisella varmuudella pallon varmasti Wilppaan maalin oikeaan alakulmaan. Tasoitusmaalin jälkeen kummallekaan joukkueelle ei siunaantunut huippuvaarallisia maalipaikkoja vaikka molempien joukkueiden maalivahdit joutuivatkin muutamaan otteeseen puuttumaan pelin kulkuun omien 16-alueiden sisäpuolella.
Puoliajan koittaessa tunnelmat SaTon leirissä olivat korkealla. Pelin edetessä joukkueen yhteinen sävel oli löytämässä oikeaa sävellajiaan ja Wilpas oli tukevasti punakeltaisten pihdeissä. Verestävin silmin joukkuetta luotsanneen valmentajan ohjeilla SaTo lähti luottavaisena ottelun jälkimmäiselle 45 minuuttiselle hakemaan Wilppaan keltamustaa päänahkaa seuran kerhotilojen vitriinikaapin täytteeksi tai mahdollisesti sijoitettavaksi vasta muuratun takan yläpuolelle. Omalla tahollaan Wilppaan skottiluotsin vaihtoruletti kävi kuumana ja vanha punanenä vaihtoi toiselle puoliajalle kentälle peräti 9 uutta miestä.
Toisen puoliajan alkuun sattui SaTon ottelun heikon pelillinen jakso ja hetkeksi aikaa ottelun langat päästettiin karkaamaan vastustajajoukkueen käsiin. Tovin jo näytti, että SaTo olisi tippumassa kokeneemman Wilppaan kyydistä, kunnes Jääskeläisen ohjastama hyökkäysvaunu teki 180 asteen kurssimuutoksen. Kymmenen minuutin pelailun jälkeen peli asettui jälleen uomiinsa ja pelin hallinta palasi SaTolle. Tästä eteenpäin pelivälinettä lainattiinkin enää satunnaisesti rajusti toiselle puoliajalle uudistuneelle Wilppaalle. SaTon keskikentän nopea yhden kosketuksen peli ja Kalle-Madi toimintaduon telepaattinen yhteispeli oli liikaa lyijypainot nilkoissa löntystäneelle vastustajalle. SaTo jyräsi hyökkäyksiään jatkuvalla syötöllä oikean laidan kautta kohti Wilppaan maalialuetta eikä Kallen sambalantio ollut ainoa merkki meneillään olevasta jalkapallokarnevaalista. Kentän ehdoton herra ja hidalgo oli SaTon K.Palokankare, joka tuntui pitävän palloa hallussaan aina niin kauan kuin itseään huvitti ja siinä sivussa mies tarjoili erinomaisia syöttöjä Tovereiden laitapelaajille. Jatkossa vastustajien kannattaisikin mittauttaa Pallen lavan käyryys, sillä ajoittain peliväline tuntui pysyvän miehen koukussa epäilyttävänkin hyvin.
Muutaman vaarallisen tilanteen jälkeen välttämätön tapahtui ja keltapunapaidat siirtyivät ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon. Kalle tarjoili pallon oikeaan laitaan Matiaksen, joka lähetti matalan keskityksen maalille ja palloon ensimmäisenä onnistui liukumaan topparin tontiltaan voimakkaaseen nousuun lähtenyt Niittymäki. Tulostaululle lukemat 2-1 ja katsojat olivat jo kuulevinaan Wilppaan selkärangan niksahduksen. Johtomaalin jälkeen pelin asetelmat säilyivät muuttumattomina: SaTo liikkui ja liikutti pelivälinettä ja Wilppaalla oli suuria vaikeuksia ylittää puolta kenttää pelivälineen kanssa. Tiaisella ja Parkkisella oli omat erinomaiset tilaisuutensa tappaa peli viemällä Toverit kahden maalin johtoon, mutta satolaisten epäonneksi kumpikaan pelaajista ei pystynyt suuntamaan laukauksiaan maalipuiden väliin. Myös Niittymäellä oli kulmapotkusta erinomainen tilaisuus illan toiseen henkilökohtaiseen osumaan, mutta tälläkin kertaa pallo ylitti ylähirren sen väärältä puolelta. Salon Mika Nurmelaksi tituleerattu Matias jatkoi oikealla laidalla erinomaisten keskitysten tarjoilemista, mutta enää toista maalia ne eivät ottelussa poikineet. Viimeisen niitin Wilppaan arkkuun löi pelin viime minuuteilla ottelussa topparin, laiturin ja keskushyökkääjän pelipaikoilla urakoinut Parkkinen. Maalitilanne tosin oli täysin Palokankareen koukeroista käsialaa tämän puikkelehdittua tiensä oikealta sivurajalta Wilppaan boksiin ennen kuin tarjoili Parkkiselle namupaikan loppunumeroiden sinetöimiseen. Lähes välittömästi Wilppaan aloituspotkun jälkeen erinomaisesti tuomaroinut pillipiipari vihelsi pilliinsä kolme kertaa ottelun päättymisen ja SaTon voiton merkiksi.
Voitto tiukasta paikallispelistä merkitsi SaTolle paitsi uutta päänahkaa seuran Trophy roomiin, mutta mikä tärkeintä kiistämätöntä rehvasteluoikeutta paikallisten ravantelien baaritiskeillä, tanssilattioilla ja taksijonoissa. Reiluna voittajana SaTo on kuitenkin valmis tarjoamaan hyvälle vastustajalle mahdollisuuden revanssiin sopivan ajankohdan koittaessa. Uuteen osaotteluun asti on kuitenkin syyttä odottaa, että punakeltainen kaulahuivi merkitsee etuajo-oikeutta Salon yössä.
Pelillisesti derby osoitti, että nihkeästi kautensa aloittanut punakone oli kuitenkin jälleen oikealla tiellä. Kauden kolmannessa pelissä joukkueen otteet alkoivat jo muodostaa tunnistettavasti jalkapalloa ja jälkimmäisen 45 minuuttisen esitys saattoi olla jopa parasta mitä joukkueelta on nähty. Sunnuntaina poissa olivat SaTon perisynneistä ainakin hätäinen roiskiminen, turha yksinyrittäminen ja silmälaput silmillä yhtä ja samaa laitaa puskeminen. Tällä kertaa Toverit antoivat pallon tehdä työtä puolestaan eikä Wilpas pystynyt vastamaan isäntäjoukkueen liikkeeseen. Henkilökohtaisesti onnistujiin voidaan laskea oikeastaan koko Tovereiden joukkue. Erityisen ilahduttavaa oli Raffen comeback, joka oli lähes Backstreet Boysien vastaan verrattava menestys, sekä tapa, jolla Matiaksesta kuoriutui rumasta ankanpoikasesta ylvääksi joutseneksi vaikka ei Salpan riveissä pelaakaan. Selvennykseksi mainittakoon, että ontuvalla vertauskuvalla kirjoittaja tarkoitti Madin peliesitystä eikä ulkonäköä, jolla on kaadettu menestyksekkäästi vastakkaisen sukupuolen edustajia SK-ravintoloissa kautta maan.
Fergiestä poiketen, SaTo-leirissä pitää nyt vain toivoa, että hyvin mennyt kenraali ei merkitsisi huonoa kautta. SaTon sarjakausi alkaa jo reilun viikon kuluttua ja silloin saadaankin ensimmäistä osviittaa kannattaako tällaiseen taikauskoon luottaa.
