SaTon cup-taival alkaa sunnuntaina 9.3.2008

Salon Tovereiden kauden 2008 cup-taival alkaa tulevana sunnuntaina 9.3.2008 kun se saa Errea Cupin ensimmäisen kierroksen ottelussa vastaansa raisiolaisen RaiTeePeen. Ottelu alkaa kello 18.00 ja pelipaikkana on tuttu Salon tekonurmikenttä. RaiTeePeen sarjataso on tulavalla kaudella sama kuin kotijoukkueella eli 5. divisioonan alalohko.

Ottelun peliaika on 2×45 minuuttia ja kummallakin joukkueella on käytössään rajoittamaton vaihto-oikeus, myös edestakaisin. Errea Cupissa päätuomarin lisäksi kentän laidoilla nähdään myös linjatuomarit.

Otteluparin voittaja tulee kohtaamaan Cupin toisella kierroksella FC Inter 2:n ottelussa, joka on pelattava 6.4. mennessä ja turnauksen lopullinen voittaja ratkeaa Veristas stadionilla 13.8. pelattavassa finaalissa.

Errea Cupin lisäksi SaTo osallistuu tälläkin kaudella perinteiseen Suomen Cupiin, jonka ensimmäisen kierroksen otteluparit arvotaan 11.3.

Otteluraportti 18.9.2007 (6.Div. Yläsarja): SaTo vs. FC KyPS 7-1

Asetelmat Salon Tovereiden sarjakauden viimeiseen kotipeliin lähdettäessä olivat vähintäänkin kutkuttavat: tappiolla nousuhaaveet kokisivat todella pahan kolauksen, mutta voitolla nousu alkaisi näyttämään jo hyvin todennäköiseltä (mutta ei vielä varmalta). Viimeisen kotipelin kunniaksi ilmojen herra oli siunannut Urheilupuistoa koko päivän kestäneellä syyssateella, joka ei tauonnot hetkeksikään koko päivän saati ottelun aikana. Viimeisenä vastustajana tämän kauden osalta FC KyPS:llä oli kunnia saapua vieraanvaraisena isäntänä tunnettun SaTon vieraaksi – vieraanvaraisuus ei tosin ole heijastunut kentän puolelle Sauvon ollessa ainoa joukkue tällä kaudella, joka on onnistunut riistämään Tovereilta pisteitä Urheilupuistossa, mutta pelin jälkeen tälläkin kertaa vastustajia kestittiin ilmaisilla käristemakkaroilla.

Kotikauden päättävää peliä juhlistamaan olivat saapuneet kaikki joukkueen kynnelle kykenevät pelaajat ja pitkäaikaispotilaiden lisäksi poissa olivat ainoastaan opiskelukiireisiin vedoten M.Nissi, ilmeisesti kroonisesta dagen efteristä kärsivä K.Palokankare sekä uutta seuraa Espanjaan etsimään lähtenyt Jani “Alves” Vuorinen. Harvoja poissaoloja lukuunottamatta SaTo sai kasaan nimivahvan joukkueen kuten odottaa saattoi ja manageri oli jälleen kerran vaikean paikan edessä hahmotelleessaan aloituskokoonpanoa. Kotiottelulle tyypillisesti joukkueen pelimuodostelmaksi valikoitui SaTon trademarkiksi muodostunut hollantilaistyyppinen 4-2-3-1. Puolustuslinja oikealta vasemmalle muodostui tutuista nimistä V.Tiainen, Niittymäki, Metsänoja ja Anttonen. Keskikentän huolellisesta miinoittamisesta vastasivat hyväkyttä-pahakyttä periaatteella muodostettu Naipa-Suomela parivaljakko ja 10-paikalla Jupelle annettiin vapaat valtuudet hyökäyspelin osalta. Laidoilla aloittivat Kuusisto vasemmalla ja Parkkinen vasemmalla sekä piikissä emileheskeymäinen Pykäri. SaTon vaihtopenkkikin pursusi nimimiehiä kun valmentajalla oli heittää vielä tuleen Syvähuokon, Vistin, Tähkäpään, Yrttiahon sekä Isotalon kaltaisia sarjajyriä – ainakin Vistin kohdalla paino on jälkimmäisellä sanalla.

Valitettavasti vaarallinen ja vaikeakulkuinen vaellus Kyröltä Saloon oli verottanut vierasjoukkueen miesvahvuutta isolla kädellä eikä KyPS:llä ollut juoksuttaa kentälle kuin 10 urhoollisinta pelaajaansa. Yhden miehen vajaalla pelanneen vierasjoukkueen taktiikkana lienee ollut pitää pelin tempo alhaalla ja yrittää pitkittää 0-0 tilannetta mahdollisimman pitkälle ja pahimmassa tapauksessa, lähtökohdat huomioon ottaen ottelusta olisi voinut tulla todella vaikea kotijoukkueelle. Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin huomioida sanamuoto “olisi voinut tulla”, sillä SaTo löi välittömästi luun vastustajan kurkkuun Kuusiston avattua ottelun maalihanat komealla volleylaukauksella alle minuutin pelaamisen jälkeen.

Varhainen johtomaali sammutti silmänräpäyksessä KyPS:n himmeänä lepattaneen toivonliekin 0-0:n pitämisestä ja takaa-ajo yhden miehen vajaalla Salon lentokentällä näytti mahdottomalta tehtävältä ja sellaiseksi se myös muodostui. SaTo loi maalipaikkoja perisalolaiseen tapaan kuin liukuhihnalta ja puoliajalla tulostaululla komeilivatkin jo 3-0 johtolukemat. Avausmaalin jälkeen punakone vyörytti hyökkäyksiään jatkuvasti kyröläisten maalille, mutta ehkä hieman liian pehmeä asenne esti lisämaalien synnyn kunnes Anttonen väläytti kuuluisaa “la bombaansa”. Ottelun 21. minuutilla laitapuolustaja katkaisi 35 metrissä vierasjoukkueen purkupallon ja ja rynni väkevästi rangaistusalueen kulmalle, josta vasemman jalan muulinpotku lähetti pallon vastustamattomasti Kyrön maalin takakulmaan. Vasemman jalan potkunsa takia Anttonen onkin ristitty kannattajien keskuudessa “Salon Adriaanoksi” – yhtymäkohdat rajoittuvat tässä tapauksessa kuitenkin ainoastaan kovaan vasuriin sillä masennus, ylipaino ja luvattomat lomat Rion karnevaaleihin ovat Interin Adrianon yksinoikeutta. Taukolukemat 3-0 viimeisteli tankkimainen Visti jyräämällä tiensä rangaistusalueen sisään ja sijoittamalla pallon varmasti maalin taka-alakulmaan.

Puoliajalle siirryttäessä ottelu oli jo tosiasiallisesti ratkennut, mutta SaTo ei vielä ollut valmis nostamaan jalkaa pois pedaalilta. Pelissä oli vielä 45 minuuttia aikaa nauttia jalkapallosta ja tarjota piiskaavassa sateessakin runsaslukuisesti paikalle raahautuneille faneille viihdettä, punaista balettia koko rahan edestä.

Toinen puoliaika alkoi KyPS:n kannalta yhtä murheellisesti kuin ensimmäinenkin Syvähuokon iskettyä 4-0 osuman heti sen ensimmäisellä minuutilla. Karvaisemmalla Otolla oli helppo työ siirtää pallo rankkaripilkun kohdalta maaliin Pykärin loistavan esityön jälkeen. Tässä vaiheessa valmannusjohto ei enää nähnyt tarvetta 4 puolustajan linjalle ja Niittymäelle annettiin vapaat kädet nousta mukaan hyökkäyksiin topparin tontiltaan. Punaisen baletin pyöriessä pallo liikkui jatkuvasti kauniisti KyPS:n puolustusalueella ja lisämaalit olivat useaan otteeseen lähellä eikä Kyrön yksin uurastaneella kärkipelaajalla enää riittänyt energia tai keinot haastaa SaTon puolustajia – kyröläinen pelaaja pallon kanssa SaTon puolustusalueella oli tämän jälkeen vähintään yhtä harvinainen näky kuin (J.)Tiainen töissä. Lisämaaleja jouduttiinkin odottamaan ottelun 59. minuutille, mutta Parkkisen 5-0 osuma oli sitäkin komeampi: nousu puolesta kentästä 25 metriin ja vasemman jalan laukaus Kyrön maalin oikeen alakulmaan.

Tässä vaiheessa SaTon Ultrat alkoivat juhlia häämöttävää kotikauden päätösta asiaan kuuluvalla tavalla kun punaiset savusoihdut kaivettiin esiin. Muutamien soihtujen valaistessa katsomoa punaiseksi, kentän puolella punakone ei vielä malttanut lopettaa maalitehtailuaan. Yrttiahon murtautuminen vastustajan boksiin päättyi n.19 metrin kohdalla tapahtuneeseen viikatteeseen ja SaTolle tuomittiin vapaapotku hyvästä maalipaikasta ja pallon taakse lupauksiaan lunastamaan asteli ennen ottelua vaparimaalilla uhonnut Otto “Pari hyvää vaparia joskus” Tähkäpää. Tähkäpää osoitti olevansa sanojensa mittainen mies toimittamalla pallon sisäkierteisenä muurin yli KyPS:n maali etuyläkulmaan – maaliviivalla päivystäny puolustajakaan ei ylettänyt puskemaan palloa väljemmille vesille ja “Salon Nurmelan” kauden avausmaali ja SaTon historian ensimmäinen suora vaparimaali oli tosiasia. 6-0 osuman jälkeen Sato nosti jo hieman jalkaa kaasulta ja löysäily johtikin siihen, että mahdottomasta tuli mahdollista ja Kyrö onnistui kavennusmaalissa; Kiljusen nyrkkeilemä vapari tippui suoraan rankkarialueen keskellä täysin vapaasti päivystäneelle vierailijalle jolla ei ollut vaikea työ toimittaa pelivälinettä Kuhilaspihan Kahnin taakse.

Jo aikoja sitten ratkennut ottelu sai vielä dramaattisen lopun kun 7-1 maalin syntytilanteessa kaksinkamppailutilanteessa Pykärin jyrän alle jäänyt Kyrön puolustaja jäi makaamaan liikkumattomana maahan. Pääpallossa kakkoseksi jäänyt puolustaja tippui holtittomasti tekonurmen pintaan tilanteessa jossa ei ollut mitään sääntöjen vastaista ja ilmeisesti löi takaraivonsa kenttään. Tilanne näytti hetken todella huolestuttavalta vastustajan maatessa kentällä tajuttomana mutta onneksi tämä pikkuhiljaa tokeni tajuihinsa ja lopulta pystyi itse kävelemään kotijoukkueen paikalle hälyttämään ambulanssiin. Onni onnettomuudessa ja tilanteesta ilmeisesti selvittiin aivotärähdyksellä ja ottelun erotuomari päättikin keskeyttää ottelun ambulanssia odotellessa sen 85. minuutilla. Loukkaantumiseen johtanut tilanne päätyi kuitenkin Pykärin maalivahdin yli nostamaan 7-1 maaliin ja turhautuneen Kyrön veskarin alatyylisestä protestoinnista seuranneeseen ulosajoon.

Iloisella ja vaputuneella pelillä saavutettu voitto päätti SaTon kotikauden tyylillä ottelun turhan dramaattista loppua lukuunottamatta ja nosti joukkueen takaisin omalle paikalleen sarjan kärkeen. Voitosta ja sarjajohdosta huolimatta SaTon nousu ei ole vielä kuitenkaan varma:

Pelaamalla keskinäisen ottelunsa tasan ja voittamalla sitä edeltävät ottelunsa TuPV:lla ja Sauvolla on mahdollisuus nousta 18 ja 17 pisteeseen, eli ohi ja tasapisteisiin SaTon kanssa (17 pst.) jos se häviää viimeisen oman pelinsä. Tasatilanteessa paremmuuden ratkaisee joukkueiden keskinäisen ottelun tulos ja sen jälkeen maaliero, joten tasapisteissä Sauvo päihittäisi SaTon, mutta SaTo puolestaan toistaiseksi ja todennäköisesti Bosnan (11 maalia parempi maaliero). Tasapisteisiin päädyttäessä SaTo puolestaan päihitää 0-1 voitollaan TuPV:n.

SaTon nousu varmistuu siis laskennallisestikin jos a) TuPV tai Sauvo menettää huomisissa(to 20.9.) otteluissaan pisteenkin tai b) SaTo saa pisteenkin viimeisestä ottelustaan. Nopealla järkeilyllä SaTo ei nouse ainoastaan siinä tapauksessa että se häviää viimeisen pelinsä ja Bosna saa pisteenkin viimeisestä ottelustaan ja Sauvo sekä TuPV voittavat rästiottelunsa ja pelaavat keskinäisen kohtaamisensa tasan – tällöin SaTo ja Sauvo päätyvät tasapisteisiin ja Sauvo menee jatkoon keskinäisen ottelun turvi.

Otteluraportti 11.9.2007 (6.Div. Yläsarja): FC Bosna vs. SaTo 0-0

* kuvat lisätään myöhemmin illan aikana. 

6. divisioonan ylälohkon ratkaisut olivat käsillä kun SaTon punakeltainen karavaani starttasi jälleen kerran kulkunsa Turkuun, toiseksi kotikentäksi muodostuneelle Pansion hiekkaerämaalle – tällä kertaa kerta olisi kuitenkin viimeinen tämän kauden sarjassa. Yläsarjan yhdeksästä pelistä SaTo oli määrätty pelaamaan viisi vieraissa, joista peräti neljä juuri Pansion askeettisella hiekkakentällä, eli yhtä montaa kuin todellisella kotikentällä Salossa. Voisikin sanoa, että kauden mittaan Pansion on tullut enemmän kuin tutuksi – liiankin tutuksi joku voisi sanoa – Tovereille, mutta tunnelma joukkueen valottomassa pukukopissa oli ottelun alla kaikkea muuta kuin haikea. Edellisen pelin tappio Sauvolle oli lyönyt kapuloita SaTon nousurattaisiin, mutta voitto vastaan asettuvasta FC Bosnasta nostaisi joukkueen jo todella lähelle lopullista tavoitetta, mutta edellisten pelien kokemusten mukaan Pansion kentän valaistusolot herättivät epäilyksiä. Jo edellisen Torre Calcio-pelin loppuhetket oli jouduttu pelaamaan hämärässä ja tästä oli aikaa sentään parisen viikkoa.

Ottelun alla SaTon riveissä oli huolta saataisiinko koulujen alettua ja pelaajien siirryttyä takaisin opiskelupaikkakunnilleen kasaan riittävästi pelaajia. Onneksi huoli osoittautui lopulta turhaksi, vaikka poissaolijoidenkin lista oli mittava Matiaksen, Bigin, Mikaelin, Petun, Villen sekä pitkäaikaispotilaiden Jeren ja Raffen loistaessa poissaoloillaan. Syvähuokon manageripelikokemuksien pohjalta joukkue ryhmitettiin Pansion erämaataisteluun sopivaksi katsottuun 4-4-2 timanttimuodostelmaan. Alkerta muodostettiin jälleen kerran kaikista niistä viidestä puolustuspään pelaajasta, jotka olivat joukkueen käytössä: maalipuiden väliin kissamaisen ketterä Kiljunen, sekä puolustuslinja tuttuun muotoon Anttonen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen. Alemman keskikentän rooli kaadettiin Tähkäpään leveille hartioille ja hänen yläpuolellaan Palokankare pääsi operoimaan mielipaikalleen kärkien alapuolelle. Piikissä alloittikin raamikas kaksikko Kankaanpää-Pykäri ja laidoilla tuttu parivaljakko Syvähuoko-Parkkinen. Ilman vaihtopelaajia SaTo ei joutunut pelaamaan tälläkään kertaa kun kentän laidalle jäivät värjöttelemään kvartetti Seppälä, Suomela, Kuusisto ja Visti.

Kentän laidalla molempia joukkueita kannustamaan runsain määrin kerääntyneiden katsojien iloksi ottelu pääsi vihdoin käyntiin SaTon aloituksella ja ottelun panoksia entisestään lisäsi kummankin joukkueen tiedossa oleva, aiemmin samalla kentällä pelatun TuPV-Torre pelin lopputulos, jonka myötäTuPV nousi vahvasti mukaan sarjan kärkikahinoihin. Ottelun alkuhetkillä SaTo oli liikkellä hieman kotijoukkuetta terävämmin ja sen väsymätön prässi aiheutti suuria vaikeuksia mustissa peliasuissa pelanneen Bosnan pelinrakentelulle. Pelin painopiste olikin hienokseltaan Bosnan kenttäaluella, joskin samalla kävi selväksi, että paikan tullen joukkueen vastaiskut käynnistyivät todella terävästi joukkueen kapteenin oikean jalan kautta. Ensimmäiset 15-20 minuuttia tarjosivat kummankin joukkueen kannattajille tiukkaa taistelua, kuumia tunteita mutta ei kunnollisia maalipaikkoja. Tunteet kävivätkin kuumina jopa siinä määrin, että vaarana oli jalkapallo-ottelun vaihtuminen painikilpailuksi. Onneksi tuomari luki tilannetta erinomaisesti ja molempien joukkueiden kapteenien puhuttelu ja pari varoitusta laimensivat tunteita siinä määrin, että jatkossa saatettiin keskittyä itse kuningaslajin pelaamiseen.

Ensimmäisen parinkymmenen minuutin jälkeen, Saton vaihtoruletin lähdettyä pyörimään Bosna alkoi saamaan ottelua yhä enemmän haltuunsa ja painostus poikin mustapaidoille heidän ensimmäisen kulmapotkunsa. Kulmapotkua asteli antamaan jo mainittu joukkueen kapteeni Fiso, jonka kova ja sisäkierteinen, aivan maalin eteen toimitettu potku poikin vaarallisen hässäkän SaTon maalin eteen joka päätyi vaaralliseen laukaukseen ja Kiljusen torunnan kautta uudeksi kulmaksi. Jälleen Fiso asteli antamaan erikoistilannetta ja jälleen kerran hagimainen potkutektiikka aiheutti hässäkän Kiljusen maalille kun pallo olisi leijaillut suoraan maaliin ilman “Kuhilaspihan Kahnin” nyrkkeilyä. SaTon pahaksi onneksi Kiljusen nyrkkeilemä pallo ajautui n.25 metriin Fisolle, joka väläytti jälleen kerran uskomatonta potkutekniikkaansa ja lähetti pallon kohti vierasjoukkueen maalin yläkulmaa, mutta 6.divisioonan paras maalivahti venyi jälleen pallon tielle komealla loikallaan. Kulmapotkuja seuranneen Bosnan painostusjakson jälkeen SaTo pääsi taas puoliajan loppua kohti paremmin mukaan peliin, mutta puolittaisia maalipaikkoja kummempia se ei pystynyt luomaan – lähimmäksi maalia pääsi Metsänoja, jonka 25 metristä laukoman vapaapotkun Bosnapeluri siivosi päällään maaliviivalta. Bosnakaan ei pystynyt kunnolla enää hätyyttelemään Kiljusta toden teolla, vaikka jokainen Fison tarjoilema erikoistilanne loikin paniikkia SaTon puolustukseen.

Puoliajalle lähdettäessä peli oli ympäripyöreästi 0-0, mutta rehellisyyden nimissä taukonumeroista oli paljolti kiitettävä Kiljusta joka oli ottanut maalinsa suulla samanlaista roolia kuin idolinsa v.2002 MM-kisoissa. “Usko omaan tekemiseen”, urheilukliseitä lainatakseni, ei kuitenkaan horjunut SaTon leirissä ja puoliajan teamtalkissa Naipa viisaasti muistutti, että kentällä on tarkoitus pitää hauskaa ja sitä kautta tuloskin tulisi olemaan positiivinen. Valitettavasti Naipan hyvät neuvot sujahtivat satopelureiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tuomari vihelsi toisen puoliajan alkaneeksi…

Puoliajan teemana oli yrittää pelata rennolla asenteella ja pitää hauskaa kentällä, mutta tosiasiassa takakireys oli jo hiipinyt punakeltaisten takaraivoihin. Rentoutta tai mitään sen kaltaista ei ollut havaittavissa punakoneen pelissä, päinvastoin – pää alkoi punottaa itse kullakin ja pelaajat alkoivat keskittyä liika toisten tekemisiin omiensa sijaan. Yleensä kun asiat menevät pieleen, niin ne todella menevät pieleen ja niin kävi tälläkin kertaa. Bosna näki tilaisuutensa koittaneen ja heitti lisää vettä myllyyn. Hermostuneesti pelannut SaTo ei pystyny pitämään palloa omalla joukkueellaan kahta perättäistä syöttöä pidempään ja Bosnan hyökkäykset vyöryivätkin koko ajan vaarallisesti kohti Kiljusen veräjää. Totuttuun tapaan joikainen “Pansion Maradonan” lähettämä erikoistilanne loi kaaosta Saton 16-alueen sisälle ja jälleen Bosna peluri onnistui toimittamaan pallon Saton yläputkeen – Kiljusen torjunnan kautta tottakai. Toisin kuin ensimmäisellä 45 minuuttisella nyt Bosna pystyi luomaan maalipaikkoja muutenkin kuin Fison erikoistilanteista ja hanakasti pystyyn juosseet Bosnan hyökkääjät pääsivätkin kertaalleen kumpikin puolittaisiin läpiajoihin, mutta jälleen kerran Kiljunen pelasti varmoilta maaleilta vaikuttaneet tilanteet. Ottelun luonne olikin muuttunut toisella puoliajalla ratkaisevasti asemasodasta pelkäksi puolustustaisteluksi SaTon kannalta, mutta n.60 minuutilla ottelu sai yllättävän päätöksen kun tuomari ilmoitti kummankin joukkueen kapteeneille keskeyttävänsä ottelun pimeyden takia.

Kummankaan joukkueen kapteenilla ei ollut esittää vastaväitteitä tuomarille, vaikka onkin pakko tunnustaa, että päätös suosi enemmän köysissä huojunutta ja tyrmäysiskua odottanutta SaToa. Toisaalta pimeys alkoi jo vaikuttaa pelaajien, erityisesti topparien ja maalivahtien esityksiin korkeiden pallojen hävitessä taivaan pimeyteen ja loukkaantumisriskikin oli ilmeinen niissä olosuhteissa, joten erotuomarin päätös oli oikea vaikkakin valitettava. Bosnan ja SaTon ottelu jäikin tämän kauden osalta viimeiseksi Pansiossa pelatuksi iltapeliksi, sillä juuri valaistusongelman takia Piiri siirsi kaikki loput siellä pelattavat ottelut Riihikallioon.

Murphyn laki tuli jälleen todistettua paikkansa pitäväksi kun SaTon palikat kaatuivat dominopalojen tavoin Pansion pimenevässä illassa. Kaikki kunnia vastustajalle ja erityisesti sen kapteenille, jonka potkutekniikalla varmasti pärjäisi kovemmissakin mittelöissä, mutta kyllä punapaitojen pahin vastustaja olisi silti löytynyt pelin jälkeen peiliin vilkaisemalla. Poissa olivat joukkueen normaali rentous ja peli-ilo, jotka ovat juuri tehneet SaTosta sen mitä se on: miksi näin oli, onkin jo vaikeampi kysymys. Kokemattomuutta, paineita vai jotain muuta, mutta normaalilla pelillä SaTolla ei olisi ollut mitään hätää Bosnaakaan vastaan kuten ottelun ensimmäiset 20 minuttia osoittivat. Tiistain katastrofin jälkeen juuri ketään pelaajista ei Kiljusta lukuunottamatta ansaitse puhtaita papereita. Ehkä lähimmäksi neutraaleja arvosanoja kenttäpelaajista pääsee hyvin luutinut topparipari, mutta tämän ottelun kohdalla Kiljunen saa pokata kaikkia jaossa olevat Bahar-pisteet.

Otteluraportti 3.9.2007 (6.Div. Yläsarja): SaTo vs. AC Sauvo 0-1

Syyskuun alkajaisiksi Salon Toverit saivat mielyttävän vieraan Sauvosta, kun paikallinen AC (lyhenne ei tiettävästi merkitse Airport Cityä) saapui Urheilupuiston tekonurmelle 6.divisioonan ylälohkon kärkikamppailuun. Jo samassa alkulohkossa pelanneet joukkueet miehittivät ennen keskinäistä kohtaamistaan sarjan ensimmäistä ja kolmatta sijaa Tovereiden pitäessä hallussaan piikkipaikkaa 13 pisteellä ja Sauvon ollessa myös hyvissä asemissa 9 pisteellä. Alkulohkon kohtaaminen Sauvossa päättyi tiukan ja kuuman kamppailun jälkeen SaTon 0-1 vierasvoittoon ja samankaltaista kohtaamista odotettiin tästäkin ottelusta – ja sellainen siitä myös tuli.

Kauden toiseksi viimeinen kotipeli oli innostanut SaTon sotisopaan sellaisiakin pelaajia joita pelikentillä ei hetkeen oltu nähty ja paluun pelikentille tekivät mm. joukkueelle korvaamaton monitoimimies Ville Tiainen sekä yleisön lellikki ja vieraspelin Sauvossa ratkaissut Niko Seppälä. SaTo lähti kuitenkin peliin merkittävästi heikentyneenä kun joukkueen kapteeni ja paras maalintekijä, viimeisessä kahdessä pelissä viisi maalia ampunut Martti Pykäri oli vaihtanut kännykkäkaupungin kolean ilmanalan Espanjan aurinkoon. Pykärin lisäksi Mikael Nissi oli poissa SaTon normaalista puolustusvahvuudesta, eikä nahkahousujen luvattuun maahan hävinnyttä mersukauppias-katsomovalmentaja Jaakko”Moratti”Saustilan poissaoloakaan sovi unohtaa.

Kokoonpano ryhmitettiin kotiotteluista tuttuun muodostelamaan eikä nimilistakaan sisältänyt suuria yllätyksiä. Maalissa Kiljunen ja puolustuslinja Anttonen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen oli odotettu ja itseoikeutettu valinta manageriportaalta. Keskikentän rouhinnasta vastasi Suomela-Tähkäpää tandem, joiden yläpuolella joukkueen peliä “ohjelmoi” kapteenina toiminut Kalle Palokankare. Jarno Kuusisto oli lunastanu itselleen yksinäisen kärkipelaajan paikan ja laidoille hän sai tuekseen Matiaksen sekä Parkkisen. SaTon nimivahvan vaihtopenkin muodostivat Isotalo, V.Tiainen, Seppälä, Yrttiaho, Syvähuoko sekä Visti.

Sauvo oli matkannut Saloon vain yhden vaihtopelaajan turvin – eikä ressukka edes saanut peliaikaa kuin muutaman sääliminuutin – mutta muuten joukkueen toiminta oli poikkeuksellisen ammattimaista 6.divisioonatasolle joukkueen ottaessa ohjattua alkulämpöä valmentajan komennuksesta. Vertailukohtana voidaan mainita, että samaan aikaan suurin osa Tovereista istuskeli tekonurmen pinnassa hyvin ansaitulla tupakkatauolla, vaikka osa pelaajista kuuliaisesti tällä välin vetelikin palloja pelkästään yläkulmiin. Ottelun alkaessa Sauvo olikin ymmärrettävästi hieman valmiimpi peliin ja jo ensiminuutit kielivät tulevasta tiukasta kamppailusta.

Yläsarjan kohtaaminen jatkui siitä mihin ensimmäinen ottelu keväällä loppui – peli oli tiukkaa kamppailua, jossa mitään ei annettu ilmaiseksi. Onneksi tällä kertaa turhan kovat otteet ja turhan suunsoitto olivat jääneet kummaltakin joukkueelta pukukoppiin vaikka vierasjoukkueen taitavan nro.10:n nilkat joutuivat ottelun tuoksinassa koville. Ottelun alkuhetkillä SaTo sai muutaman hyvän hyökkäyksen Sauvon kenttäpuoliskolle, mutta ne kuivuivat kokooon turhan näpertelyn seurauksena. Vaikka vierasjoukkue ei tuntunut pääsevän kunnon tekopaikkoihin, niin sen pelaamat pystypallot olivat alati vaarallisia ja niistä syntyikin ensimmäisen puoliajan paras tekopaikka. Keskikentältä lähtenyt ristipallo vapautti Sauvon hanakasti pystyyn juosseen kärkipelaajan läpiajoon ja maalivahdinalueeltaan ulos tullut Kiljunen oli pakotettu rikkomaan karkuun pääseen sauvopelurin. SaTon kannalta oli onni ettei Kiljuselle näytetty tässä vaiheessa joulukorttia, vaan hän selvisi tilanteesta varoituksella ja aivan boksin reunalta tuomitulla vaparilla. Hyvästä laukaisupaikasta huolimatta vapaapotku karkasi reilusti maalin yli ja Kiljunen saattoi huokaista helpotuksesta maalillaan. Tätä puolittaista läpiajoa lukuunottamatta ensimmäisen puoliaika ei tarjonnut konkreettisia maalipaikkoja – tiukkaa vääntöä ja taistelua senkin edestä. Lyhyesti tiivistettynä ensimmäinen puoliaika kului Sauvon pitäessä hieman enemmän palloa, hakien teräviä pystypalloja ja SaTon yrittäessä iskeä vastaan aina saadessaan pallon.

Puoliajalla koko joukkue tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että SaTo ei ollut pelannut normaalilla tasollaan ja että joukkueen pelistä puuttui sen tavaramerkiksi muodostunut “raivo”. Yhteisellä sopimuksella päätettiin aloittaa toinen puoliaika kunnon ryminällä, mutta tosiasiassa se aie jäi pelkälle puheen asteelle. Ottelun kulku jatkui pääpiirteittäin samanlaisena kuin ensimmäisellä jaksolla ja SaTolla oli vaikeuksia löytää aseita hyvin ja organisoidusti puolustanutta Sauvoa vastaan. Alhaalla maannut puolustuslinja sen edessä partioinut “Sauvon Makelele” olivat myrkkyä Tovereiden hyökkäyskalustolle. Kalle, Parkkinen ja Juppe pitivät hyvin palloa totuttuun tapaan, mutta 2-3 vastustajan ympäröiminä hekin olivat aseettomia. Toisen puoliajan puolivälissä SaTo loi yhden harvoista maalipaikoistaan, joka sekin oli seurausta lähinnä Parkkisen hyvästä yksilösuorituksesta, mutta Sauvon maalivahti torjui Janin laukauksen upeasti oikeasta alakulmasta kulmapotkuksi. Hetken kuluttua tästä ja Sauvon vastaisku oli tuottaa tuloksen kun alati vaarallinen kymppi pääsi ampumaan 16-alueen rajalta, mutta tällä kertaa oli Kiljusen vuoro esitellä torjuntataitojaan. Hetken jo näytti, että maalilla kärkkynyt mustapaita ehtisi Kiljusen torjumaan paluupalloon ensimmäisenä, mutta tuomari vihelsi pelin poikki paitsiona joka olikin tilanteessa ainoa oikea ratkaisu.

Kymmenen minuuttia edellisestä ja Kiljunenkaan ei pystynyt enää pelastamaan SaToa takaiskulta. Vaarattoman näköisessä tilanteessa keskikentällä Metsänojan vastustajan purkupallon haltuunotto karkasi epäonnisesti suoraan Sauvon hyökkääjän juoksulinjalle joka siirsi pallon nopeasti eteenpäin rynnineelle kympille. Edes Bigin “tulos tai ulos”-liukutaklaus ei tuonut toivottua tulosta vaan mustapaidan laukaus painui vastustamattomasti SaTon maaliin Kiljusen näppien ja kahden tolpan kautta. Maalia seurasi Sauvon joukkueen raivokkaat tuuletukset, mutta usko kotijoukkueen leirissä ei hiipunut vielä tähän. Maalin syntyessä pelikello näytti tasan 80. minuuttia ja aikaa tasoitusmaalin tekoon oli siis ruhtinaallisesti. SaTon kirivaihde poikikin mukavan paineen Sauvon kenttäpuoliskolle ja paras tasoitusmahdollisuus siunaantui lähes läpiajoon ehättäneelle Ville Tiaiselle. Tiaisen ja SaTon epäonneksi vierasjoukkueen maalivahti ehätti alueensa ulkopuolelle purkamaan pallon väljemmille vesille. Lupaavista yrityksistä huolimatta SaTon lopun puristus ei tuottanut tulosta ja kauden ensimmäinen sarjatappio oli tosiasia.

Tuomarin pillinvihellyksen jälkeen Sauvon pelaajat juhlivat voittoaan kuin suurtakin mestaruutta – “SaTo on kaadettu” huudot raikuivat sauvolaisten kerääntyessä maalintekijänsä ympärille ja päälle juhlimaan voittoaan. Tapa, jolla SaTon tappiota kertoo joukkue saavuttamasta asemasta omassa sarjassaaan ja on otettava hienona kunnianosoituksena, sillä tuskinpa sauvolaiset ihan jokaista voittoa samalla tavalla juhlivat. Itse voitto oli Sauvolta työvoitto ja vaikka peli tasainen olikin, niin on sitä pidettävä ansaittuna. Urheilupuiston tekonurmella käydyssä ottelussa Sauvo oli piirua verran kotijoukkuetta parempi lähes jokaisella osa-alueella, vaikka senkin konkreettiset maalipaikat jäivät pariin-kolmeen yritykseen- jokatapuaksessa Sauvo ja sen pelaama futis oli mukavaa vaihtelua muihin, lähinnä roiskimiseen keskittyneiden joukkueiden joukossa. Ensimmäisestä tappiosta huolimatta kriisinappulan laukaisusalkku pysyy yhä visusti SaTon kerhotalon kellarissa pölyttymässä, sillä joukkue jatkaa yhä sarjakärjessä ja sillä on kolme ottelua aikaa varmistaa nousunsa ensikaudeksi 5.divisioonaan. Sanotaan, että ilman mustaa ei ole valkoista, eikä ilo ilman surua tunnu miltään – jos tämä on totta, niin voitto FC Bosnasta seuraavassa pelissä tulee maistumaan tavallistakin makeammalta.

Otteluraportti 28.8.2007 (6.Div. Yläsarja) Torre Calcio vs. SaTo 1-5

Kahden edellisen ja nihkeästi kulkeneen Pansion vieraspelin jälkeen (KuuLa 1-1 & TuPV 0-1) SaTolla oli paljon todistettavanaan paikalle matkanneille faneilleen – varsinkin kun muutamaa päivää edeltäneessä kotipelissään Toverit oli totuttuun tapaan murskannut vastustajansa 6-0. Jostain selittämättömästä syystä Pansion vieraspelit olivat olleet tähän asti SaTolta yhtä helppoja kuin suojuoksu painovöillä krapullassa, joten Akateemisen Kirjakaupan alelaarista löytynyt Juhani Tammisen teos “Aurinkokuningas” tuli enemmän kuin tarpeeseen. “Keep it simple, stupid” olikin SaTon perusprinsiippi kun taktiikkaa lähdettiin hahmottelemaan ottelun alla fläppitaululle. Tammisen nerokkaiden oppiensovittamiseksi käytäntöön punatussi iskettiinkin joukkueen kuopuksen, Otto Syvähuokon kokemattomiin käsiin ja Syvähuokon lääke sairauteen, joka oli siis diagnisoitu Pansion betoniseksi hiekka-alustaksi, oli perusbrittiläinen ja suoraviivaisesti totetutettu 4-4-2.

SaToa viimeaikoina koetelleen pelaajakadon seurauksena joukkue oli jälleen liikkeellä kapealla materiaalilla, ainoastaan kahden vaihtopelaajan voimin – tosin kotijoukkueelle pelaajia ei riittänyt penkille lainkaan. Syvhuoko muodosti taululle puolustuslinjan pelaajista jotka hänellä oli käytössään, eikä tehtävä ollut vaikea Anttosen, Vuorisen, Metsänojan ja Niittymäen ollessa ainoat paikalle päässeet puolustuspelin erikoismiehet. Maalipuiden välissäkin nähtiin uusi mies, kun Kiljusen veri veti jälleen merille laivavalaan kaatoon, joten Jupelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea “Kuhilaspihan Kahnin” kieltämättä reilun kokoiset maalivahdinhanskat käteensä. Keskikentälle Syvähuoko juoksutti itsensä lisäksi Parkkisen, Palokankareen sekä Tähkäpään. Normaalia 10-paikan pelaajaa ei siis tällä kertaa SaTon taktiikassa käytetty ja aloituksen kärkiparin muodosti juoksuvomainen Kuusisto-Pykäri kaksikko. Pansion urheilupyhätön hulppeille vaihtopenkeille vuoroon jäivät odottamaan keskikentän monitoimimies Sauli”Donald Sutherland”Suomela sekä hyökkääjäjärkäle Marko Visti.

——————-Pykäri—–Kuusisto————- (Visti)

Syvähuoko—Palokankare—Tähkäpää—Parkkinen (Suomela)

Anttonen——Niittymäki—-Metsänoja—Vuorinen

————————-Juppe———————-

Pitkin päivää Pansiota piiskannut sade oli tauonnut juuri sopivasti ennen ottelun alkua jättäen sepelikentän pinnan muutamia lätäköitä lukuunottamatta niin hyvään kuntoon kuin se ikinä tulisi olemaan, joten lähtökohdat ottelulle olivat vähintäänkin kohtuulliset – joskin jo etukäteen sovittiin tuomarin johdolla puoliajasta mahdollisimman lyhyt valaisematonta stadionia uhkaavan pimeyden takia. Kolikn heiton jälkeen ottelu oli valmis alkamaan SaTon johdolla ja hetkessä rauhaisa hiekka-aukio muuttuikin puna-kelta-oranssiksi taistelukentäksi. Alkutahtien perusteella sarjataulukko ei tuntunut mairittelevan kotijoukkuetta, sillä sarjan peränpitäjänä majaileva Torre aloitti ottelun varsin vahvasti ja nopeasti selvisi ettei mistään heittopussista ollut missään nimessä kyse. Pelin alkutahdit olivat lievää SaTon hallintaa, mutta Torre toteutti 6.divisioonassa varsin tuttua “pitkä päätyyn ja perään taktiikkaa” varsin tehokkaasti ja määrätietoisesti ja sillä oli koko ajan kaksikin hyökkääjää kärkkymässä voitettuja pääpalloja aivan paitsion rajamailla tehden Anttosen ja erityisesti Vuorisen iltapuhteesta hikisen. Ensimmäisen vartin aikana SaTo pystyi luomaan muutaman puolivaarallisen tilanteen laidalta viljeltyjen keskitysten seurauksena ja ottelun ensimmäinen todellinen maalipaikka siunaantui Kuusistolle, joka pääsi nokikkain Torren maalivahdin kanssa, mutta valitettavasti tällä kertaa kärkimiehen nosto epäonnistui ja suuntatui suoraan vastaan tulleen maalivahdin syliin. Tästä muutaman minuutin päästä Torrella oli oma paikkansa avata ottelun maalihanat, mutta Juppe venyi maalillaan komeasti n.25 metristä kohti yläkulmaa lähteneeseen vapaapotkuun. Pian tämän jälkeen tapahtui se mitä oli jo hetken odottaa Pykärin siirrettyä Saton 1-0 johtoon hieman 16-alueen sisäpuolelta lähteneellä laukauksellaan. Avausmaalin jälkeen Saton leirissä odoteltiin jo perinteistä, joukkueen avausmaalia seurannutta vastustajan selkärangan katkeamista, jota ei kuitenkaan monista paikoista huolimatta syntynyt. Pykäri-Visti kaksikko karkasi kahteen otteeseen 2 vs. 1 vastaiskuun, mutta kummallakin kerralla vastustajan puolustus venyi pitäen lukemat 1-0:ssa. Lisäksi ainakin Anttosella, Syvuokolla ja Metsänojalla oli omat paikkansa laukoa johtonumeroista suuremmat, mutta jokaisella kerralla pallo pomppi maalivahdin näppeihin tai ohi juuri tolpan väärältä puolelta. SaTon paras paikka ensimmäisellä puoliajalla kasvattaa lukemat 2-0:aan oli Palokankareella, joka läpiajonsa päätteeksi ehti jo harhauttaa maalivahdinkin, mutta vielä jostain ilmestyi Torren puolustaja purkamaan pallon pois – puolustajan epäonneksi purku osui kuitenkin juoksuaan jatkaneeseen Saton datanörttiin, josta pallo kimposi ilmassa kohti tyhjänä ammottavaa maalia. Pallon lentorata oli viemassä pelivälinettä keskelle tolppien väliä, mutta laskeutuessaan Pansion betonin pintaan pallo otti epätasaisesta alustasta yllättävän kimmokkeen ja pomppi muutaman sentin päästä vasemman tolpan väärältä puolelta. Torrekin sai ennen taukovihellystä oman paikkansa nopean vasemman laiturin rynniessä sinnikkäästi pitkän juoksunsa päätteeksi aina hyvään laukaisupaikkaan asti, mutta Juppe onnistui torjua hieman pienestä kulmasta lähteneen kudin ja pitämään luvut 0-1 tauolle lähdettäessä.

Puoliajalla punakeltaisessa leirissä ihmeteltiin, miten Torre oli yhä mukana pelissä vaikka kaiken järjen mukaan se olisi pitänyt jo keskittyä keräämään ylpeytensä rippeitä sepelin keskeltä. Kaikki tunnustus Torrelle hyvästä pelistä, mutta SaTon leirissä päätettiin yksimielisesti lisätä kierroksia punakoneessa ja ratkaista peli heti toisen puoliajan alkuun.

Ei aikakaan puoliajan aloittaneesta vihellyksestä, kun topparina luutineen Niittymäen pystyavaus tavoitti topparien välistä karkuun karanneen Vistin, joka teki sen missä Kuusisto oli ensimmäisellä puoliajalla epäonnistunut – hallittu nosto laskeutui vastustamattomasti Torren maaliin 0-2 maalin merkiksi. Visti maali alkoi jo enteillä kauan odotettua selkärangan napsahtamista ja pian Syvähuoko pelattiin vapaaksi omalta laidaltaan. Joukkueen nuorisokaartia edustava Kiskon “Wonderkid” viimeisteli tilanteesta 3-0 maalin ikäänsä nähden kadehdittavalla rauhallisuudella, eikä hyvin maalissa torjuneelle Torren kassarille jäänyt mahdollisuuksia pysäyttää “Paremman” Oton sijoitusta. Viimeistään Syvähuokon maalin jälkeen kupletin juoni oli selvä vähä-älyisemmällekin katsojalle: SaTo haki vimmatusti lisämaaleja Torren yrittäessä rimpuilla tsunamin lailla maalille vyörynyttä puna-keltaistaista hyökyaaltoa vastaan. Punakoneen biodiesel loi kuitenkin maalipaikkoja kännykkäkaupungille tyypillisenä linjatyönä ja esimerkiksi Suomelalla oli varaa tällätä pallo taivaan tuuliin oman läpiajonsa päätteeksi.

3-0 tilanteessa Torrellekin siunaantui oma ohikiitävä hetkensä päästä mukaan otteluun, kun Parkkinen epäonnisesti kaatui pallon kanssa alimpana pelaaja ja Torre-peluri pääsi kuin ilmaiseksi nokikkain Jupen kanssa ja sitä seurannut kavennusmaali nosti hetkellisesti tunnelmia kotijoukkueen vaihtopelaajattomassa leirissä. Vanhan salolaisen sanonnan mukaan ilmainen..no…”se” on kaikkein kallein ja Parkkisen kosto odottelin jo kulman takana. Ottelun 4-0 maali olikin sitten ottelun ehdottomasti komeinta katsottavaa. Itsessään Parkkisen maalin keskelle sijoittama rankkari ei ollut unohtumaton, mutta tapa jolla nopea laituri sen hankki oli: kentän oikealla laidalla härinyt laituri ajoi boksin sisään pitämällä pallon ilmassa useiden metrien ajan ja nostaen pallon kolme kertaa vastaan tulleen puolustajan yli ennen kuin hänet rapattiin kentän pintaan. 4-1 tilanteessa SaTolla riitti vielä nälkää lisäosumiin ja tavaramerkkimäisen vastaiskun – Tähkäpää vapautti ensimmäisellä kosketuksella Pykäri läpiajoon vasemmalta laidalta Anttosen nopean avaukseen jälkeen – päätteeksi Pykäri sijoitti loppulukemiksi kaiken kertovat 1-5 lukemat.

Torren kausi kutosen yläsarjassa on pisteiden valossa kulkenut toistaiseksi masentavissa merkeissä, mutta pelillisesti se ei hävinnyt yhtään muille SaToa aiemmin kaudella Pansiossa isännöille joukkueille. Kotijoukkueen taktiikka perustui valitettavan tuttuihin korkeisiin pystypalloihin, joita erityisesti puolustuksen sydämessä luutinut nro.30 viljeli vihaisilla kärsyillään, mutta taktiikan toteutus oli astetta määrätietoisempaa kuin muilla samasta muotista valetuilla joukkueilla – Torren hyökkääjät juoksivat poikkeuksellisen sähäkästi pystyjuoksuihin ja keskikenttäkin voitti hyvällä prosentilla pääpalloja. Ottelun tuomari oli melkoinen vastakohta edellisen TuPV-pelin pillipiiparille, jonka oliskin ollut hyvä olla tiistaina katsomossa ottamassa mallia virkaveljestään. Tuomari tuomitsi selkeän linjan mukaan ja jämäkästi, eikä pyrkinyt ottamaan hänellä kuulumatonta roolia turhilla vihellyksillä – pelaajat saivat pelata eikä kukaan sortunut tarpeettomiin ylilyönteihin. Pansion betonilähiöön hyvissä ajoin ennen ottelun loppua laskeutunut pimeys herätti kysymyksiä tulevia otteluita silmällä pitäen, sillä sarjan viimeiset, syyskuun lopulla pelattavat ottelut tulevat olmaan melkoista kuurupiiloa, jos otteluita ei aikaisesteta tai stadionin valoja kytketä päälle – asiaan olisikin hyvä löytää jokin muu ratkaisu kuin puoliajasta luopuminen, jotta syksyn viimeiset pelit olisivat mielekkäitä pelattavia.

Otteluraportti 15.8.2007 (6.Div. Yläsarja) TuPV vs. SaTo 0-1

KuuLa pelin karvas tasapeli ja kauden ensimmäiset menetyty pisteet olivat ryömineet kummittelemaan satolaisten uniinkin, mutta onneksi tilaisuus hyvitykseen tarjoutui vain viikon tuskaisen odottelun jälkeen kun SaTo palasi rikospaikalle Pansioon TuPV:n vieraaksi. Pelin alla iso luuta oli luutinut SaTon pelaajaringin kapeammaksi kuin kertaakaan aiemmin kuluneella kaudella; Kalle, Matias ja Vuorinen olivat antaneet periksi pimeälle puolelleen ja paenneet Prahaan blondatut teknohyppyrit pystyssä ja puuhelmet kaulassa höntsäämään säbää, Jussi “White Whale/Moby Dick” Isotalo jahtasi kadonnutta rusketustaan Espanjassa, Parempi Tiainen oli ansaitsemassa leivänpäällisiä perheelleen ja “Salon Gascoigne” Naipakin lempinimensä mukaisesti firman kesäjuhlissa tuulettumassa. Edellä mainttujen pelaajien lisäksi SaTon sotisovasta puuttuivat pitkäaikaispotilaat Jere “Salolainen Potilas”Tiainen sekä Raffe. Kovista menetyksistä huolimatta Toverit saivat kuitenkin jalkeille riittävän ja kilpailukykyisen joukkueen, joka janosi hyvitystä reilu viikko sitten koetulle vääryydelle.

Aiemmat onnistuneet pelimatkat Pansion saharalle olivat poikineet kannattajien keskuudessa SaTolle lempinimen “Erämaan Kettu”, jonka oikeutus oli nyt katkolla. Edellisen KuuLa-ottelun lopputuloksesta huolimatta itse peli oli ollut hyvin SaTon hyppysissä vaikka voitto olikin onnistunut lipsahtamaan punakeltaisen teräsnyrkin puristuksesta liukkaan saippuan tavoin, eikä Tovereiden valmennusjohto nähnyt tarvetta taktisille muutoksille TuPV-peliin lähdettäessä. SaTon maalinsuulla aloitti totuttuun tapaan Heikki Kiljusen massiivinen figuuri ja joukkue hänen edessään ryhmitettiin tuttuun 4-2-3-1 muodostelmaan. Puolustuslinja parsittiin kokoon paikalla olleista miehistä muotoon (vasemmalta oikealle) Anttonen-Niittymäki-Nissi-Metsänoja, eikä V.Tiaisen, Isotalon ja Vuorisen poissaolojen takia juuri muita vaihtoehtoja joukkueelle edes jäänyt – eikä penkille yhtään varsinaista puolustajaa. SaTon sikaduo Suomela-Tähkäpää otti oman epäkiitollisen paikkansa keskikentän pohjalta yläpuolellaan 10-paikalla Juppe”Johannes”Kankaapiä. Visti valtasi aloituskokoonpanon piikkipaikan itselleen ilmeisesti isomman oikudella Pykärin kieron klyyvarin edestä ja laiturin tontit siunaantuivat Kuusistolle ja Parkkiselle. Vaihtopenkille omaa vuoroon odottamaan jäivät siis Yrttiaho, Pykäri ja Syvähuoko.

————–Kiljunen———-

Metsänoja–Milf—-Niittari–Esa

——Tähkäpää—-Suomela—–(Yrttiaho)

Jarno———Juppe—Parkkinen (Syvähuoko)

—————-Visti————– (Martti)

Pykärin sijaisena kapteenin nauhaa massiivisessa hauiksessaan kantanut Tähkäpää jatkoi joukkueen edellisten kapteenien kunniakasta perinnettä voittamalla tuomarin ennen pelin alkua suorittaman arvonnan ja säästämällä Kiljusen raastavalta erämaamarssilta kentän toiseen päätyyn – TuPV sai aloituksen ja ottelu saattoi alkaa paikalla matkanneiden runsaslukuisten vierasfanien sumutorvien säestyksellä. Pelin alkutahdit olivat melko sekavia SaTon hakiessa tuntumaa betonin kovaan alustaan ja kotijoukkueen rakentaessa peliään 6.divisioonassa niin tyypilliseen tapaan ilmapallojen kautta. Kuitenkin TuPV:n voisi jopa väittää hallinneen ottelun ensimmäistä 15 minuuttista vaikka SaTo loikin ottelun ensimmäisen maalintekopaikan. Lempinimellä “Hulk” tunnettu Visti näytti miksi hän on nimensä ansainnut taistelemalla itselleen pystypallon, joka näytti karkaavan päätyrajasta ulos – väkivahva Visti kampesi palloa suojanneen puolustajan ja itsensä maihin napaten samalle pelivälineen itselleen ja toimittaen sen lyhyen kuljetuksen jälkeen takaviistoon boksin sisään laukaisupaikkaan nousseelle Tähkäpäälle. Hyvän maalintekopaikkaan päässyt Tähkäpää teki tilanteessa kuitenkin raimohelmismäisen ratkaisun hakemalla vielä takatolpalta vapaana ollutta Parkkista, mutta nopea laituri ei pystynyt ohjaamaan hankalan korkuista syöttöä maaliin. Puoliajan edetessä SaTo alkoi kuitenkin koko ajan saada paremmin otetta pelistä oransseissa pelipaidoissa pelanneen kotijoukkueen pelinrakentelun koostuessa enää lähinnä sivurajaheitoista sekä tuomarin avokätisesti jakamista vapaapotkuista. Läpi ottelun kummallisesti tuominneen oikeudenjakajan käsittämättömät tuomiot vesittivät jo ensimmäisellä puoliajalla monta SaTon lupaavaa hyökkäystä ja erityisesti tuomarin hetkellisistä sokeuden tai kaiken läpäisevän laserkatseen oikuista kärsi kärjessä hartiavoimin töitä tehnyt Pykäri, jota vastaan kaikki otteet tuntuivat olevan sallittuja vastustajalta – surkuhupaisimpia olivat tilanteet, joissa Pykäri oli pallon kanssa murtautumassa maalipaikkaan kun tuomari vihelsi koripallosta tutuksi tulleen hyökkääjän virheen 9-paitaa vastaan. Puoliajan edetessä tuomari ja tämän omaa linjatonta linjaansa noudattaneet vihellykset alkoivat varastaa ottelun päähuomion ja kuumentaa joukkueiden, erityisesti SaTon tunteita. Kaikesta huolimatta Toverit pystyivät luomaan puoliajan lopuksi vielä yhden loistavan maalipaikan Jupen vapautettua ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Kuusiston nokikkain TuPV:n maalivahdin kanssa, mutta erinomaisesti pelannut veräjän vartijan onnistui torjua Jarnon boksin rajalta ampuma laukaus ja tauolle siirryttiin pyöreissä 0-0 lukemissa.

Taukopalaverissa ei nähty suurempaa tarvetta muutoksille vaikka peliä päätettiinkin hankalan alustan takia suoraviivaistaa ja palloa pelata enemmän boksiin pikkunäppärän hieromisen sijaan. Vaikka se olikin kotijoukkue joka pelasi oransseissa yläosissa, niin SaTon leirissä korostettiin Jutin Hockey Nightissä tunnetuksi tekemän “hermokontrollin” merkitystä ottelussa, jonka ilmapiiri oli ollut koko ajan kiristymään päin.

Toinen puoliaika alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui SaTon hakiessa nälkäisenä vapauttavaa avausmaalia TuPV:n pelatessa omaa ikävää, vaikkakin käytännöllistä peliään, mutta varsin pian tuomarin kaipuu parrasvaloihin tai totaalinen kyvyttömyys pestiään kohtaan pilasi ottelun jatkuvilla pelikatkoilla ja käsittämättömillä vihellyksillään. Sanomattakin on selvää, että tuomarin linja suosi hienosti kotijoukkuetta, joka hyötyi muutenkin katkonaisesta pelistä. TuPV:n onkin pitkälti kiittäminen ottelun erotuomaria siitä, että se pystyi vielä nousemaan sillasta johon SaTo oli sen jo pakottanut. Tuomarin yhden miehen show’n seuraaminen vierestä ei sopinut satolaisille, joiden energiasta yhä suurempi osa alkoi kanavoitumaan mustapaidan opastamiseen. Valitettavasti tuomarin linjaton työskentely johti myös siihen, että otteet kentällä alkoivat muuttua kovemmiksi kummalakin joukkueella ja ottelun viimeiset 30 minuuttia muistuttivatkin enemmän outoa painin ja jaloilla pelattavan lentopallon symbioosia kuin itse kuningaslajia.

Pelin luonteesta johtuen kunnon maalipaikkojen luominen oli työn ja tuskan takana kummmallakin joukkueella, mutta ottelun luonnetta kuvasi erinomaisesti se, että 0-0 tilanteessa SaTon vaihtopelaajat hakivat ohilauottuja palloja juosten TuPV:n maalin takaa kotijoukkueen maalivahdin keskittyessä löntystelyyn ja ajan kuluttamiseen – SaTo halusi voittaa isolla h:lla, kun kotijoukkue olisi mieluusti tyytyyt maalittomaan pistejakoon. TuPV:n suunnitelmat valuivat kuitenkin joukkueen sormien läpi Pansion sepelille ottelun 74. minuutilla, kun kolossaalinen Mikael Nissi nousi pakan korkeimmalle ja puski voimalla Esa Anttosen vapaapotkusta tarjoileman pallon maaliverkkoihin. Maalia edelsi kentän vasemmalla laidalla n.35 metrisssä tapahtunut rike, jossa Tähkäpää kaadettiin tyylipuhtaalla “open ice hitillä” kentän pintaan jota seiuranneesta vaparista jonarneriisemäisen vasurin omaava Anttonen toimitti millimetrin tarkan keskityksen “Salon Dellasin” lentoradalle. Vapauttavan osuman jälkeen SaTo aloitti riehakkaat juhlinnat joiden tiimellyksessä myös yksi vieraskannattajista ryntäsi kentälle tuulettamaan komeaa maalia joukkueen kanssa!

Avasuosuman jälkeen aiemmistä peleistä tuttu ilmiö toistui jälleen kerran SaTon pelin vapauduttua 1-0 maalin jälkeen ja viimeisen vartin aikana jännitettiin enemmän mahdollista 0-2 maalia kuin 1-1 tasoitusta. Parhaimmat tilaisuudet voittolukemien kaunisteluun lankesivat Syvähuokolle jonka 10 metristä ampuman laukauksen TuPV:n maalivahti torjui yläriman kautta väljemmille vesille sekä Pykärille, jonka heavyshottin kotijoukkueen maalivahti poimi uskomattomasti aivan maalin yläkulmasta. TuPV:n 5. divisioonaan matkalla ollut laiva natisi ja hölskyi SaTon ottelun loppuhetkillä nostattamassa myrskyssä, mutta tuomarin loppuvihellys pelasti sen lopulliselta haaksirikolta.

Voittomaalin puskeneen Mikael Nissin lisäksi toisen puoliajan suurin, tai ainakin näkyvin tähti oli ottelua omintakeisella tyylillään tuominnut erotuomari jonka suoritusta voisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi katastrofaaliseksi. Kunnia siitä, että ottelu ei räjähtäny lopullisesti pillipiiparin käsiin jälkimmäisellä 45 minuuttisella kuuluu kaikille muille kuin tuomarille itselleen. Ottelun toinen puoliaika muistutti suurilta osin kesän alkusarjan surullisen kuuluisaa Sauvon peliä ja Tovereistakin ainakin Suomela, Tähkäpää ja Anttonen joutuivat tekemään tuttavuutta keltakortin kanssa eikä ulosajokaan olisi joidenkin näiden pelaajien kohdalla ollut suurikaan yllätys, eikä lopulta vääryyskään.

Silmiä hivelevää pallorallia tai pikkunäppärää pallojongleerausta ei Pansiossa keskiviikkona nähty, mutta ottelun alla pukukopissa painotettu slogan “jos ei taidolla, niin tahdolla” realisoitui upealla tavalla kentällä hurjana taisteluna ja kolmena sarjapisteenä. Toisissa oloissa, toisella tuomarilla pelikin olisi saattunut olla eheämpää ja muistuttanut enemmän jalkapalloa ja olisikin ollut helppo kuvitella SaTon siinä tapauksessa hakeneen vieraspisteet isommallakin voittomarginaalilla vaikka TuPV pelasiki, siis puolusti, hyvin ja sinnikkäästi. Maalillaan Kiljusta ei laukauksilla juurikaan hätyytelty, vaikkakin kertaalleen toisella puoliajalla “Kuhilaspihan Kahn” katkaisi loistavalla ulostulollaan TuPV:n hyvin orastaneen hyökkäyksen puskemalla pallon 20 metristä väljemmille vesille. Katsomoraadin Bahar-pötköt jaettiin tällä kertaa voittomaalin tehneen ja hyvin katkoneen Nissin, omaa laitaansa herran elkein hallinneen ja voitto-osuman alustaneen Anttosen sekä yritteliäästi hyökänneen Jupen kesken.

Otteluraportti 31.7.2007 (6. Div.yläsarja): SaTo vs. KaaPS 6-0

SaTon fanien piinaviikot päättyivät vihdoinkin kun kaupungin suurin ja kaunein jalkapallojoukkue teki kauan odotetun paluun pelikentille yli kuukauden kestäneeltä kesätauolta 6. divisioonan  yläloppusarjan avausottelun merkeissä. Valitettavasti olosuhteet eivät suosineet merkkitapahtumaa joka jouduttiin pelaamaan kesämyrskyn läpimäräksi kastelemalla kentällä navakan tuulen säestämänä, joskin itse sade loppui parahultaisesti juuri ennen tuomerin alkuvihellystä. Viheliänenkään sää ei ollut onnistunut karkoittamaan uskollisimpia Ultria katsomosta eikä SaTo joutunut tälläkään kertaa pelaamaan tyhjille lehtereille.

Ottelun alla SaTon nykykunnon yllä leijui paljon kysymysmerkkejä – painaisiko intensiivinen kesäharjoittelu vielä joukkueen jaloissa vai olisiko kesähelteiden muut sosiaaliset aktiviteetit rentouttaneet joukkueen juuri oikealla herkkyyden asteelle? Motivaatiossa ei ainakaan heinäkuun aikana ollut tapahtunut sanottavaa muutosta sillä totuttuun tapaan SaTo sai jälleen jalkeille erittäin vahvan ryhmän. Mikael Nissin kuntouduttua takaisin pelikuntoon joukkueen vahvuudesta puuttuivat Jere “Salolainen potilas”Tiainen, polveaan lepuuttava Raffe, isoja dollareita logistiikka-alalla takonut Naipa sekä niin ikään duunia pakannut, vakavasta shopppaholismista kärsivä Jussi “Käyttöluotto” Isotalo. Alakerran kokoonpano ei pitänyt sisällään juurikaan yllätyksiä – kesän tiukka kuntokuuri oli tehnyt ihmeitä maalissa aloittaneelle Kiljuselle joka, kiitos ankaran kebab-dietiin, näytti jopa vielä peittävämmältä kuin ennen ja “Kuhilaspihan Kahnin” edessä puolustuksen lihamuuri oli totutussa Anttonen-Niittymäki-Nissi-Vuorinen koostumuksessa. Puolustuslinjan ja ylemmän keskikentän väliselle ei-kenkään-maalle jäivät partioimaan vuosia kestäneen jaloille potkimisen parkiinnuttama lihanleikkaajakaksikko Suomela-Tähkäpää, jonka tehtävänä oli miinoittaa rosvosektori niin ettei vihollisella olisi mahdollista ylittää sitä maata pitkin missään oloissa – vastustajan ainoa tie Kiljusen vartioimalle maalille tulisi olemaan epätoivoisten roiskasuiden muodostama ilmasilta KaaPS:n omalta puolustusalueelta. Piikkipaikan itselleen omi tuttuun tapaan valtavalla nenällään hyvällä prosentilla nuuskiva Pykäri, alapuolellaan kymppipaikalla debyyttinsä tehnyt Syvähuoko ja laidoilla vauhtia pitivät Parkkinen sekä Kuusisto. Vaihdosta tuoreita jalkoja peliin toivat oman vahvan panoksensa viime aikoina SaToon tuotunut Metsänoja sekä ansiotuneet veteraanipelaajat Palokankare, Kankaanpiä, Visti, V.Tiainen ja Madi. Lisäksi oman arvonsa hyvin tuntien turkkilaisvahvistus Yrttiaho saapui paikalle tähden elkein reilusti myöhässä, jalassaan uutuuttan kiiltäneet saksalaisen kenkävalmistajan nimikkonappikset.

Yli kuukauden kestänyt, mutta vuosilta tuntunu odotus päättyi vihdoinkin kun tuomari  puhalsi pilliinsä ottelun alkamisen merkiksi tasan klo.19.15 kun SaTon kapteeni Pykäri oli ensiksi voittanut kolikonheiton ja valinnut joukkueelleen suotuisamman kenttäpäädyn KaaPS:n saatua aloituksen. Ottelun alkuhetkillä SaTo näytti olevan hieman kesäterässä ja jo hetken aikaa näytti, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella vierasjoukkueellakin olisi realistisia mahdollisuuksia taistella Salon lentokentällä arvokkaista vieraspisteistä. Ottelun ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana KaaPS jopa saneli ottelun tempon SaTon vielä selkeästi hakiessa tuntumaa. Kauaa ei kotijoukkueella kuitenkaan palaset olleet hukassa vaan ne loksahtivat kohdilleen jo alle vartin pelaamisen jälkeen SaTon iskettyä avausmaalin nopealla vastahyökkäyksellä joka oli kuin suoraan jalkapallon oppikirjasta: KaaPS:n kulmapotkun jälkitilanteesta Tähkäpää pelasi pallon yhdellä kosketuksella omalta 16 rajalta keskiympyrään Kuusistolle joka myös ensimmäisellä kosketuksella siirsi pelivälineen vauhtiin Pykärille jonka läpiajo päättyi kylmän viileästi viimeisteltyyn avausmaaliin. Avausmaalin jälkeen ottelu ajautui takaisin normaaliin uomiinsa SaTon otettua peli täydellisesti kontrolliinsa ja taottua vielä kolme lisämaalia ennen taukovihellystä. Juppe rusikoi 2-0 maalin verkon perukoille kulmapotkun jälkitilanteesta ja Palokankare siirsi hetkeä myöhemmin Toverit jo turvallisen tuntuiseen 3-0 johtoon komealla volley-laukauksellaan boksin rajalta. Visti ehti vielä ensimmäisen 45 minuuttisen aikana sinetöidä Saton taukojohdoksi vaakuuttavasti 4-0. Ennen kuin hiekka oli valunut loppuun tuomarin tiimalasista, leikkuupuimuriosaston Suomela ja Tähkäpää olivat saaneet keltaisen kortin mieheen, molemmat myöhästyineistä liukutaklauksista – toki Suomelan korttia edelsi muutamaa minuuttia aiemmin raju käsirysy vastustajapelaajan kanssa, jonka jälkeen SaTon komeimman heittotukan omaava Suomela sai olla onnellinen ettei tuomari antanut suoraa marssikäskyä katsomon puolelle.

Toisella puoliajalla SaTo jatkoi siitä mihin se ensimmäisellä jäi, vaikkakinnyt sen dominanssi oli jos mahdollista entistäkin musertavampaa. Laitojen kautta nopeasti edennyt kotijoukkue loi maalipaikkoja lähes liukuhihnalta vaikka toisen puoliskon ensimmäistä osumaa jouduttiinkin odottamaan pitkä tovi. Paikkojen puutteesta ei joukkuetta voi kuitenkaan syyttää, sillä ennen Jupen 5-0 maalia palloa oli sudittu parikin kertaa ohi ja, ihme kyllä, taaksepäin maaliviivalta, ammuttu sivuverkkoihin ja tolppiin eikä KaaPS:n hyvin torjunutta maalivahtiakaan voi jättää ansiotta numeroiden siedettävinä pysymisestä. Lopulta Juppe kuitenkin onnistui maalinteossa, toistamiseen ottelun aikana Palokankareen maagisen esityön jälkeen: “Palle” Palokankare vapautti kesän aikana ahkerasti Suomea kiertäneen Kankaanpään yksin läpi uskomattomalla keskiympyrän alapuolella ilmasta antamallaan riquelmemaisella kantapääsyötöllä. Tämän jälkeen maaliahneella keskupuolustaja Nissillä oli omat paikkansa kartuttaa SaTon johtoa. Ensimmäisessä tilanteessa puolustajakolossi pääsi ohjaamaan Tähkäpään kulmapotkun kohti puolityjää maalia, mutta Nissin epäonneksi pallo suuntautui kuitenkin hiuksen hienosti tolpan väärälle puolelle ja hetken päästä Milf oli jälleen lähellä osua puolittaisella saksipotkulla. Iso viisari heilahti näyttävästi, mutta valitettavasti pallo kieri jälleen senttien päästä tolpan väärältä puolelta. Varsinkin pääasiassa vasemmalla laidalla pitkin askelin viilettänyt Kuusisto oli paha pideltävä vierasjoukkueen puolustukselle ja hän pystyikin toisella puoliskolla luomaan tukun hyviä tekopaikkoja itselleen ja pelitovereilleen. Onkin suoranainen ihme ettei Kuusisto onnistunut kirjauttamaan nimeään maalitilastoihin Palokankareen sinetöityä 6-0 loppunumerot helposti rangaistusalueen keskeltä.

Pitkän taon tuoma ruoste ei kauaa kirskunut SaTon rattaissa ennen kuin se sai saman alkulohkosta tutun jyrävaihteen päälle yläsarjan avausottelussa. Alussa syöttöpeli oli epävarmaa ja pallottomien pelaajien liike puutteellista, mutta onneksi aina yhtä rautainen alakerta piti joukkuetta pystyssä ensimmäisen kymmenminuuttisen vaikeina aikoina. Erityisesti topparina pitkästä aikaa luutinut Nissi vaakuutti varmalla katkomisellaan sekä muutamilla viimehetken tärkeillä pelastuksillaan, vaikka muillakaan puolustajilla ei ole mitään hävettävää omissa esityksissään kaikkien kaksinkamppailuiden päädyttyä lähes sataprosenttisesti Tovereiden eduksi. Avausmaalin jälkeen “Gunssien” peli loksahti kohdilleen, eikä minkäänlaista taukoa tai pelaamattomuutta ei ollut joukkueen pelissä havaittavissa. Jo mainitun puolustuksen varman esityksen lisäksi hyökkäyspelikin soljui eteenpäin varsin vapautuneesti eikä KaaPS:lla ollut eväitä pysäyttää punakeltaisten nopeita hyökkäyksiä. Kaiken kaikkiaan vastustajajoukkuekin ansaitsee tunnustuksen omasta esityksestään, sillä loppunumeroista huolimatta se oli SaTon tähän astisista vastustajista selkeästi kovimmasta päästä – sen pelissä oli astetta enemmän ideaa kuin alkusarjan roiskijoille ja mikä tärkeintä KaaPS jaksoi taistella loppuvihellykseen asti ilmeisesti yltiöpositiivisen asenteensa Marco Bjurströmiltä ammentaneen valmentajansa johdolla. Hyvästä yrityksestä huolimatta oli selvää ettei vauhtiin päässyttä panssarivaunua pysty pysäyttämään polkupyörällä ja KaaPS:lle kävi SaTon käsittelyssä juuri niin kuin odottaa saattoi – se jäi täydellisesti jyrän alle.

Salpa II – SaTo Perjantaina 27.7.2007 klo:19.00

OTTELU PERUTTU !

Syy: aikataulujen yhteensopimattomuus. Kesätauon viimeisenä viikonloppuna valtaosa SaTolaisista viimeistelee vielä kuntoaan Tanhuvaaran urheiluopistolla Savonlinnassa.

Alkuperäinen otteluajankohta eli torstai, ei puolestaan sopinut Salpalaisten kalenteriin, sillä puolet joukkueesta napostelee tuolloin herneitä Suvisalon Iltatorilla, toisen puolen toimiessa Autoliiton keltaliivisinä liikenteenohjaajina. Joukkueen pelaajat tuntien, kuudenneksi viimeisen iltatorin ohjelmasta löytyvä torikaraoke (ilmoittautuminen klo:17.00, säestäjänä Malibu-orkesteri) selittää myös paljon.

Otteluraportti 11.6.2007 (6. Div.): SoVo2 vs. SaTo 0-5

Salon Tovereiden voitosta voittoon edennyt kevätkausi sai sinettinsä kun joukkue matkusti Somerolle SoVon kakkosjoukkueen vieraaksi sikapitäjän uudelle tekonurmikentälle. Metalliverkoin ympäröity kenttä toikin mieleen SaTon yhdistyksen alkuajat ja äärimmäisen fyysisen “vankilakoriksen”, josta kaiken voidaan sanoa saaneen alkunsa. Vaikka Someron uusi tekonurmi olikin huomattavasti Salon vastaavaa pienempi ja pehmeänpi Toverit tunsivat olonsa heti kotoisaksi kanaverkkaitojen sisäpuolella. Joukkueen totuttautuminen pieneen kenttään otti ensimmäisellä puoliajalla oman aikansa, mutta kuten Mad Max-trilogian viimeisen osan Thunderdome-metallihäkissä käydyssä taistelussa, SaTo nousi Maxin tavoin vaikeuksisista voittoon aluksi vahvaa vastustajaa vastaan – aivan kuin Master Blaster, SoVo2 ei ollut tarpeeksi älykäs eikä riittävän fyysinen yltääkseen voittoon.

Raffen pahoiksi yltyneet polvivaivat olivat ajaneet ikistaistelijan pakkolepoon, Kalle kärsi pelikieltonsa toista osaa, Naipa poti vielä heikohkohkoa oloaan sillä “eilen oli niin hieno ilma” ja omassa rasvassaan Thaimaan auringossa paistumistaan jatkanut Esa oli raporttien mukaan alkanut jo muistutta upporasvassa paistettua rapua, mutta muuten SaTo sai alkusarjan viimeiseen peliinsä jalkeille parhaan miehistön. Paikka huipulla on tuulinen, eikä Raffe ollut kestänyt SaTon managerin pallilla kuin yhden ottelun ja tällä kertaa fläppitaulun varressa oli jälleen uusi mies. Tällä kertaa kunnia raapustaa avauskokoonpano taululle oli suotu Pykärin vielä saunaillan jäljiltä täriseviin käsiin, mutta tästä huolimatta kärkimies raapusti nopeasti ensimmäisen nimen tauluun: Pykäri. Joukkueen kapteeni aloitti itse piikissä yksinäisenä kärkenä ja hapuilevin tikkukirjaimin hän sijoitti alapuolelleen 10-paikalle Jupen sekä laidoille Jarnon ja Matiaksen. Keskikentän pohjalle rouhimaan roolitettiin Sauli ja Petu, eikä puolustuslinja Tiainen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen tarjoillut yllätyksiä. Vielä pienempi yllätys oli maalinsuulle lopulta tiensä Nokian kesäjulilta löytäneen Kiljusen avauspaikka maalitolppien välissä. Valmentajan kenttäkomennusta odottamaan joutuivat jäämään tällä kertaa Syvähuoko, Tähkäpää, Parkkinen, Visti sekä Isotalo.

Kotijoukkue aloitti ensimmäisen puoliajan vahvasti SaTon hakiessa yhä askeleitaan Someron pienessä NHL-kaukalossa ja ottelun alkuhetkillä SoVo sai aikaan pientä painetta Tovereiden maalille. Painostus tuotti muutaman vaparin hyviltä etäisyyksiltä ja pallo pomppikimn boksissa vaarallisesti, mutta SaTon puolustus maalivahti Kiljusen johdolla onnistui toimittamaan pelivälineen joka kerta pois maalintekosektorilta ennen kuin isompaa vahinkoa ehti syntyä. Reilun vartin pelin jälkeen ottelu sai hieman pelitapahtumien vastaisenkin käänteen kun SaTo rynni Pykärin johdolla nopeaan vastaiskuun Kiljusen pitkän avauksen päätteeksi. Nopea kärkipelaaja kiihdytti ohi SoVon vähintäänkin kokeneen keskuspuolustuksen, mutta maalivahdin erinomainen vastaantulo esti maalin synnyn. Vastaiskua keskikentän pohjalta päättämään ehtinyt Sauli Suomela onnistui kuitenkin rouhimaan puolustajan estelyistä huolimatta paluupallon maalin perukoille ja SaTo siirtyi hieman yllättäenkin 0-1 johtoon. Avausmaali käänsi ottelun hallinnan vierasjoukkueelle, joka nyt vyörytti hyökkäyksiään Someron maalille. Nopean seinäsyöttökuvion päätteeksi Tähkäpäällä oli tilaisuus kasvattaa SaTon johtoa, mutta viime hetkellä puolustaja liukui keskikenttäpelaajan jaloille ja laukaus vieri tolpan kautta maalipotkuksi. Toisessa päässä SoVo loi edelleenkin parhaat paikkansa erikoistilanteiden kautta, mutta Kiljunen napsi varmasti suorat laukausuyritykset hyppysiinsä. Kertaalleen luukulle vapaapotkusta keskitetty pallo pomppi sekavan flipperin jälkeen jopa SaTon ylärimaan. Tästäkin huolimatta tilanne oli pian jo 0-2 kun Tähkäpään kierteinen pystypalloa tavoitti läpiajoon karanneen etunimikaimansa, mutta maalivahdin uhkarohkea vastaantulo esti jälleen suoran maalin syntymisen. Tällä kertaa pallo kimposi maalivahdin torjunnasta taustajuoksunsa hyvin ajoittaneelle Vistille jolla oli helppo työ siirtää pallo lähes tyhjillään ammottaneeseen maaliin. Maalin jälkeen tuomarin ympärille syntyi suuri torikokous somerolaisten protestoidessa aiheetta tilannetta joissa Syvähuokon ja maalivahdin juoksulinjat kohtasivat: Otto ehti ensin palloon eikä ajanut missään nimessä tilanteessa tahallaan maalivahtia päin. Tilanteen rauhoituttua tuomari palkitsi SoVon nro.17 keltaisella kortilla, jonka jälkeen peli saattoi jälleen jatkua. Ensimmäisen jakson viimehetket eivät tarjoilleet kahdella autolla paikalle matkustaneille vieraskannattajille enää ilon hetkiä ja tauolle vetäydyttiin jo ratkaisevan oloisissa 0-2 luvuissa.

Tovereiden peli oli loksahtanut kohdalleen avausmaalin jälkeen, eikä muutoksille ollut tauaon aikana tarvetta. Tauko käytettiinkin lähinnä nestetankkaukseen sekä voimien keruuseen toista puoliaikaa varten. Managerin tärkein ohjeistus pelaajille olikin jatkaa vain samaan tapaan kuin ensimmäisellä puoliskolla sekä muistutus siitä, että koko maalinkiilto silmissä pelannut joukkue jaksaisi puolustuu Kiljuselle vielä yhden nollapelin. Antti Mäkisen roolin tilapäisesti joukkueen fysioterapeuttina perinyt Jere Tiainen vastasi pelimatkalla pelaajien lihashuollosta ja Tipin joukkueelle suorittaman nopean hieronnan jälkeen pelaajat olivat jälleen valmiina taistelun viimeiselle 45 minuuttiselle, vaikka erityisesti Jani Vuorisen tekonurmella kireytyneet takareidet ja pakarat teettivätkin hankaluuksi joukkueen fysioterapeutille.

Aikaa ja vaivaa säästämättä Vuorisenkin paikat saatiin hierottua pelikuntoon ja ottelun toinen puoliaika saattoi alkaa. Ottelun jälkimmäisellä puoliskolla kentälle kirmasi vapautunut ja intoa puhkunut SaTo, joka järjestikin uskollisille kannattajilleen todellisen näytöksen. Pallo ja miehet liikkuivat SaTolla ehkä paremmin kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella ja keskikentän pohjalla operoineet niittokoneet pitivät huolen, että SoVon pelinrakentelusta ei tullut juuri mitään. Puoliaika ehti vanheta vain kymmenisen minuuttia kun Tovereiden pitkä painostusjakso tuotti tulosta Syvähuokon lauottua pallon hieman onnekkaastikin vastustajan puolustajan kautta maaliin. Ainostaan Someron maalilla pelanneen maalivahdin unelmapeli esti lukemien repeämisen suuremmiksi jo tässä vaiheessa: maalivahti esitti käsittämättömän dudekmaisen tuplatorjunnan Martin ja Parkkisen laukauksiin ja lisäksi torjui Parkkisen laukauksen aivan maalin alakulmasta tolpan kautta ohi maalin. Jakson puolivälin tietämillä nähtiin erikoinen tapahtuma kun SoVon jatkuvasti sääntöjen rajamailla pelannut nro. 17 rikkoi boksiin ajanutta Pykäriä ja pelasi vielä tilanteessa palloa kädellään, eikä tuomarille jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin viedä pallo 11 metriin. Erikoiseksi tilanteen teki sen, että SaTolta pilkkua ampumaan saapui joukkueen maalivahti “Kuhilaspihan Chilavert” Kiljunen. Valitettavasti Kiljusen viimestely ei ollut paraguaylaisen esikuvansa tasolla, vaan SoVon unelmapeliä pelannut maalivahti poimi laukauksen alakulmasta. Onneksi maalivahdin nopea avaus epäonnistui ja Vuorisen onnistui siivota pallo väljemmille vesille eivätkä somerolaiset pystyneet hyödyntämään vierasjoukkueen tyhjyttään ammottavaa maalia.

Somerolaisten paras paikka toisella puoliajalla syntyi jälleen erikoistilanteesta kun jo useampaan otteeseen laukaustaan kalibroimaan päässyt nro. 80 täräytti pallon muurin yli SaTon maalin ylähirteen, mutta se oli jälleen SaTo joka onnistui maalinteossa. Puolinopean hyökkäykseen lähdön jälkeen Tähkäpään keskiympyrästä annettu tsippisyöttö tavoitti vasemmalla laidalla vauhtiin kirmanneen Parkkisen. Parkkinen jätti vastustajat selkänsä taakse, kiihdytti päätyrajalta josta hänen lähettämänsä matala keskitys löysi maalille rynnineen Vistin joka siirsi pallon helposti maalin kattoon – “läheltä ylös!” Pian maalin jälkeen nähtiin ikävä välikohtaus, kun SoVon turhautunut “tähtipelaaja” hyökkäsi SaTon Yrttiahon kimppuun tämän napattua paidasta somerolaiselta vauhdin pois keskialueella. Lyönti ja potkuyritys johti yleiseen torikokoukseen, jonka aikana SaTon fanaattisimmat Ultrat Stube ja Moratti hyökkäsivät kentälle puolustamaan omiaan. Onneksi omat pelaajat onnistuivat rauhoittelemaan “Bruise Btothersit” ja tilanteen rauhoituttua Yrttiaholle sekä vastustajalle näytettiin vain keltaista korttia. Ratkaisua voi pitää todellisena “Salomonin tuomiona” sillä läpi ottelun kuumana käynyt ja teatraalisia kuolevia joutsenia esittänyt SoVon nro.80 oli onnekas saadessaan jatkaa vielä kentällä, kun taas Yrttiahon rooli kahakassa oli ainoastaan toimia nyrkkeilysäkkinä. Vielä ottelun loppuhetkilläTähkäpää tarjoili jälleen syötön vasemmalle laidelle Matiakselle, joka viimeisteli ottelun komeimman maalin roikottamalla pallon pienehköstä kulmasta Someron maalin takayläkulmaan.

Selvistä 0-5 loppunumeroista huolimatta SoVo2 pelasi varsin vahvasti ja tarjosi SaTolle miehekkään vastuksen. Varsinkin ottelun ensimmäisen puolituntisen aikana kotijoukkueella oli omat paikkansa maalintekoon ja senkin jälkeen oikeastaan ensimmäisenä vastustajana tällä kaudella pakotti Kiljusenkin töihin maalinsa suulla. SoVo voisi pitää itseään jopa hieman epäonnekkaana jäätyän nollille sen jälkeen kun se oli kuitenkin onnistunut toimittamaan pallon kaksi kertaa SaTon yläputkeen 90 minuuttisen aikana. Hyvästä yrityksestä huolimatta Somero ei taistellut voitosta kuin ensimmäisen vartin ajan ja Tovereiden ensimmäisen maalin jälkeen ottelu oli täydellisesti vierasjoukkueen pihdeissä. Erityisesti toisella puoliajalla SaTo esitti hienoa ja tehokasta jalkapalloa, joka kirvoitti jopa kriittisenä katsojana tunnetun Tiaisen vuolaisiin ylisanoihin kuvaillessaan joukkueen peliä. Eräs kotijoukkueen pelaajakin joutui toteamaan osuvasti, että “harvemmin sitä kuitenkaan treenien lisäksi pelissä joutuu kolmion keskellä juoksemaan” SaTon seinäsyöttöpelin sahatessa SoVon puolustuksen riekaleiksi.

Henkilökohtaisista onnistujista keskuspuolustuksessa luutinut Niittymäki keräsi yleisön vuolaimmat kehut, vaikka tälläkin kertaa on pakko kehua koko joukkueen peliä. Tällä kertaa peli oli paitsi näyttävää, myös tehokasta eikä maalipaikkoja enää tuhlattu aiempaan malliin vaikka mukaan muutama sellainenkin mahtui. Puolustus piti jälleen vastustajan hyökkääjät herran nuhteessa ja joukkueen uusin tulokas Metsänoja pääsi hyvin esittelemään jääkiekon kesäharjoituksista hankittua fyysisyyttään pariin otteeseen. Joukkueen pelin kannalta ehkä postiivisin yllätys, jos sellaisesta voi puhua, oli keskikentän voimakas puolustuspelaaminen: Yrttiahon ja Tähkäpään terävästi leikanneet viikatteet sekä Suomelan väkivahva rouhiminen tyrehdyttivät SoVon keskialueen pelinrakentelun totaalisesti eikä vastustaja pystynyt maata pitkin etenemään Kiljusen vartioimalle maalille.

Tovereiden kevätkausi sai Somerolla ansaitsemansa päätöksensä selvän voiton myötä, mutta ilahduttavinta oli kuitenkin tapa jolla voitto ansaittiin. Sarjan viimeisessä pelissä SaTo pelasi tähän asti parasta peliään ja toivottavasti sama nousuhdanteinen trendi jatkuu myös syksyn karsintapeleissä. Taistelun tauottua Someron joukkueen kapteeni intoutui vielä kehumaan SaToa “parhaaksi joukkueeksi 6. divisioonassa” jota vastaan hän on koskaan pelannut – toivottavasti SaTo on kuitenkin ensikaudella jo paras joukkue 5. divisioonana alalohkossa.

Otteluraportti 8.6.2007 (6. Div.): SaTo vs. Wilpas3 4-0

Kännykkäkaupunki oli kohissut Salon Tovereiden ja Wilpas 3:n paikallispelistä jo viikkoja ennen h-hetkeä – derby oli ohittanut jopa Vesa Keskisen ja Merikukka Forsiuksen sekoilut iltäpäivälehtien lööpeissä kaupungin kuumimpana puheenaiheena työpaikkojen ruokaloissa, kahviloissa, ravintoloissa sekä turuilla ja toreilla. Salossa ennen näkemättömän hypen jälkeen fanien odotukset itse ottelun ja koko tapahtuman suhteet olivat taivaissa. Omilla pussikaljoilla pääasiassa varustautunut yleisö ei joutunutkaan pettymään sillä puheenjohtaja Pykäri oli tilannut ilmojen herralta paikalliskamppailun kunniaksi poutaa ja ottelupäivänä Varsinais-Suomen vihreää rubiinia hellittiinkin kunnon hellesäällä.

Tekonurmen lehterit alkoivat täyttä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua ja SaTo pääsi lämmittelemään fanien sumutorvien säestäminä. Paikallispelin houkuttelemana Toverit saivat jalkeille kaikki pelaajat jotka suinkin vain pystyivät juoksemaan, joskin verryttelyn aikana koettiin ikävä takaisku kun Raffe sai huomata ettei kovia kokenut polvi kestänyt vielä kevyttäkään hölkkää. Rauli “Rough and tough niinku nahkarotsi” Linqvistin puuttuminen takalinjoilta oli luonnollisesti paha takaisku, mutta Championship Managerissa kannuksensa hankkinut puolustaja vaihtoi pelivälineet fläppitauluun ja hyppäsi ainakin yhden ottelun ajaksi SaTon valmentajan tuulisella pallille. Valitettavasti Salon parhaatkaan lääkärit eivät olleet saaneet parsittua Nissiä vieläkään pelikuntoon, mutta onneksi joukkueen topparivajetta oli paikkaamassa SaTon tuore hankinta, kauden loppuun kattavalla sopimuksella joukkueeseen kiinnitetty Markus Metsänoja. Poissaolijoista vielä mainittakoon edellisen pelin suorasta punaisesta saamaansa kahden ottelun pelikieltoa sovittanut Kalle Palokankare.

Valmentajan isoihin tarralenkkareihin astunut Raffe muokkasi Saton perinteistä muodostelmaa hivenen hyökkäävämpään suuntaan tarjotakseen näyttävää ja hyökkäävää peliä sadoittain paikallispeliä Urheilupuistoon todistamaan saapuneille kannattajille. Perinteinen 4-2-3-1 taipui Raffen käsittelyssä muotoon 4-1-2-2-1 kun keskikentän kolmio käännettiin päälaelleen, niin että Tähkäpää jäi ainoaksi varmistavaksi pelaajaksi Vistin ja Jupen operoidessa hänen yläpuolellaan. Puolustuslinjassa lähes “ever present” Vuorinen aloitti oikealla ja pelipaikalla kuin pelipaikalla loistanut VilleTiainen vasemmalla yhä itseään Thaimaan polttavassa auringossa grillaavan Anttosen paikalla. Topparin paikan itselleen ominut Niittymäki sai rinnalleen SaTon kohutun debytantin kun Metsänoja löytäessä itsensä suoraan avauksesta ja puolustuksen sydämestä. Laiturien tontit menivät Kuusistolle sekä Parkkiselle ja kärjessä aloitti joukkueen kapteeni Pykäri. Kuhilaspihan iso paha susi Heikki Kiljunen oli itsestään selvä, ottelun ajankohdan huomioon ottaen harvinaista kyllä, valinta maalipuiden väliin. Penkille koutsin lämmittelykomennusta jäivät odottamaan Syvähuoko, Yrttiaho, Isotalo, Seppälä sekä Suomela.

Hieman kello 19.00 jälkeen “Salon satakielen” Saku Mäkysen samettinen baritoni toivotti katsojat tervetulleeksi otteluun sekä kuulutti raikuvien suosionosoitusten saattelemina joukkueiden kokoonpanot etteriin ja spektaakkeli oli tuomarin pillin vihellystä vaille valmis alkamaan. Joukkueen kunniakasta historiaa mukaillen kapteeni Pykäri voitti alun kolikonheiton ja valitsi Kiljusen mieliksi maalivahdille varjoisamman puolen ja Wilpas pääsi aloittamaan ottelun. Pelin kulku kävikin jo hyvin nopeasti selväksi: Wilppaan kokenut joukkue keskittyi puolustamaan tiiviisti ja tyytyi roiskimaan pitkiä kaaripalloja SaTon toppareille Tovereiden puskiessa raivokkaasti eteenpäin. Tunnustelevien ensiminuuttinen jälkeen punakeltapaitojen Pykäri lähti keskiympärän yläpuolelta vahvaan rynnistykseen, mutta vastustajan Paulig-mainoksista tuttu puuseppä otti siviiliammatistaan tutun sirkkelin käyttöön ja Martin juoksu päättyi kyynisen rikkeen seurauksena tekonurmen pintaan. Kuin ihmeen kaupalla vastustaja selvisi tilanteesta kortitta ja tilannetta seuranneesta vapaapotkusta Tähkäpää toimitti pallon vastustajan boksiin, mutta Vistin jatkoyritys kilpistyi ihmismuuriin. Hetki edellisestä ja Pykäri oli taas karussa Wilppaan hitaalta, mutta kankelta puolustukselta. Valitettavasti tälläkin kertaa Ysin juoksu loppui vasta Wilppaan pelaajien laittomien otteiden jälkeen ja tällä kertaa tuomari ei enää armahtanut tv-julkimoa, vaan palkitsi tämän törkeistä otteistaan keltaisella kortilla.

Rikettä seuranneesta tilanteesta Pykärin itsensä 20 metristä ampuma vapaapotku ohitti muurin, mutta pallo pomppi hiuksen hienosti ohi vastustajan maalin takatolpasta. Wilppaan negatiivinen pelitapa toimi ensimmäisellä peliajalla vierasjoukkueen toivomalla tavalla. SaTo yritti hyökätä vimmatusti, mutta tiiviisti puolustanutta ja pelkkään pallon roiskimiseen tyytynyttä vastustajaa vastaan joukkueelle oli vaikeuksia luoda todellisia tekopaikkoja. Vainion liikenne on ilmeisesti Wilppaan salainen tukija sillä ainakin jostain vierasjoukkue oli saanut käyttönsä bussin, jonka se oli parkkeerannut oman maalivahdin alueensa eteen. Tovereiden hyökkäykset kilpistyivät toisensä jälkeen sinipaitaiseen lihamuuriin boksin rajoilla ja tauolle lähdettiin runsaslukuisen kotiyleisön harmiksi 0-0 lukemissa.

Masentavista lukemista huolimatta SaTon usko omaan tekemiseen ei horjunut tauollakaan. Ensimmäisen puoliajan viimeinen 15 minuuttinen oli antanut jo viitteitä paremmasta, mutta rohkeista peliliikkeistään tunnettu Raffe päätti siirtyä kahden kärjen systeemiin urhraamalla yhden pelaajan keskikentältä. SaTon toisen puoliajan nyky-Brasilian suosima taktiikka olisikin numeroina ilmoitettuna muotoa 4-2-2-2. Lisäksi manageri painotti taukopuhessaan malttia syöttöpeliin ja röyhkeyttä ratkaisuihin – näillä eväillä tarvittavat maalit kyllä syntyisivät ennemmin ta myöhemmin.

Raffen sadat manageripelien ääressä vietetyt tunnit eivät olleet valuneet hukkaan, sillä heti toisen puoliajan alussa ottelun painopiste siirtyi entistä selvemmin syvällä Wilppaan alueelle. Hyökkäyksen mieskomeudesta vastasi raamikas kaksikko Juppe-Visti joka katsomoon tarjotun silmänruuan lisäksi tarjoili hikisen iltapuhteen Wilppaan puolustukselle. Saton kova pianostus poiki nopeassa tahdissa kaksi kulmapotkua. Ensimmäisestä Wilpas vielä selvisi takaiskuitta, mutta toisella kerralla Juppe kohosi korkeimmalla ja puski määrätietoisesti Syvähuokon lähettämän kulmapotkun verkon perukoille. SaTon historian ensimmäinen kulmapotkumaali oli nähnyt päivänvalon ja millä tavalla! Kuten niin monta kertaa aiemminkin, ensimmäistä maalia seurasi SaTon ketsuppipurkin aukeaminen: oikealla laidalla idolinsa Vegard Heggemin tavoin terväniin nousuihin kykenevä Vuorinen lähetti kulmapotkun jälkitilanteesta tarkan keskityksen takatolpalle josta Matias puski pallon vastustamattomasti toistamiseen Wilppaan maaliin. Tässä vaiheessa kupletin juoni oli jo kaikille selvä: kyse ei ollut enää voitosta, vaan siitä kuinka monta maalia SaTo pystyisi faniensa iloksi iskemään. Omat paikkansa lukujen kaunistamiseen oli ylähirteen kaukolaukauksensa roikuttaneella Tähkäpäällä ja niin ikään poikkipuuhuun lähietäisyydeltä pelivälineen puskeneella Niittymäelläkin. Suurimmat aplodit yleisöltä keräsi kuitenkin Jussi “Lebööf” Isotalo, jonka puolustuksen alimpana miehenä suorittamat karuselli-harhautukset villitsivät katsojat, mutta oli ajaa maalivahti Kiljusen sydänkohtauksen partaalle. Oli kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin Isotalon karusellin pyöriessä Wilppaan pelaajien seuratessa tilannetta voimattomina. Liika oli kuitenkin liikaa jopa Isotalolle, mutta show-miehen maineessa oleva puolustaja palkitsi kuitenkin kannttajansa tuulettelemalle yleisölle ilman paitaa tulleessaan tilanteen jälkeen vaihtoon.

Oikealla laidalla Vuorinen jatkoi pirteitä otteita hahauttaen vastustajan puolustajan sivurajan tuntumassa jatkaen kuljetustaan boksiin, jossa vielä yksi vastustaja vietiin puikoista lähimmälle Kebeb-kioskille, joskaan Salossa kyseinen matka ei ole kovinkaan pitkä, ja tarkka maata pitkin lähetetty keskitys löysi takatolpalta maalinälkäisen Vistin joka sijoitti parista metristä pallon varmasti yläriman kauttatyhjänä olevaan maaliin. Loppunumerot 4-0 viimeisteli läpi ottelun vaarallisesti puurtanut Pykäri, joka sijoitti pallon varmasti maaliin Suomelan taidokkaan pystysyötön päätteeksi. Ilman paitaa maaliaan juhlinut kärkipelaaja palkittiin tuuletuksestaan keltaisella kortilla, mutta se oli pieni hinta maksettavaksi koetusta ilosta.

SaTon maalilla Kiljunen joutui jälleen päivystämään koko 90 minuuttia pääasiassa työttömänä ja hänen kannattaisikinpyyttää vinkkiä ajantappamiseen alan erikoisasiantuntijalta, elämäntapatyöttömältä Jere Tiaiselta. Toisinaan Kiljunen joutui katkomaan Wilppaan pitkiksi karkaamia avauksia ja napsimaan muutaman keskityspallon, mutta varsinaiset torjunnat jäivät yhteen. Kertaalleen toisella puoliajalla Tomas Ravellia idolinaan pitävä maalivahti joutui venymään torjuntaan ja hän pelastikin Wilppaan ainoan laukauksen komeasti maalin alakulmasta.

Loppuvihellyksen kajahtaessa kotiyleisö aloitti raivokkaan juhlinnan yhdessä pelaajien kanssa. Pakollisten kättelyiden ja muiden virallisuuksien jälkeen Saton pelaajat kerääntyivät pääkatsomon eteen kiittämään uskollisia ja äänekkäitä kannattajia läpi kevään jatkuneesta mahtavasta tuesta. Uskollisen ydinryhmän lisäksi paikallispeli oli houkutellut paikalle paljon muutakin jalkapallokansaa, joista muutamat olivat saapuneet paikalle aistimaan hienosta urheilujuhlan tunnelmasta omien piknik-eväiden kanssa ja olipa paikalla varusmieskin kuluttamassa iltalomaansa derbyn merkeissä. Virallinen laskutoimenpide sai yleisön pääluvuksi 118 joka ylitti mukavasti ennakkotavoitteen 100 katsojasta. Iloisesti pussikaljoitellut yleisö pitikin mukavasti meteliä katsomossa vaikka äärikannattajien sumutorvista loppuikin kaasu juuri kriittisillä hetkillä. Runsaslukuinen katsojamäärä oli siksikin ilahduttavaa, että Toverit pelaavat jalkapalloa paitsi tietysti itselleen myös yleisölle – kannattajia katsoessa joukkue toivoi vanhan sanonnan “sellainen joukkue millaiset kannattajat” pitävän paikkansa.

Tapahtumarikas paikalliskamppailu päätti SaTon keväkauden kotipelien osalta ja kausi jatkuu heinä-elokuussa 5. divisioonan nousukarsintojen myötä. Organisaation puolella alkukausi on mennyt uusia asioita opetellessa, mutta kentällä joukkue on pelannut kuin vanhat konkarit. Kausi on edennyt tähän asti voitosta voittoon kentällä ja kulisseissa, mutta tiovottavast todellinen huipennus nähdään vasta syyskuussa SaTon juhliessa nousua 5.divisioonaan uuden yli 200 päisen ennätysyleisön edessä!