SaTon koripallojoukkueen valmistautuminen kauteen 2006/07 oli perinteikkäästi Ari “Pode” Mäenpään syysturnauksen varassa. Lauttakylään, kauden avaukseen matkanneet SaTolaiset olivatkin ymmärrettävästi varsin kesäteräisiä, ja LaJy riisui Toverit lukemin 84-56. Ottelun jälkeen paikallisessa Shell Helmisimpukassa oli verrattain apea tunnelma.
Kauden virallisena tavoitteena oli parantaa otteita edellisvuodesta. Syksyllä horisontti ei kuitenkaan näyttänyt kovin ruusuiselta, kun LaJy-pelin jälkeen SaTo sai kotikentällään nenäänsä vielä Lieto Korikseltakin. Tässä vaiheessa kautta koeteltiin jo Tovereiden veljesrakkautta, mutta periaatteita ei myyty, vaan jokainen keskittyi tulevaan Loimaan valloitukseen ruoskimalla itseään entistä ankarammalla harjoittelulla. Yksikään Salolainen joukkue ei ollut aikaisemmin tuonut Loimaalta pistettäkään, mutta SaTo lähti ennakkoluulottomasti tavoittelemaan mahdotonta. Ristiretkellä oli mukana myös strateginen neuvonantaja Jaakko “Moratti” Saustila, joka ohjasi pahasti vajaamiehisen SaTon eturintamaan kolme iloista muskettisoturia, “Tridenten”: Palokankare, Visti, Pykäri.
Puoliajalla tilanne oli kaikesta huolimatta 39 – 26 ja jotain oli tehtävä. SaTon siirto oli Lokokon kuuman takamiehen laittaminen vielä kuumemman Sauli Suomelan pahamaineiseen miespuolustukseen. Kolmannen neljänneksen alettua SaTon peitsi oli ojennettuna ja alkoi silmitön takaa-ajo. Loimaalla päädyttiin kuitenkin Loimaalaisittain lukemiin 60-58. Arvailuiden varaan jää, miten peli olisi päättynyt ellei V-divarin tähdistökentälliseenkin valittu, viime vuoden MVP, Esa Anttonen olisi pyöräyttänyt ottelussa nilkkaansa.
Loimaapelistä sisuuntuneena Raisioon lähdettiin haistatteluasenteella. Pelillisesti. Miikka “Sharp shooter” Sairion jäädytettyä peliasunsa avauskautensa jälkeen, Tovereiden edustusjoukkueeseen avautunut himoittu pelipaikka taytettiin isolla miehellä nimeltä Marko Visti. Tuohon aikaan vielä hyvissä lihoissa ollut Visti oli heti Raisiossa merkittävässä roolissa, säestäessään Raipsin upottanutta Iso-Härmän 18 pisteen sooloa. Loppunumerot SaTolle 79-80. Tästä alkoikin viiden ottelun voittoputki, jossa pöllytettiin Raipsin lisäksi RaBakunto, Ura, Ud ja Someron Esa.
Saunaillat ovat onnistuneen kauden edellytys
Joulutauolle lähdettiin iloisin mielin ja vieläpä saunaillan saattelemana. Saunaillassa meno äityi juuri niin julkeaksi, kuin arvata saattaa mutta lopputulokseen oltiin ilmeisen tyytyväisiä. Yhteishenki ja harjoittelumoraali olivat korkealla.
Joulutauon jälkeen joukkueen monilahjakas pallotaituri, Joona Rauniomaa, vaihtoi lomaosoitteensa Säkylän Kasarmialueelle ja näin ollen riveistä uupui yksi heittotaitoinen pallontuoja. SaTo kokikin alkuvuodesta nöyryyttävän tappion, hävitessään vieraissa komeasti voittamalleen Uralle, kotimolskillaan. Teknisiä virheitä oli vihelletty kuulopuheiden mukaan ainakin Anttoselle ja/tai Lindholmille (joka tapauksessa molemmat keräsivät kyseisen ansion ainakin kertaalleen kauden aikana). Siitä pelistä ei sen enempää.
Kausi päätettiin Uudenkaupungin pimeässä perjantai-illassa, kun Kuntohait – SaTo vihellettiin käyntiin 30.3 klo.21.00. SaTo oli hävinnyt sarjanousua tavoittelevalle Kuntohaille kotonaan 4 pisteellä ja silmämääräisesti arvioituna kotijoukkueella oli kehässä myös muutamia ylädivarivahvistuksia. Oli selvää, että ilta voisi päättyä ainostaan maksimaaliseen onnistumisen riemuun, tai sen vastakohtaan. High risk, high reward – asetelma tuntui sopivan SaTolle, joka aloitti vahvalla ja rennolla pelillä ottaen kentän haltuunsa heti alussa ahkeralla viisikkopuolustuksella. Tunnelma oli positiivinen eikä alkukauden tappiokierteen aikaisesta kireydestä ollut tietoakaan. Kolmannella neljänneksellä Kuntohait natisi jo liitoksistaan SaTon lyödessä jatkuvasti lisää vettä myllyyn. Kotijoukkueen totaalinen luhistuminen ylivoimaisen SaTon edessä konkretisoitui lopulta 5 minuuttia enne loppua, Lassi Ekroosin “valkoiseen tornadoon”, joka pudotti puolustavan pelaajaan parkettiin, kuin lihanuijan iskusta (tilanteesta selvittiin lievällä aivotärähdyksellä). SaTon myllytys oli tuottanut tuloksensa, ja oli hienoa päättää kausi toimittamalla, ensikaudeksi 4.divariin nousevien, Uusikaupunkilaisten päänahka Tovereiden kerhohuoneelle.
Yhteenveto
Alkukauden pelilliset vaikeudet aloittivat valmentajakeskustelun ja yleiset spekulaatiot, joita jatketaan vielä tänäkin päivänä tiettyinä kellonaikoina tietyissä paikoissa. Kauden ehdottomina kohokohtina on nostettava esiin ainakin vieraspelien jälkeiset ruokailut Varsinais-Suomalaisilla huoltoasemilla ja kebabravintoloissa, sekä hiljaisena ja ahkerana harjoittelijana tunnetun Hanssi Härmän lisääntyminen. Suurta urheilun ystävää ja SaTovaikuttajaa tullaan muistamaan vielä seurankin puolesta.
Koska nenän murtumaa vakavammilta onnettomuuksiltakin vältyttiin, ainakin valtaosa jatkanee myös ensi kaudella. Päästäänkö Saku Mäkysen kanssa käytävissä valmentajaneuvotteluissa palkkaratkaisuun, jää vielä nähtäväksi. Näistä, ja esimerkiksi kuluneen kauden MVP-palkinnosta, tai syksyn harjoituspeleistä, voisi keskustella lisää vaikkapa saunaillan merkeissä.
-Martti
Allekirjoittaneen rajoittunut osallistuminen viimekauden peleihin näkyy mahdollisesti raportissa. Pahoittelut siitä.
