ennakkoon sovitun aikataulun mukaisesti useiden tilataksien karavaani starttasi Salon torilta lauantaina 7.7.2007, tasan klo.14.00 kohti Kirikkalan kenttää , jossa oli alkamassa SalonTovereiden kauan odotetut kesäjuhlat yhdityksen jäsenille, kannattajille ja muille sen tukijoukoille. Puheenjohtaja Martti Pykäri oli tilannut ilmojen herralta hellesäätä merkkipäivän kunniaksi ja aurinko hellikin juhlakansaa näiden purkautuessa kentän laitamille tummista saksalaisvalmisteisista tilausautoista. Olisi voinut jopa väittää kentällä olleen tukalan kuuma auringon porottaessa Teijon urheilupyhätön nurmelle lähes pilvettömältä taivaalta.
Päivän ohjelma päätettiin aloittaa brassihenkisellä paljain jaloin pelatulla jalkapallo-ottelulla uusien vieraiden yhä saapuessa paikalle tipoittain. Joukkueet muodostettiin kapteeneina toimineiden Otto Tähkäpään ja Sauli Suomelan ympärille. Ottelu alkoikin tapahtuman luonteeseen sopivana höntsänä jossa kaikilla lupa irrotella, eikä yleisön rakastamia sirkustemppuja pelistä puuttunutkaan. Ottelun edetessä sen luonne kuitenkin muuttui Oton johtaman joukkueen dominoidessa tapahtumia pelikentillä – Saulin, Otto S:n ja ennen kaikkea Bigin muodostama turhautunut “pahan akseli” kaivoi naftaliinista, ystävyysottelussa pannassa olleen rouhimisen mukaan joukkueen taktiikkaan ja yritti fyysisellä lähestymistavalla päästä niskan päälle. Peli pelattiin loppuun totisemmissa merkeissä, mutta Otto T:n ennakkosuosikkina otteluun lähtenyt joukkue piti pintansa nappaamalla päivän ensimmäisen voittonsa lukemin 10-6.
Jalkapallo-ottelun tauottua oli vuorossa päivän nostalgia-annos pesäpallon ja keihäänheiton muodossa. Kaihoisat muistot yläasteen liikuntatunneilta tulvivatkin mieleen kun varustekassista kaivettiin esiin pesäpallomailat- ja räpylät joita tuskin kukaan paikallaolijaa oli edes nähnyt vuosiin. Joukkuerajat noudattelivat pesäpallossakin samaa Otto vs. Sauli jakoa, joskin joukkueita täydennettiin myöhässä paikalle tulleilla vierailla ja kansallispeli innosti tytötkin pelin tuoksinaan. Todellisen herrasmiehen tavoin Tähkäpää antoi Saulin voittaa ottelua edeltäneen perinteisen hutunkeiton, jotta “Salon Donald Sutherlandillekin” jäisi jotain positiivista muisteltavaa kesäjuhlista sillä kentän puolella kyyti tulisi jälleen olemaan kylmää. Pesäpallo-ottelun alku sujui hieman haparoivissa merkeissä ja jo unohtuneita sääntöjä muistellessa, mutta pian kävi selväksi ettei kaun sitten opittu taito ollut minnekään kadonnut lyöntien kaartaessa takalaittomiksi. Ottelussa pelattiin kolme vuoroparia Saulin joukkueen aloittaessa sisällä – ensimmäisen vuoroparin jälkeen tilanne oli vielä kutkuttavasti 1-1, mutta sen jälkeen toisella vuoroparilla Oton joukkue repäisi itsensä karkumatkalle ratkaisten ottelun edukseen jo ennen viimeistä sisävuoroa. Lopulta tulostaululla komeilleet 7-1 luvut olivat tylyä katseltavaa Saulin jo toisen kerran tappiota maistaneelle joukkueelle – häviäminen alkoikin sujua Saulilta jo rutiinilla.
Osan juhlaväestä keskittyessä naittimaan paikalle pystytetyn grillikatoksen herkullisista antimista kentän toisessa päässä alkoi ennakkoon suurta mediahuomiota saanut keihäskisa. Puheenjohtaja Pykäri oli pitkin viikkoa kovaan ääneen uhitellut paikallisissa ravanteleissa korjaavansa potin keihäskarenvaaleissa, mutta nuori haastaja Markus “Mace Ceellä” Tuuri oli asiasta eri mieltä. 90-luvn keihästähti, zeleznymäisen nopean käden ja silmiä hivelevän tekniikan omaava Pasi Vainikainen oli kisan mustalammas, sillä vuosikymmenen takaisten menestysvuosien jälkeen Vainikaisen nykykunto oli täysi arvoitus. Pykärin keskittyessä trash talkkiin Mace antoi tekojen puhua puolestaan ja nakkasi kepin päivän kärkitulokseen, vajaaseen 55 metriin – lopullisessa tulostaulukossa Pykäri kaappasi kakkossijan, mutta Vainikaisen tuloskunto jäi runsaslukuisella kannattajajoukolle pettymykseksi kepin lentäessä parhaimmillaankin vajaaseen 30 metriin. Jouni Mäkinen ja Joni Tuominen antoivat oman vahvan panoksensa kärkikahinaan molempien lähennellessä heitoillaan 50 metrin rajaa halutun ja himoitun keihään mestaruusvyön kuitenkin päätyessä “Märyn Kimmo Kinnusenakin” tunnetun Markus Tuurin kapealle uumalle.
Jalkapallon, pesäpallon ja keihäänheiton jälkeen kesäjuhlien ohjelmassa oli jäljellä enää sokerina pohjalla kaiken urheilun kuninkuuslaji – penkkipunnerrus. Kilpailu oli kaikille paikallaolijoille avoin, mutta järjestävän tahon suureksi yllätykseksi yhtään naispuolista kilpailijaa ei ilmoittautunut mukaan kisaan. Pelin henkenä oli maksimaalinen maksimi, eli sotilaspunnerrus ja muut fitneslajit päätettiin hylätä naispuolisten kilpailijoidenkin puuttuessa. Kisan edetessä ilmakehään 40 satolaisesta haihtunut testosteroni alkoi tiivistyä taivaalle tummiksi ja uhkaaviksi pilviksi jotka purkautuivatkin pian voimmakkaan ukkossateen merkeissä joten paljaan taivaan alla alkanut kisa jouduttiin siirtämään grillikatoksen suojaan. Kisan voittaja ei tullut yllätyksenä kenellekkään, eikä Marko “Human Beast” Visti päässyt edes hätyttelemään maksimitulostaan raudan ja tangon loppuessa jo 124 kilon kohdalla.
Ukkoskuuroon alettua osa kansasta suuntasi kulkunsa kentän vieressä sijaitsevan mökin ja saunan lämpöön odottamaan pennkikisan ratkaisua. Vistin otettua omansa kentällä loputkin vieraat saapuivat Jeren mummolta vuokratulle juhla-aluelle lämmittelemään ja vaihtamaan kuivia vaatteita ylle. Sauna ja järvivesi huuhtoivat pois ruumista kentällä hankitun mudan ja lian ja saunan puolella puhdistui myös henki Pastori Isotalon sielunhoidossa.
Isotalon saunamessu keskeytettiin toviksi hallituksen palkitessa kuluneen vuoden aikana ansioituneita jäseniään ulkosalla sateen vihdoin tauottua. Ensimmäisenä PJ Pykäri luovutti koripallokauden MVP-palkinnon saunasta kommandona paikalla pöllähtäneelle Esa Anttosella, joka otti pystin vastaan suu messingillä. Anttosen palkitsemisen jälkeen oli vuorossa arvostetun ja perinteisen Niko Alho-palkinnon luovutus, jonka Niko Alho luovutti tällä kertaa koripallojoukkuetta leveillä harteillaan pitkin kautta kantaneelle Marko Vistille. Koripallopaljintojen jälkeen siirryttiin jalkapallon pariin ja lajijohtaja Otto Tähkäpäällä oli kunnia luovuttaa arvokas kiertopalkinto Jani “Alves” Vuoriselle kiitoksena erinomaisesta asenteesta ja sitoutumisesta joukketta kohtaan kuluneen kauden aikana. Gaalan ehkäpä merkittävimmän palkinnon pokkasi kuitenkin Otto Syvähuoko, joka palkittiin Vuoden SaTolaisena 2007 komealla pystillä ja kunniakirjalla. Puheessaan hallitus kiitteli erityisesti Syvähuokon pyyteetöntä työtä, jota hän on tehnyt yhdistyksen eteen aikaa tai vaivaa säästelemättä ja tuskinpa ketään on sitä mieltä etteikö palkinto olisi mennyt aivain oikeaan osoitteeseen. Yksilöpalkintojen jälkeen SaTo halusi vielä kiittää uskollisia Ultriaan jakamalle heidän paikalle olleille edustajilleen 10 pientä kuohujuomapulloa tuesta ja kannustuksesta, jonka jälkeen hallitus lopuksi muisti vielä puheenjohtajaa 1,75 litran Finlandia pullolla ja juhlamaljojen jälkeen illan järjestetty ohjelma olkin purkissa.
Palkintojen jälkeen illan ohjelma koostui vapaamuotoisesta seurustelusta ja yhdistyksen tarjoamien pöydän antimien nauttimisesta – parilapannulla tirisi makkaraa, paistettuja kasviksia sekä lettuja ja noutopöydässä oli tarjolla salaattia ja patonkia boolia unohtamatta. Urheiluseuran kesäjuhlissa kun oltiin, niin ei liene yllätys, että kaikki eivät malttaneet lopettaa urheilua vielä yön pikkutunneillakaan ja illan aikana nähtiinkin vielä ainakin kädenvääntömittelöitä sekä ultimate fightingiksi yltynyttä painia – jotkut tosin saattaisivat pitää osilla aamu 9 asti venynyttä 80% Saarenmaan lipitystä myös urheilusuorituksena.
Kaiken kaikkiaan yli 60 ihmisen kestitseminen onnistui jopa odotuksia paremmin – ruokaa sekä juomaa oli enemmän kuin riittävästi ja henkilö- ja omaisuusvaihingoiltakin vältyttiin jos Pykärin kädenväännössä sirpaleiksi hajonnutta itsetuntoa ei oteta mukaan laskuihin. Juhlien onnistumista kuvaakin ehkä parhaiten muistinsa menettäineden juhlavieraiden vakkuutelut siitä, että “vaikka en muista mitään, niin hauskaa oli.” Puitteeltaan Hamarinjärven mökki oli urheilu- ja uintimahdollisuuksineen optimaalinen ja olisikin helppo kuvitella näistä juhlsta muodostuvat vuosittainen perinne – SaTon periaatteiden mukaan kuitenkin joka vuosi edellistä isommin ja paremmin!
