Otteluraportti 9.3.2008 (Errea Cup) SaTo vs. RaiTeePee 7-5 (3-3)

Punakeltainen jalkapallokaravaani nytkähti jälleen liikkeelle pitkän tauon jälkeen kun joukkue aloitti kautensa Errea Cupin ensimmäisen kierroksen ottelulla raisiolaista RaiTeePeetä vastaan.  Ottelun lähtökohdat eivät mairitelleet kotijoukkuetta poissaolijoiden listan venyessä nälkävuosien mittaiseksi ja taustalla kummitteli sekin tosiasia, että kyseessä oli joukkueen ensimmäinen ottelu sitten edelliskauden päätöksen. Erinäisiin syihin vedoten SaTon miesvahvuudesta puuttui peräti yhdeksän pelimiestä (Turklin, Raffe, Jani, Bigi, Petu, Naipa, Juppe & Tipi), joista kahdeksan kenttäpelaajia. Lähinnä aikataulullisista syistä SaTon kauteen valmistautuminen alkoi vasta Errea Cupin ottelusta, eikä joukkue ollut siis ehtinyt pelata sitä ennen ainuttakaan harjoitusottelua – muutamille pelaajille tämä oli ylipäätään ensimmäinen kosketus pyöreään nahkakuulaan sitten viime syyskuun lopun!

Onneksi ilmojen herra oli joukkueiden puolella, sillä ennakoitu lumimyräkkä oli viikonlopun aikana talttunut vain pieneksi tihkusateeksi ja elohopeakin oli mittarissa turvallisesti pari astetta plussan puolella. Kaiken kaikkiaan olosuhteet olivat kohtuulliset vuodenaika huomioon ottaen, joskin kotijoukkue joutui jo ottelua edeltävänä päivänä nolon tilanteen eteen kun tarvittavia ottelupöytäkirjoja ei löytynyt seuran arkistoista. Onneksi RaiTeePee auttoi kotijoukkuetta hädässä ja toi mukanaan tarvittavat lomakkeet, jotta ottelu saatiin pelattua kunnialla alta pois. Tästä iso kiitos raisiolaisille.

Jo mainittujen poissaolojen seurauksena SaTon valmennusporras ei avauskokoonpanoa valitessa kärsinyt varsinaisesta runsaudenpulasta: tolppienväliin, puolustuslinjaan ja keskikentän pohjalle oli tarjolla vain riittävä määrä pelaajia, mutta ei yhtään enempää. Niinpä puolustuslinja parsittiin kokoon niistä pelaajista, jotka olivat paikalle saapuneet ja se asettuikin muotoon (vasemmalta oikealle) Anttonen-Niittari-Metsänoja-Ville T. Keskikentän kahden alimmaisen pelaajan kohdalla tilanne oli sama ja Otto-Sauli tandem oli kerrankin itsestään selvä parivaljakko rouhimaan rosvosektorille. Maalipuiden väliin asettui jälleen kerran Kiljunen SaTon toisen maalivahdin yhä hakiessa pelikuntoaan. Kymppipaikan miehitti Kalle ja sai vierelleen laidoille Syviksen ja Parkkisen. SaTon yksinäisen keskushyökkääjän isot nappulatossut jäivät Pykärin täytettäväksi. Vaihtopenkille omaa vuoroaan odottamaan jäivät joukkueen ainoat vaihtopelaajat Madi ja Jarno. Rajattoman edestakaisen vaihto-oikeden takia kokoonpanot elivät kuitenkin koko ajan molemmilla joukkueilla, eikä ainakaan yksikään punapaita joutunut juurikaan tuhlaamaan aikaansa penkillä värjöttelyyn.

Ottelu alkoi perinteisellä lantin heitolla ja kuinka ollakaan onnetar suosi kotijoukkueen kipparina toiminutta Pykäriä ja ”Ysi” pääsi valitsemaan joukkueelleen mieleisensä puolen. Näin ollen aloitus jäi oranssi-mustaraitapaitaiselle vierasjoukkueelle. Aloituspotkun jälkeen ottelu lähti käyntiin tunnustelevissa merkeissä kummankin joukkueen hakiessa tuntumaa kenttään ja pelivälineeseen. Muutamat ristipallot osoittivat nopeasti, että RaiTeePeen oikealla laidalla viilettänyt laituri ja kymppipaitaa kantanut sentteri tulisivat aiheuttamaan harmaita suortuvia Tovereiden harvahiuksiselle puolustuslinjalle. Tunnustelevan alun jälkeen kotijoukkuekin alkoi saada pientä otetta pelistä ja pallo alkoi vierailla myös säännöllisesti raisiolaisten puolustusalueella. Noin vartin pelin jälkeen SaTo siirtyi hieman yllättäenkin johtoasemaan. Anttosen vasemmalta lähettämä keskitys löysi kuudentoista alueen sisälle täysin yksin unohtuneen Pykärin, jolla oli lopulta helppo työ sijoittaa pelivälien rankkaripilkun kohdalta maaliin.  Hieman avausmaalin jälkeen ottelu sai dramaattisen käänteen tuomarin ajettua raisiolaisjoukkueen maalivahdin katsomoon suoralla punaisella. Punakorttiin johtaneessa tilanteessa RaiTeePeen maalivahti liukui Pykärin jaloille hieman rankkarialueen vasemman laidan ulkopuolella molempien tavoiteltua Tovereiden keskikentän kulmalipulle lähettämää pitkää avausta. Alimpana miehenä suoritettu rike ei jättänyt tuomarille juurikaan muita mahdollisuuksia kuin kaivaa joulukortti rintataskusta, vaikka maalivahti palloa tilanteessa tavoittelikin. Raision maalivahdin nähtyä ensin konkreettisesti punaista oli sen jälkeen vuoro tehdä sama kuvainnollisemmin: maalivahdin tulikiven katkuinen verbaalinen purkaus ja tuomarin fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen parilla kahden käden tönäisyllä tietänevät pitkää huilia jos raitapaita jaksaa tehdä asiasta raportin.

Ulosajon jälkeen ottelu jatkui samanlaisissa merkeissä kuin sitä ennen. Peli aaltoili päästä päähän eikä SaTo pystynyt hyödyntämään miesylivoimaansa ja vierasjoukkueen hyökkäykset olivat jopa astetta organisoidumpia. Jo alussa mainittu raisiolaisten nopea laituri aiheutti omalla laidallaan SaTon puolustukselle ongelmia jopa siinä määrin, että Tovereiden laitapuolustajat vaihtoivat laitoja päittään, jotta Tiainen pystyisi paremmin vastaamaan tämän nopeuteen. RaiTeePeen tasoitusmaali syntyi kuin varkain kun SaTo-topparin ja maalivahdin välillä oli epätietoisuutta kumpia purkaa vierasjoukkueen rankkarialuetta kohti lähettämän pitkän pallon. Oranssipaitojen kärkäs kärkimies hyödynsi SaTo-puolustuksen epätietoisuuden ja rynni irtopalloon ja sijoitti pallon varmasti verkon perukoille. Ketsuppipullon avauduttua ei mennyt aikaakaan kun SaTo otti takaisin johtopaikkansa. Vierasjoukkueen maalille syntyneen flipperin jälkeen pallo ajautui kuudentoista alueen ulkopuolella päivystäneen Syvähuokon lapaan ja tämä tälläsi 2-1 lukemat suoraan volleystä komealla laukauksella. Maalien makuun päästyään yleisön ei tarvinnut odottaa RaiTeePeen vastinetta kuin aloituspotkua seuranneeseen hyökkäykseen.  Aloituksen jälkeen pallo ajautui jälleen raisiolaisten nopealle laiturille SaTon rankkarialueen kulmalle, jossa Tiainen saa taisteltua pallon itselleen, mutta valitettavasti epäonnistunut purku ajautuu suoraan parhaalla maalintekosektorilla väijyneelle vihulaiselle joka kiittää tarjoilusta tasoittamalla lukemat 2-2:een. Tasanumeroissa myös siirryttiin tauolle.

Tauon aikana Tovereiden kokenut sikariporras painotti pelaajien mieliin mikä on pelin henki: kyseessä oli kuitenkin SaTon kannalta enemmän harjoituspeli kuin tärkeä Cupin ottelu. Epäonnistumisia tulee kauden ensimmäisissä koitoksissa eikä niistä pidä lannistua. Näillä ohjeilla ja yhtä pelaajaa harvalukuisampana SaTo lähti hakemaan kaivattua johto-osumaa ottelun toiselle puoliajalle. Valitettavasti ensimmäiset 45 minuuttia keskikentän pohjalla repinyt ja raastanut Sauli joutui jättämään leikin kesken sukellustunnin takia. Ottelun jälkimmäiselle puoliajalle lähdettäessä SaTon vaihtopenkki oli huvennut jo yhteen mieheen.

RaiTeePee aloitti toisen puoliajan väkevästi ja se oli ilmeisesti maalivahtinsa ulosajosta sisuuntuneena näyttää, ettei siltä saisi helppoa voittoa miesylivoimallakaan. Pallo pomppi muutamaan otteeseen vaarallisesti kummankin joukkueen maalinedustalla, mutta todella laadukkaat maalipaikat jäivät vähiin aina raisiolaisten johto-osumaan asti.  Noin 10 minuutin pelailun jälkeen vierasjoukkue sai vapaapotkun kentän oikealta laidalta, josta avautui hyvä keskityspaikka Kiljusen vartioimalle maalille. Vastustajapelaajan tarjoilu oli tilaisuuden vaatimalla tasolla ja raisiolaisten väkivahva kärkipelaaja rynni palloon voimalla ja onnistui puskemaan vierasjoukkueen ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon toveripuolustuksen keskeltä. Viimeisen puolituntuntisen ajaksi heiluri heilahti selkeästi kotijoukkueen puolelle ja punakoneen miesylivoima alkoi vihdoin näkyä kenttätapahtumissa. Taistelun tuoksinassa lievästi loukkaantuneena alun alkaenkin pelannut Metsänoja joutui heittämään pyyhkeen kehään ja SaTolla oli jalkeilla enää 11 pelaaja ja Parkkinen siirtyi luutimaan itselleen vieraalle topparin tontille. Ilmeisesti vastustajan väsymyksestä johtuen SaTo sai tukevan otteen keskikentästä tyrehdyttäen vierasjoukkueen pelinrakentelun. Kotijoukkue siirtyi omassa hyökkäyspelaamisessaan astetta suoraviivaisempaan lähestymistapaan, jossa terävillä pystypalloilla haettiin jatkuvasti raisiolaistoppareille liian nopeaa kärjessä viilettänyttä Pykäriä. Lopulta taktiikan hienosäätö palkittiin kun Niittarin omalta alueelta antama upea avaus tavoitti vauhtiin ennättäneen Pykärin keskiympyrän toisella puolella. Puolittaisen läpiajon päätteeksi taustalta hyökkäykseen mukaan noussut Parkkinen hoiteli Pykärin vaillinaiseksi jääneen viimeistely-yrityksen parista metristä maaliin ja SaTon takaisin raisiolaisten rinnalle.

Tasoitusmaalin tuottnutta metodia hyväksikäyttäen SaTo tavoitteli voittoa varsinaisella peliajalla siinä missä vierasjoukkueelle tuntui kelpaavan orastava rangaistuspotkukilpailu. Pelikellon edetessä raisiolaisten purkupallot löysivät tiensä aina yhä kauemmas tekonurmikentän laitamille kotijoukkueen toivoessa vielä ylivoimansa poikivan vapauttavan voitto-osuman. Varsinaisella peliajalla voittoon oikeuttavaan maaliin luotiinkin tarvittavat paikat, mutta tällä kertaa erinomaisesti kärjessä uurastaneen Pykärin puolittaiset ja täydelliset läpiajot eivät tuottaneet toivottua lopputulosta pallon kiertäessä maalitolpat harmittavan läheltä niiden väärältä puolelta. Myös Niittarilla ja Esalla oli omat puskupaikkansa ratkaista ottelu, mutta raisiolaisten varamaalivahdin vartioima maali säilyä koskemattomana lopun peliaikaa.

Tuomarin pillinvihellyksen jälkeen joukkueiden paremmuutta lähdettiin ratkaisemaan Cupin sääntöjen mukaisesti armottomalla rangaistuspotkukilpailulla ilman jatkoaikoja. SaTon vetäjät valittiin vapaaehtoisuuspohjalta ja halukkaita laukojia löytyi neljä kappaletta ja lopulta viideskin pienen suostuttelun jälkeen. SaTon viiden koplan muodostivat järjestyksessä Pykäri, Tähkäpää, Aaltonen, Anttonen ja Syvähuoko.  Lady Fortuna suosi kolikonheitossa jälleen uhkapelurina kunnostautunutta Pykäriä ja Sato pääsi aloittamaan hermoja raastavan jännitysnäytelmän. Pykäri astui itse ampumaan ensimmäistä rankkaria ja sijoittikin pallon kylmän viileästi ohi väärään suuntaan aavistaneen maalivahdin. Mikäli satolaisten havainnot pitävät paikkansa, RaiTeePee vaihtoi maalivahtiaan rankkarikilpailuun joten tolppien väliin vaihdettiin ilmeisesti todellinen erikoistilanteiden erikoismies. Omalla vuorollaan rasiolaisten ampuja teki varmaa työtä sijoittamalla pallon aivan maalin vasempaan alakulmaan jättäen Kiljusen vaille mahdollisuuksia. Seuraavaksi vuoroon astellut Tähkäpää tuhri paikkansa parrasvaloissa huonoksi jääneellä laukauksella, jonka oikein aavistanut vastustajan maalivahti onnistui torjumaan. Jännityksen tiivistyessä raisiolaisten toinen ampuja lisäsi kotijoukkueen tuskaa varmalla viimeistelyllään. Kolmantena SaTon pelaajan rankkaria ampumaan asteli aiemminkin kyntensä tällä saralla näyttänyt Madi, joka tavaramerkiksi muodostuneella tavalla laukoi pallon parin askeleen vauhdilla varmasti maalin vasempaan yläkulmaan. Hermopaine oli liika RaiTeePeen kolmannelle vetäjälle, jonka laukaus karkasi kauas yläkentälle ja peli oli jälleen tasan.  Omalla vuorollaan Anttonen havainnollisti lempinimensä ”La Bomba” alkuperästä ampumalla tarkkuutta ja voimaa käyttäen pallon oikeaan alakulmaan maalivahdin jähmettyessä paikoilleen. 3-2 tilanteessa RaiTeePeellä oli mahdollisuus tasoittaa jälleen peli, mutta tällä kertaa Kiljusen komea persetorjunta maalin keskelle suuntautuneeseen laukaukseen tarjosi SaTolle mahdollisuuden tarrautua kiinni ottelun voitosta. Viimeisenä ampujana Syvähuokolla oli mahdollisuus sinetöidä joukkueen lippu Cupin toiselle kierrokselle eikä joukkueen kuopus tuottanutkaan pettymystä joukkueen kannattajille: varma laukaus maalin oikeaan nurkkaan käynnisti punakeltapaitojen raivokkaat voitonjuhlat.

Kaiken kaikkiaan SaTon pelillinen ilme oli kauden ensimmäiseen peliin sopiva: sekava, mutta lupauksia antava. Kapealla ja rapakuntoisella pelaajaringillä otteluun lähtenyt SaTo ei häikäissyt, mutta pysyit silti pusertamaan hyvän tuloksen kauden valmistautumisessa paljon pidemmälle ennättäneeltä laadukkaalta vastustajalta. Pelissä ilmenneet henkilökohtaiset virheet erityisesti puolustuksessa on helppo karsia pre-seasonin kuluessa ja pallotuntumakin löytyy todennäköisesti parhaiten treenikentiltä. Kauden avauksena ottelu olikin vähintään kohtuullinen vaikka kotijoukkue ei pystynytkään tarjoilemaan vaativalle kotiyleisölle sen odottamaa karnevaalimeininkiä.

Otteluraportti 29.9 (6div. yläsarja) Heitto vs. SaTo 3 – 2

SaTon viimeinen sarjapeli pelattiin legendaarisen surkealla Wäinö Aaltosen kentällä. Kausi päättyi siellä mistä se alkoikin. Pelin lähtöasetelmat olivat seuraavat: Jo edellisellä kierroksella oli varmistunut Tovereiden nousu, mutta sarjavoiton varmistamiseen tarvittaisiin vielä 3 pistettä Hirvensalon Heitolta. SaTo on ollut lohkonsa kärjessä koko kauden toukokuusta lähtien ja Vitoseen haluttiin luonnollisesti lähteä sarjavoitto takataskussa.

Tällä kertaa poissaolot vaikeuttivat poikkeuksellisen ankarasti peliin valmistautumista. Syiden kirjo oli monipuolinen. Osa oli töissä, osa jääkiekko-, tai salibandypelissä, jotkut olivat loukkaantuneina jne. Niminä se tarkoitti seuraavien henkilöiden puuttumista pelaavasta kokoonpanosta: Ville Tiainen, Markus Metsänoja, Mikael Nissi, Otto Tähkäpää, Jani Vuorinen, Rauli Lindqvist, Kalle Palokankare sekä veljensä Matias Aaltonen. Alun perin myös Kuusiston, Isotalon ja Pykärin piti lähteä mukaan vain katselemaan, mutta koska tämä olisi tarkoittanut vajaalla pelaamista joukkueen lääkäri eväsi kolmikon sairaslomahakemukset.

Pelin alla Teijon Zidanenakin tunnettu Niko Seppälä ehdotti kolmella puolustajalla pelaamista, osa ehdotti myös Suomelan ja Isotalon laittamista kärkeen. Tarkoituksena oli sekoittaa pakka täysin. Lopulta kuitenkin päädyttiin varovaiseen 4-4-2 formationiin, sillä ihmiset olivat aivan riittävän sekaisin jo omillakin pelipeikoillaan.

SaTo aloitti pelin takki auki ja purjeet seljällään. Tietenkin, koska näin on vain ollut tapana menetellä. Vaikka kärjessä jyllineet Juppe ja Visti osoittivatkin useaan otteeseen vastustajan puolustuksen haavoittuvuuden, hyvässä myötäisessä pelannut Heitto hallitsi alkuminuutteja hienokseltaan.

Kun ottelu oli vanhentunut vasta viitisentoista minuuttia alkoi tapahtua. Rajulla suojauksella palloon pyrkineen maalitykin M. Vistin polvi räjähti. Ennen peliä koko joukkueen voimin manattu visio Vistin tuhoutumisesta viimeisessä pelissä ennen omia häitään toteutui. Loukkaantuminen ei luonnollisestikaan helpottanut SaTon jo ennestään tukalaa vaihtopelaaja-asetelmaa. Onneksi suurin piirtein tässä vaiheessa SaTon showmies, Jussi Isotalo, saapui pelipaikalle, tyylikkäästi myöhässä, puukengät jalassa, mikä oli mieletön näky.

Parhaasta maalipaikasta oli tähän mennessä vastannut Heitto, jonka kärkimies puski noin neljästä metristä keskityspallon Kiljusen nyrkkeihin. SaTo aloitti kuitenkin maalinteon. Jupen loistava jatko vapautti Pykärin vasempaan laitaan ja hetkeä myöhemmin Kankaanpään kovaääninen syöttökehoitus sai maalivahdin jättämään etukulman auki, ja sinnehän pallo potkaistiin.

SaTon johtaessa 0-1 joukkueen “pahat pojat”, salon daltonit Isotalo & Suomela joutuivat käsirysyyn kovasta kohtelustaan kimpaantuneen Hirvensalolaisen kanssa. Muut osapuolet selvisivät tuomarin puhuttelulla ja nuhteilla, mutta poikittaista mailaa selkään tarjoillut Isotalo palkittiin suoralla punaisella. Pitkään jatkunut “red card challenge” oli ohi, ja vaikka joitain SaTolaisia hetken tilanne huvittikin alkoi nauru alivoimalla pelatessa muuttua vähitellen vesinauruksi.

Ennen puoliaikaa heitto tasoitti vielä pelin osumalla, josta en itse muista mitään. Joka tapauksessa tauolla tilanne oli 1-1, ja toisen puoliajan alettua SaToleirissä päätettiin lisätä kierroksia. Peli saikin täysin uuden suunnan, kun keskikenttä tuli aktiivisemmin mukaan karvauspeliin ja Heitto oli todella liemessä. SaTo iski ylhäältä kiinni kerta toisensa jälkeen eikä Heitto päässyt omalta alueeltaan pois 15 minuuttiin. Tässä rytäkässä syntyi myös Tovereiden 1-2 johto-osuma. Roikkkupallo putosi makeasti kahden puolustajan väliin, eikä Heittolaisten suojaus riittänyt, vaan Pykäri vei pallon ja ohitti vastaan tulleen maalivahdin. SaTo oli taas niskanpäällä ja peli täydellisessä hallinnassa.

Yhden miehen alivoima ja vaihtopelaajien puute alkoi kuitenkin pikkuhiljaa näkyä. Kun toiselta topparilta, Tonilta, muljahti vielä lumpio pois paikoiltaan, ja kovaa karvauspeliä ylläpitänyt Syvähuoko sai rauhoittavan puujalan, alkoi ote kääntyä Heitolle. Noin 60 minuutin kohdalla Heitto tasoittikin kulmatilanteen päätteeksi lukemat kahteen kahteen. Tästä eteenpäin ottelun sävel oli seuraava: kuoleman kielissä olleet SaTolaiset väänsivät minkä pystyivät ja hyökkäsivät lähinnä pystypalloilla, joita tarjoili pääasiassa J. Kankaanpää. Omat läpiajonsa oli niin Kuusistolla, kuin Pykärilläkin, mutta lähinnä maalia pallo kävi kuitenkin Parkkisen toimesta. Lähes koko pelin kahta pelipaikkaa hoitanut Parkkinen rynnisti koko puolustusmuurin läpi ja laukoi tolppaan.

Eräs mainitsemisen arvoinen temppu oli myös ehkäpä koko kauden komein sandwitch. Sämpylän virkaa toimittivat Yrttiaho ja Anttonen. Epäkiitollinen lisukkeen rooli jäi kotijoukkueen edustajalle. Voileipä oli jopa niinkin tyylipuhdas lajinsa edustaja, että uhri itse antoi tunnustusta saamastaan kohtelusta. Vain hetkeä myöhemmin hyvää duunia tehnyt Anttonen liittyi kolmantena SaTolaisena loukkaantuneiden listalle, kun nilkka pyörähti kamppailutilanteessa. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi suuhun hiipiä vieno paskanmaku. Saunailtaa edeltävästä rutiinisuorituksesta olikin muodostumassa todellinen via dolorosa, niin kuin Tommi Läntinen voisi asian ilmaista. Toisaalta tämän taiston jälkeen sauna ja saunakalja maistuisi, ja maistuikin, poikkeuksellisen ansaitulta.

Nyt pakka oli ainakin sekaisin, niinkuin alunperin oli suunniteltukin. Puolustuslinjassa oli Niittymäki – Suomela – Yrttiaho – Parkkinen, keskikentällä Syvähuoko – Seppälä – Kuusisto ja kärjessä Kankaanpää & Pykäri. Hyytynyt ja rampautunut SaTo joutuikin antautumaan Heitolle vielä kerran ja peli päättyi 3-2.

Kaiken kaikkiaan reissun parasta antia oli ehkä alkulämmittelyn narrileikki, sekä meno- ja tulomatkat. Tai voisi sanoa paremminkin, että reissu oli kyllä mukava, hyvässä hengessä taisteltiin, mutta itse pelin hinta oli kohtuuton. Kiljunen ynnäsikin nopeahkon laskutoimituksen päätteeksi vieraspelin taloudelliset kokonaiskustannukset noin kymmeneen tuhanteen euroon.

Otteluraportti 18.9.2007 (6.Div. Yläsarja): SaTo vs. FC KyPS 7-1

Asetelmat Salon Tovereiden sarjakauden viimeiseen kotipeliin lähdettäessä olivat vähintäänkin kutkuttavat: tappiolla nousuhaaveet kokisivat todella pahan kolauksen, mutta voitolla nousu alkaisi näyttämään jo hyvin todennäköiseltä (mutta ei vielä varmalta). Viimeisen kotipelin kunniaksi ilmojen herra oli siunannut Urheilupuistoa koko päivän kestäneellä syyssateella, joka ei tauonnot hetkeksikään koko päivän saati ottelun aikana. Viimeisenä vastustajana tämän kauden osalta FC KyPS:llä oli kunnia saapua vieraanvaraisena isäntänä tunnettun SaTon vieraaksi – vieraanvaraisuus ei tosin ole heijastunut kentän puolelle Sauvon ollessa ainoa joukkue tällä kaudella, joka on onnistunut riistämään Tovereilta pisteitä Urheilupuistossa, mutta pelin jälkeen tälläkin kertaa vastustajia kestittiin ilmaisilla käristemakkaroilla.

Kotikauden päättävää peliä juhlistamaan olivat saapuneet kaikki joukkueen kynnelle kykenevät pelaajat ja pitkäaikaispotilaiden lisäksi poissa olivat ainoastaan opiskelukiireisiin vedoten M.Nissi, ilmeisesti kroonisesta dagen efteristä kärsivä K.Palokankare sekä uutta seuraa Espanjaan etsimään lähtenyt Jani “Alves” Vuorinen. Harvoja poissaoloja lukuunottamatta SaTo sai kasaan nimivahvan joukkueen kuten odottaa saattoi ja manageri oli jälleen kerran vaikean paikan edessä hahmotelleessaan aloituskokoonpanoa. Kotiottelulle tyypillisesti joukkueen pelimuodostelmaksi valikoitui SaTon trademarkiksi muodostunut hollantilaistyyppinen 4-2-3-1. Puolustuslinja oikealta vasemmalle muodostui tutuista nimistä V.Tiainen, Niittymäki, Metsänoja ja Anttonen. Keskikentän huolellisesta miinoittamisesta vastasivat hyväkyttä-pahakyttä periaatteella muodostettu Naipa-Suomela parivaljakko ja 10-paikalla Jupelle annettiin vapaat valtuudet hyökäyspelin osalta. Laidoilla aloittivat Kuusisto vasemmalla ja Parkkinen vasemmalla sekä piikissä emileheskeymäinen Pykäri. SaTon vaihtopenkkikin pursusi nimimiehiä kun valmentajalla oli heittää vielä tuleen Syvähuokon, Vistin, Tähkäpään, Yrttiahon sekä Isotalon kaltaisia sarjajyriä – ainakin Vistin kohdalla paino on jälkimmäisellä sanalla.

Valitettavasti vaarallinen ja vaikeakulkuinen vaellus Kyröltä Saloon oli verottanut vierasjoukkueen miesvahvuutta isolla kädellä eikä KyPS:llä ollut juoksuttaa kentälle kuin 10 urhoollisinta pelaajaansa. Yhden miehen vajaalla pelanneen vierasjoukkueen taktiikkana lienee ollut pitää pelin tempo alhaalla ja yrittää pitkittää 0-0 tilannetta mahdollisimman pitkälle ja pahimmassa tapauksessa, lähtökohdat huomioon ottaen ottelusta olisi voinut tulla todella vaikea kotijoukkueelle. Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin huomioida sanamuoto “olisi voinut tulla”, sillä SaTo löi välittömästi luun vastustajan kurkkuun Kuusiston avattua ottelun maalihanat komealla volleylaukauksella alle minuutin pelaamisen jälkeen.

Varhainen johtomaali sammutti silmänräpäyksessä KyPS:n himmeänä lepattaneen toivonliekin 0-0:n pitämisestä ja takaa-ajo yhden miehen vajaalla Salon lentokentällä näytti mahdottomalta tehtävältä ja sellaiseksi se myös muodostui. SaTo loi maalipaikkoja perisalolaiseen tapaan kuin liukuhihnalta ja puoliajalla tulostaululla komeilivatkin jo 3-0 johtolukemat. Avausmaalin jälkeen punakone vyörytti hyökkäyksiään jatkuvasti kyröläisten maalille, mutta ehkä hieman liian pehmeä asenne esti lisämaalien synnyn kunnes Anttonen väläytti kuuluisaa “la bombaansa”. Ottelun 21. minuutilla laitapuolustaja katkaisi 35 metrissä vierasjoukkueen purkupallon ja ja rynni väkevästi rangaistusalueen kulmalle, josta vasemman jalan muulinpotku lähetti pallon vastustamattomasti Kyrön maalin takakulmaan. Vasemman jalan potkunsa takia Anttonen onkin ristitty kannattajien keskuudessa “Salon Adriaanoksi” – yhtymäkohdat rajoittuvat tässä tapauksessa kuitenkin ainoastaan kovaan vasuriin sillä masennus, ylipaino ja luvattomat lomat Rion karnevaaleihin ovat Interin Adrianon yksinoikeutta. Taukolukemat 3-0 viimeisteli tankkimainen Visti jyräämällä tiensä rangaistusalueen sisään ja sijoittamalla pallon varmasti maalin taka-alakulmaan.

Puoliajalle siirryttäessä ottelu oli jo tosiasiallisesti ratkennut, mutta SaTo ei vielä ollut valmis nostamaan jalkaa pois pedaalilta. Pelissä oli vielä 45 minuuttia aikaa nauttia jalkapallosta ja tarjota piiskaavassa sateessakin runsaslukuisesti paikalle raahautuneille faneille viihdettä, punaista balettia koko rahan edestä.

Toinen puoliaika alkoi KyPS:n kannalta yhtä murheellisesti kuin ensimmäinenkin Syvähuokon iskettyä 4-0 osuman heti sen ensimmäisellä minuutilla. Karvaisemmalla Otolla oli helppo työ siirtää pallo rankkaripilkun kohdalta maaliin Pykärin loistavan esityön jälkeen. Tässä vaiheessa valmannusjohto ei enää nähnyt tarvetta 4 puolustajan linjalle ja Niittymäelle annettiin vapaat kädet nousta mukaan hyökkäyksiin topparin tontiltaan. Punaisen baletin pyöriessä pallo liikkui jatkuvasti kauniisti KyPS:n puolustusalueella ja lisämaalit olivat useaan otteeseen lähellä eikä Kyrön yksin uurastaneella kärkipelaajalla enää riittänyt energia tai keinot haastaa SaTon puolustajia – kyröläinen pelaaja pallon kanssa SaTon puolustusalueella oli tämän jälkeen vähintään yhtä harvinainen näky kuin (J.)Tiainen töissä. Lisämaaleja jouduttiinkin odottamaan ottelun 59. minuutille, mutta Parkkisen 5-0 osuma oli sitäkin komeampi: nousu puolesta kentästä 25 metriin ja vasemman jalan laukaus Kyrön maalin oikeen alakulmaan.

Tässä vaiheessa SaTon Ultrat alkoivat juhlia häämöttävää kotikauden päätösta asiaan kuuluvalla tavalla kun punaiset savusoihdut kaivettiin esiin. Muutamien soihtujen valaistessa katsomoa punaiseksi, kentän puolella punakone ei vielä malttanut lopettaa maalitehtailuaan. Yrttiahon murtautuminen vastustajan boksiin päättyi n.19 metrin kohdalla tapahtuneeseen viikatteeseen ja SaTolle tuomittiin vapaapotku hyvästä maalipaikasta ja pallon taakse lupauksiaan lunastamaan asteli ennen ottelua vaparimaalilla uhonnut Otto “Pari hyvää vaparia joskus” Tähkäpää. Tähkäpää osoitti olevansa sanojensa mittainen mies toimittamalla pallon sisäkierteisenä muurin yli KyPS:n maali etuyläkulmaan – maaliviivalla päivystäny puolustajakaan ei ylettänyt puskemaan palloa väljemmille vesille ja “Salon Nurmelan” kauden avausmaali ja SaTon historian ensimmäinen suora vaparimaali oli tosiasia. 6-0 osuman jälkeen Sato nosti jo hieman jalkaa kaasulta ja löysäily johtikin siihen, että mahdottomasta tuli mahdollista ja Kyrö onnistui kavennusmaalissa; Kiljusen nyrkkeilemä vapari tippui suoraan rankkarialueen keskellä täysin vapaasti päivystäneelle vierailijalle jolla ei ollut vaikea työ toimittaa pelivälinettä Kuhilaspihan Kahnin taakse.

Jo aikoja sitten ratkennut ottelu sai vielä dramaattisen lopun kun 7-1 maalin syntytilanteessa kaksinkamppailutilanteessa Pykärin jyrän alle jäänyt Kyrön puolustaja jäi makaamaan liikkumattomana maahan. Pääpallossa kakkoseksi jäänyt puolustaja tippui holtittomasti tekonurmen pintaan tilanteessa jossa ei ollut mitään sääntöjen vastaista ja ilmeisesti löi takaraivonsa kenttään. Tilanne näytti hetken todella huolestuttavalta vastustajan maatessa kentällä tajuttomana mutta onneksi tämä pikkuhiljaa tokeni tajuihinsa ja lopulta pystyi itse kävelemään kotijoukkueen paikalle hälyttämään ambulanssiin. Onni onnettomuudessa ja tilanteesta ilmeisesti selvittiin aivotärähdyksellä ja ottelun erotuomari päättikin keskeyttää ottelun ambulanssia odotellessa sen 85. minuutilla. Loukkaantumiseen johtanut tilanne päätyi kuitenkin Pykärin maalivahdin yli nostamaan 7-1 maaliin ja turhautuneen Kyrön veskarin alatyylisestä protestoinnista seuranneeseen ulosajoon.

Iloisella ja vaputuneella pelillä saavutettu voitto päätti SaTon kotikauden tyylillä ottelun turhan dramaattista loppua lukuunottamatta ja nosti joukkueen takaisin omalle paikalleen sarjan kärkeen. Voitosta ja sarjajohdosta huolimatta SaTon nousu ei ole vielä kuitenkaan varma:

Pelaamalla keskinäisen ottelunsa tasan ja voittamalla sitä edeltävät ottelunsa TuPV:lla ja Sauvolla on mahdollisuus nousta 18 ja 17 pisteeseen, eli ohi ja tasapisteisiin SaTon kanssa (17 pst.) jos se häviää viimeisen oman pelinsä. Tasatilanteessa paremmuuden ratkaisee joukkueiden keskinäisen ottelun tulos ja sen jälkeen maaliero, joten tasapisteissä Sauvo päihittäisi SaTon, mutta SaTo puolestaan toistaiseksi ja todennäköisesti Bosnan (11 maalia parempi maaliero). Tasapisteisiin päädyttäessä SaTo puolestaan päihitää 0-1 voitollaan TuPV:n.

SaTon nousu varmistuu siis laskennallisestikin jos a) TuPV tai Sauvo menettää huomisissa(to 20.9.) otteluissaan pisteenkin tai b) SaTo saa pisteenkin viimeisestä ottelustaan. Nopealla järkeilyllä SaTo ei nouse ainoastaan siinä tapauksessa että se häviää viimeisen pelinsä ja Bosna saa pisteenkin viimeisestä ottelustaan ja Sauvo sekä TuPV voittavat rästiottelunsa ja pelaavat keskinäisen kohtaamisensa tasan – tällöin SaTo ja Sauvo päätyvät tasapisteisiin ja Sauvo menee jatkoon keskinäisen ottelun turvi.

Otteluraportti 11.9.2007 (6.Div. Yläsarja): FC Bosna vs. SaTo 0-0

* kuvat lisätään myöhemmin illan aikana. 

6. divisioonan ylälohkon ratkaisut olivat käsillä kun SaTon punakeltainen karavaani starttasi jälleen kerran kulkunsa Turkuun, toiseksi kotikentäksi muodostuneelle Pansion hiekkaerämaalle – tällä kertaa kerta olisi kuitenkin viimeinen tämän kauden sarjassa. Yläsarjan yhdeksästä pelistä SaTo oli määrätty pelaamaan viisi vieraissa, joista peräti neljä juuri Pansion askeettisella hiekkakentällä, eli yhtä montaa kuin todellisella kotikentällä Salossa. Voisikin sanoa, että kauden mittaan Pansion on tullut enemmän kuin tutuksi – liiankin tutuksi joku voisi sanoa – Tovereille, mutta tunnelma joukkueen valottomassa pukukopissa oli ottelun alla kaikkea muuta kuin haikea. Edellisen pelin tappio Sauvolle oli lyönyt kapuloita SaTon nousurattaisiin, mutta voitto vastaan asettuvasta FC Bosnasta nostaisi joukkueen jo todella lähelle lopullista tavoitetta, mutta edellisten pelien kokemusten mukaan Pansion kentän valaistusolot herättivät epäilyksiä. Jo edellisen Torre Calcio-pelin loppuhetket oli jouduttu pelaamaan hämärässä ja tästä oli aikaa sentään parisen viikkoa.

Ottelun alla SaTon riveissä oli huolta saataisiinko koulujen alettua ja pelaajien siirryttyä takaisin opiskelupaikkakunnilleen kasaan riittävästi pelaajia. Onneksi huoli osoittautui lopulta turhaksi, vaikka poissaolijoidenkin lista oli mittava Matiaksen, Bigin, Mikaelin, Petun, Villen sekä pitkäaikaispotilaiden Jeren ja Raffen loistaessa poissaoloillaan. Syvähuokon manageripelikokemuksien pohjalta joukkue ryhmitettiin Pansion erämaataisteluun sopivaksi katsottuun 4-4-2 timanttimuodostelmaan. Alkerta muodostettiin jälleen kerran kaikista niistä viidestä puolustuspään pelaajasta, jotka olivat joukkueen käytössä: maalipuiden väliin kissamaisen ketterä Kiljunen, sekä puolustuslinja tuttuun muotoon Anttonen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen. Alemman keskikentän rooli kaadettiin Tähkäpään leveille hartioille ja hänen yläpuolellaan Palokankare pääsi operoimaan mielipaikalleen kärkien alapuolelle. Piikissä alloittikin raamikas kaksikko Kankaanpää-Pykäri ja laidoilla tuttu parivaljakko Syvähuoko-Parkkinen. Ilman vaihtopelaajia SaTo ei joutunut pelaamaan tälläkään kertaa kun kentän laidalle jäivät värjöttelemään kvartetti Seppälä, Suomela, Kuusisto ja Visti.

Kentän laidalla molempia joukkueita kannustamaan runsain määrin kerääntyneiden katsojien iloksi ottelu pääsi vihdoin käyntiin SaTon aloituksella ja ottelun panoksia entisestään lisäsi kummankin joukkueen tiedossa oleva, aiemmin samalla kentällä pelatun TuPV-Torre pelin lopputulos, jonka myötäTuPV nousi vahvasti mukaan sarjan kärkikahinoihin. Ottelun alkuhetkillä SaTo oli liikkellä hieman kotijoukkuetta terävämmin ja sen väsymätön prässi aiheutti suuria vaikeuksia mustissa peliasuissa pelanneen Bosnan pelinrakentelulle. Pelin painopiste olikin hienokseltaan Bosnan kenttäaluella, joskin samalla kävi selväksi, että paikan tullen joukkueen vastaiskut käynnistyivät todella terävästi joukkueen kapteenin oikean jalan kautta. Ensimmäiset 15-20 minuuttia tarjosivat kummankin joukkueen kannattajille tiukkaa taistelua, kuumia tunteita mutta ei kunnollisia maalipaikkoja. Tunteet kävivätkin kuumina jopa siinä määrin, että vaarana oli jalkapallo-ottelun vaihtuminen painikilpailuksi. Onneksi tuomari luki tilannetta erinomaisesti ja molempien joukkueiden kapteenien puhuttelu ja pari varoitusta laimensivat tunteita siinä määrin, että jatkossa saatettiin keskittyä itse kuningaslajin pelaamiseen.

Ensimmäisen parinkymmenen minuutin jälkeen, Saton vaihtoruletin lähdettyä pyörimään Bosna alkoi saamaan ottelua yhä enemmän haltuunsa ja painostus poikin mustapaidoille heidän ensimmäisen kulmapotkunsa. Kulmapotkua asteli antamaan jo mainittu joukkueen kapteeni Fiso, jonka kova ja sisäkierteinen, aivan maalin eteen toimitettu potku poikin vaarallisen hässäkän SaTon maalin eteen joka päätyi vaaralliseen laukaukseen ja Kiljusen torunnan kautta uudeksi kulmaksi. Jälleen Fiso asteli antamaan erikoistilannetta ja jälleen kerran hagimainen potkutektiikka aiheutti hässäkän Kiljusen maalille kun pallo olisi leijaillut suoraan maaliin ilman “Kuhilaspihan Kahnin” nyrkkeilyä. SaTon pahaksi onneksi Kiljusen nyrkkeilemä pallo ajautui n.25 metriin Fisolle, joka väläytti jälleen kerran uskomatonta potkutekniikkaansa ja lähetti pallon kohti vierasjoukkueen maalin yläkulmaa, mutta 6.divisioonan paras maalivahti venyi jälleen pallon tielle komealla loikallaan. Kulmapotkuja seuranneen Bosnan painostusjakson jälkeen SaTo pääsi taas puoliajan loppua kohti paremmin mukaan peliin, mutta puolittaisia maalipaikkoja kummempia se ei pystynyt luomaan – lähimmäksi maalia pääsi Metsänoja, jonka 25 metristä laukoman vapaapotkun Bosnapeluri siivosi päällään maaliviivalta. Bosnakaan ei pystynyt kunnolla enää hätyyttelemään Kiljusta toden teolla, vaikka jokainen Fison tarjoilema erikoistilanne loikin paniikkia SaTon puolustukseen.

Puoliajalle lähdettäessä peli oli ympäripyöreästi 0-0, mutta rehellisyyden nimissä taukonumeroista oli paljolti kiitettävä Kiljusta joka oli ottanut maalinsa suulla samanlaista roolia kuin idolinsa v.2002 MM-kisoissa. “Usko omaan tekemiseen”, urheilukliseitä lainatakseni, ei kuitenkaan horjunut SaTon leirissä ja puoliajan teamtalkissa Naipa viisaasti muistutti, että kentällä on tarkoitus pitää hauskaa ja sitä kautta tuloskin tulisi olemaan positiivinen. Valitettavasti Naipan hyvät neuvot sujahtivat satopelureiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun tuomari vihelsi toisen puoliajan alkaneeksi…

Puoliajan teemana oli yrittää pelata rennolla asenteella ja pitää hauskaa kentällä, mutta tosiasiassa takakireys oli jo hiipinyt punakeltaisten takaraivoihin. Rentoutta tai mitään sen kaltaista ei ollut havaittavissa punakoneen pelissä, päinvastoin – pää alkoi punottaa itse kullakin ja pelaajat alkoivat keskittyä liika toisten tekemisiin omiensa sijaan. Yleensä kun asiat menevät pieleen, niin ne todella menevät pieleen ja niin kävi tälläkin kertaa. Bosna näki tilaisuutensa koittaneen ja heitti lisää vettä myllyyn. Hermostuneesti pelannut SaTo ei pystyny pitämään palloa omalla joukkueellaan kahta perättäistä syöttöä pidempään ja Bosnan hyökkäykset vyöryivätkin koko ajan vaarallisesti kohti Kiljusen veräjää. Totuttuun tapaan joikainen “Pansion Maradonan” lähettämä erikoistilanne loi kaaosta Saton 16-alueen sisälle ja jälleen Bosna peluri onnistui toimittamaan pallon Saton yläputkeen – Kiljusen torjunnan kautta tottakai. Toisin kuin ensimmäisellä 45 minuuttisella nyt Bosna pystyi luomaan maalipaikkoja muutenkin kuin Fison erikoistilanteista ja hanakasti pystyyn juosseet Bosnan hyökkääjät pääsivätkin kertaalleen kumpikin puolittaisiin läpiajoihin, mutta jälleen kerran Kiljunen pelasti varmoilta maaleilta vaikuttaneet tilanteet. Ottelun luonne olikin muuttunut toisella puoliajalla ratkaisevasti asemasodasta pelkäksi puolustustaisteluksi SaTon kannalta, mutta n.60 minuutilla ottelu sai yllättävän päätöksen kun tuomari ilmoitti kummankin joukkueen kapteeneille keskeyttävänsä ottelun pimeyden takia.

Kummankaan joukkueen kapteenilla ei ollut esittää vastaväitteitä tuomarille, vaikka onkin pakko tunnustaa, että päätös suosi enemmän köysissä huojunutta ja tyrmäysiskua odottanutta SaToa. Toisaalta pimeys alkoi jo vaikuttaa pelaajien, erityisesti topparien ja maalivahtien esityksiin korkeiden pallojen hävitessä taivaan pimeyteen ja loukkaantumisriskikin oli ilmeinen niissä olosuhteissa, joten erotuomarin päätös oli oikea vaikkakin valitettava. Bosnan ja SaTon ottelu jäikin tämän kauden osalta viimeiseksi Pansiossa pelatuksi iltapeliksi, sillä juuri valaistusongelman takia Piiri siirsi kaikki loput siellä pelattavat ottelut Riihikallioon.

Murphyn laki tuli jälleen todistettua paikkansa pitäväksi kun SaTon palikat kaatuivat dominopalojen tavoin Pansion pimenevässä illassa. Kaikki kunnia vastustajalle ja erityisesti sen kapteenille, jonka potkutekniikalla varmasti pärjäisi kovemmissakin mittelöissä, mutta kyllä punapaitojen pahin vastustaja olisi silti löytynyt pelin jälkeen peiliin vilkaisemalla. Poissa olivat joukkueen normaali rentous ja peli-ilo, jotka ovat juuri tehneet SaTosta sen mitä se on: miksi näin oli, onkin jo vaikeampi kysymys. Kokemattomuutta, paineita vai jotain muuta, mutta normaalilla pelillä SaTolla ei olisi ollut mitään hätää Bosnaakaan vastaan kuten ottelun ensimmäiset 20 minuttia osoittivat. Tiistain katastrofin jälkeen juuri ketään pelaajista ei Kiljusta lukuunottamatta ansaitse puhtaita papereita. Ehkä lähimmäksi neutraaleja arvosanoja kenttäpelaajista pääsee hyvin luutinut topparipari, mutta tämän ottelun kohdalla Kiljunen saa pokata kaikkia jaossa olevat Bahar-pisteet.

Otteluraportti 3.9.2007 (6.Div. Yläsarja): SaTo vs. AC Sauvo 0-1

Syyskuun alkajaisiksi Salon Toverit saivat mielyttävän vieraan Sauvosta, kun paikallinen AC (lyhenne ei tiettävästi merkitse Airport Cityä) saapui Urheilupuiston tekonurmelle 6.divisioonan ylälohkon kärkikamppailuun. Jo samassa alkulohkossa pelanneet joukkueet miehittivät ennen keskinäistä kohtaamistaan sarjan ensimmäistä ja kolmatta sijaa Tovereiden pitäessä hallussaan piikkipaikkaa 13 pisteellä ja Sauvon ollessa myös hyvissä asemissa 9 pisteellä. Alkulohkon kohtaaminen Sauvossa päättyi tiukan ja kuuman kamppailun jälkeen SaTon 0-1 vierasvoittoon ja samankaltaista kohtaamista odotettiin tästäkin ottelusta – ja sellainen siitä myös tuli.

Kauden toiseksi viimeinen kotipeli oli innostanut SaTon sotisopaan sellaisiakin pelaajia joita pelikentillä ei hetkeen oltu nähty ja paluun pelikentille tekivät mm. joukkueelle korvaamaton monitoimimies Ville Tiainen sekä yleisön lellikki ja vieraspelin Sauvossa ratkaissut Niko Seppälä. SaTo lähti kuitenkin peliin merkittävästi heikentyneenä kun joukkueen kapteeni ja paras maalintekijä, viimeisessä kahdessä pelissä viisi maalia ampunut Martti Pykäri oli vaihtanut kännykkäkaupungin kolean ilmanalan Espanjan aurinkoon. Pykärin lisäksi Mikael Nissi oli poissa SaTon normaalista puolustusvahvuudesta, eikä nahkahousujen luvattuun maahan hävinnyttä mersukauppias-katsomovalmentaja Jaakko”Moratti”Saustilan poissaoloakaan sovi unohtaa.

Kokoonpano ryhmitettiin kotiotteluista tuttuun muodostelamaan eikä nimilistakaan sisältänyt suuria yllätyksiä. Maalissa Kiljunen ja puolustuslinja Anttonen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen oli odotettu ja itseoikeutettu valinta manageriportaalta. Keskikentän rouhinnasta vastasi Suomela-Tähkäpää tandem, joiden yläpuolella joukkueen peliä “ohjelmoi” kapteenina toiminut Kalle Palokankare. Jarno Kuusisto oli lunastanu itselleen yksinäisen kärkipelaajan paikan ja laidoille hän sai tuekseen Matiaksen sekä Parkkisen. SaTon nimivahvan vaihtopenkin muodostivat Isotalo, V.Tiainen, Seppälä, Yrttiaho, Syvähuoko sekä Visti.

Sauvo oli matkannut Saloon vain yhden vaihtopelaajan turvin – eikä ressukka edes saanut peliaikaa kuin muutaman sääliminuutin – mutta muuten joukkueen toiminta oli poikkeuksellisen ammattimaista 6.divisioonatasolle joukkueen ottaessa ohjattua alkulämpöä valmentajan komennuksesta. Vertailukohtana voidaan mainita, että samaan aikaan suurin osa Tovereista istuskeli tekonurmen pinnassa hyvin ansaitulla tupakkatauolla, vaikka osa pelaajista kuuliaisesti tällä välin vetelikin palloja pelkästään yläkulmiin. Ottelun alkaessa Sauvo olikin ymmärrettävästi hieman valmiimpi peliin ja jo ensiminuutit kielivät tulevasta tiukasta kamppailusta.

Yläsarjan kohtaaminen jatkui siitä mihin ensimmäinen ottelu keväällä loppui – peli oli tiukkaa kamppailua, jossa mitään ei annettu ilmaiseksi. Onneksi tällä kertaa turhan kovat otteet ja turhan suunsoitto olivat jääneet kummaltakin joukkueelta pukukoppiin vaikka vierasjoukkueen taitavan nro.10:n nilkat joutuivat ottelun tuoksinassa koville. Ottelun alkuhetkillä SaTo sai muutaman hyvän hyökkäyksen Sauvon kenttäpuoliskolle, mutta ne kuivuivat kokooon turhan näpertelyn seurauksena. Vaikka vierasjoukkue ei tuntunut pääsevän kunnon tekopaikkoihin, niin sen pelaamat pystypallot olivat alati vaarallisia ja niistä syntyikin ensimmäisen puoliajan paras tekopaikka. Keskikentältä lähtenyt ristipallo vapautti Sauvon hanakasti pystyyn juosseen kärkipelaajan läpiajoon ja maalivahdinalueeltaan ulos tullut Kiljunen oli pakotettu rikkomaan karkuun pääseen sauvopelurin. SaTon kannalta oli onni ettei Kiljuselle näytetty tässä vaiheessa joulukorttia, vaan hän selvisi tilanteesta varoituksella ja aivan boksin reunalta tuomitulla vaparilla. Hyvästä laukaisupaikasta huolimatta vapaapotku karkasi reilusti maalin yli ja Kiljunen saattoi huokaista helpotuksesta maalillaan. Tätä puolittaista läpiajoa lukuunottamatta ensimmäisen puoliaika ei tarjonnut konkreettisia maalipaikkoja – tiukkaa vääntöä ja taistelua senkin edestä. Lyhyesti tiivistettynä ensimmäinen puoliaika kului Sauvon pitäessä hieman enemmän palloa, hakien teräviä pystypalloja ja SaTon yrittäessä iskeä vastaan aina saadessaan pallon.

Puoliajalla koko joukkue tuntui olevan yhtä mieltä siitä, että SaTo ei ollut pelannut normaalilla tasollaan ja että joukkueen pelistä puuttui sen tavaramerkiksi muodostunut “raivo”. Yhteisellä sopimuksella päätettiin aloittaa toinen puoliaika kunnon ryminällä, mutta tosiasiassa se aie jäi pelkälle puheen asteelle. Ottelun kulku jatkui pääpiirteittäin samanlaisena kuin ensimmäisellä jaksolla ja SaTolla oli vaikeuksia löytää aseita hyvin ja organisoidusti puolustanutta Sauvoa vastaan. Alhaalla maannut puolustuslinja sen edessä partioinut “Sauvon Makelele” olivat myrkkyä Tovereiden hyökkäyskalustolle. Kalle, Parkkinen ja Juppe pitivät hyvin palloa totuttuun tapaan, mutta 2-3 vastustajan ympäröiminä hekin olivat aseettomia. Toisen puoliajan puolivälissä SaTo loi yhden harvoista maalipaikoistaan, joka sekin oli seurausta lähinnä Parkkisen hyvästä yksilösuorituksesta, mutta Sauvon maalivahti torjui Janin laukauksen upeasti oikeasta alakulmasta kulmapotkuksi. Hetken kuluttua tästä ja Sauvon vastaisku oli tuottaa tuloksen kun alati vaarallinen kymppi pääsi ampumaan 16-alueen rajalta, mutta tällä kertaa oli Kiljusen vuoro esitellä torjuntataitojaan. Hetken jo näytti, että maalilla kärkkynyt mustapaita ehtisi Kiljusen torjumaan paluupalloon ensimmäisenä, mutta tuomari vihelsi pelin poikki paitsiona joka olikin tilanteessa ainoa oikea ratkaisu.

Kymmenen minuuttia edellisestä ja Kiljunenkaan ei pystynyt enää pelastamaan SaToa takaiskulta. Vaarattoman näköisessä tilanteessa keskikentällä Metsänojan vastustajan purkupallon haltuunotto karkasi epäonnisesti suoraan Sauvon hyökkääjän juoksulinjalle joka siirsi pallon nopeasti eteenpäin rynnineelle kympille. Edes Bigin “tulos tai ulos”-liukutaklaus ei tuonut toivottua tulosta vaan mustapaidan laukaus painui vastustamattomasti SaTon maaliin Kiljusen näppien ja kahden tolpan kautta. Maalia seurasi Sauvon joukkueen raivokkaat tuuletukset, mutta usko kotijoukkueen leirissä ei hiipunut vielä tähän. Maalin syntyessä pelikello näytti tasan 80. minuuttia ja aikaa tasoitusmaalin tekoon oli siis ruhtinaallisesti. SaTon kirivaihde poikikin mukavan paineen Sauvon kenttäpuoliskolle ja paras tasoitusmahdollisuus siunaantui lähes läpiajoon ehättäneelle Ville Tiaiselle. Tiaisen ja SaTon epäonneksi vierasjoukkueen maalivahti ehätti alueensa ulkopuolelle purkamaan pallon väljemmille vesille. Lupaavista yrityksistä huolimatta SaTon lopun puristus ei tuottanut tulosta ja kauden ensimmäinen sarjatappio oli tosiasia.

Tuomarin pillinvihellyksen jälkeen Sauvon pelaajat juhlivat voittoaan kuin suurtakin mestaruutta – “SaTo on kaadettu” huudot raikuivat sauvolaisten kerääntyessä maalintekijänsä ympärille ja päälle juhlimaan voittoaan. Tapa, jolla SaTon tappiota kertoo joukkue saavuttamasta asemasta omassa sarjassaaan ja on otettava hienona kunnianosoituksena, sillä tuskinpa sauvolaiset ihan jokaista voittoa samalla tavalla juhlivat. Itse voitto oli Sauvolta työvoitto ja vaikka peli tasainen olikin, niin on sitä pidettävä ansaittuna. Urheilupuiston tekonurmella käydyssä ottelussa Sauvo oli piirua verran kotijoukkuetta parempi lähes jokaisella osa-alueella, vaikka senkin konkreettiset maalipaikat jäivät pariin-kolmeen yritykseen- jokatapuaksessa Sauvo ja sen pelaama futis oli mukavaa vaihtelua muihin, lähinnä roiskimiseen keskittyneiden joukkueiden joukossa. Ensimmäisestä tappiosta huolimatta kriisinappulan laukaisusalkku pysyy yhä visusti SaTon kerhotalon kellarissa pölyttymässä, sillä joukkue jatkaa yhä sarjakärjessä ja sillä on kolme ottelua aikaa varmistaa nousunsa ensikaudeksi 5.divisioonaan. Sanotaan, että ilman mustaa ei ole valkoista, eikä ilo ilman surua tunnu miltään – jos tämä on totta, niin voitto FC Bosnasta seuraavassa pelissä tulee maistumaan tavallistakin makeammalta.

Otteluraportti 28.8.2007 (6.Div. Yläsarja) Torre Calcio vs. SaTo 1-5

Kahden edellisen ja nihkeästi kulkeneen Pansion vieraspelin jälkeen (KuuLa 1-1 & TuPV 0-1) SaTolla oli paljon todistettavanaan paikalle matkanneille faneilleen – varsinkin kun muutamaa päivää edeltäneessä kotipelissään Toverit oli totuttuun tapaan murskannut vastustajansa 6-0. Jostain selittämättömästä syystä Pansion vieraspelit olivat olleet tähän asti SaTolta yhtä helppoja kuin suojuoksu painovöillä krapullassa, joten Akateemisen Kirjakaupan alelaarista löytynyt Juhani Tammisen teos “Aurinkokuningas” tuli enemmän kuin tarpeeseen. “Keep it simple, stupid” olikin SaTon perusprinsiippi kun taktiikkaa lähdettiin hahmottelemaan ottelun alla fläppitaululle. Tammisen nerokkaiden oppiensovittamiseksi käytäntöön punatussi iskettiinkin joukkueen kuopuksen, Otto Syvähuokon kokemattomiin käsiin ja Syvähuokon lääke sairauteen, joka oli siis diagnisoitu Pansion betoniseksi hiekka-alustaksi, oli perusbrittiläinen ja suoraviivaisesti totetutettu 4-4-2.

SaToa viimeaikoina koetelleen pelaajakadon seurauksena joukkue oli jälleen liikkeellä kapealla materiaalilla, ainoastaan kahden vaihtopelaajan voimin – tosin kotijoukkueelle pelaajia ei riittänyt penkille lainkaan. Syvhuoko muodosti taululle puolustuslinjan pelaajista jotka hänellä oli käytössään, eikä tehtävä ollut vaikea Anttosen, Vuorisen, Metsänojan ja Niittymäen ollessa ainoat paikalle päässeet puolustuspelin erikoismiehet. Maalipuiden välissäkin nähtiin uusi mies, kun Kiljusen veri veti jälleen merille laivavalaan kaatoon, joten Jupelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea “Kuhilaspihan Kahnin” kieltämättä reilun kokoiset maalivahdinhanskat käteensä. Keskikentälle Syvähuoko juoksutti itsensä lisäksi Parkkisen, Palokankareen sekä Tähkäpään. Normaalia 10-paikan pelaajaa ei siis tällä kertaa SaTon taktiikassa käytetty ja aloituksen kärkiparin muodosti juoksuvomainen Kuusisto-Pykäri kaksikko. Pansion urheilupyhätön hulppeille vaihtopenkeille vuoroon jäivät odottamaan keskikentän monitoimimies Sauli”Donald Sutherland”Suomela sekä hyökkääjäjärkäle Marko Visti.

——————-Pykäri—–Kuusisto————- (Visti)

Syvähuoko—Palokankare—Tähkäpää—Parkkinen (Suomela)

Anttonen——Niittymäki—-Metsänoja—Vuorinen

————————-Juppe———————-

Pitkin päivää Pansiota piiskannut sade oli tauonnut juuri sopivasti ennen ottelun alkua jättäen sepelikentän pinnan muutamia lätäköitä lukuunottamatta niin hyvään kuntoon kuin se ikinä tulisi olemaan, joten lähtökohdat ottelulle olivat vähintäänkin kohtuulliset – joskin jo etukäteen sovittiin tuomarin johdolla puoliajasta mahdollisimman lyhyt valaisematonta stadionia uhkaavan pimeyden takia. Kolikn heiton jälkeen ottelu oli valmis alkamaan SaTon johdolla ja hetkessä rauhaisa hiekka-aukio muuttuikin puna-kelta-oranssiksi taistelukentäksi. Alkutahtien perusteella sarjataulukko ei tuntunut mairittelevan kotijoukkuetta, sillä sarjan peränpitäjänä majaileva Torre aloitti ottelun varsin vahvasti ja nopeasti selvisi ettei mistään heittopussista ollut missään nimessä kyse. Pelin alkutahdit olivat lievää SaTon hallintaa, mutta Torre toteutti 6.divisioonassa varsin tuttua “pitkä päätyyn ja perään taktiikkaa” varsin tehokkaasti ja määrätietoisesti ja sillä oli koko ajan kaksikin hyökkääjää kärkkymässä voitettuja pääpalloja aivan paitsion rajamailla tehden Anttosen ja erityisesti Vuorisen iltapuhteesta hikisen. Ensimmäisen vartin aikana SaTo pystyi luomaan muutaman puolivaarallisen tilanteen laidalta viljeltyjen keskitysten seurauksena ja ottelun ensimmäinen todellinen maalipaikka siunaantui Kuusistolle, joka pääsi nokikkain Torren maalivahdin kanssa, mutta valitettavasti tällä kertaa kärkimiehen nosto epäonnistui ja suuntatui suoraan vastaan tulleen maalivahdin syliin. Tästä muutaman minuutin päästä Torrella oli oma paikkansa avata ottelun maalihanat, mutta Juppe venyi maalillaan komeasti n.25 metristä kohti yläkulmaa lähteneeseen vapaapotkuun. Pian tämän jälkeen tapahtui se mitä oli jo hetken odottaa Pykärin siirrettyä Saton 1-0 johtoon hieman 16-alueen sisäpuolelta lähteneellä laukauksellaan. Avausmaalin jälkeen Saton leirissä odoteltiin jo perinteistä, joukkueen avausmaalia seurannutta vastustajan selkärangan katkeamista, jota ei kuitenkaan monista paikoista huolimatta syntynyt. Pykäri-Visti kaksikko karkasi kahteen otteeseen 2 vs. 1 vastaiskuun, mutta kummallakin kerralla vastustajan puolustus venyi pitäen lukemat 1-0:ssa. Lisäksi ainakin Anttosella, Syvuokolla ja Metsänojalla oli omat paikkansa laukoa johtonumeroista suuremmat, mutta jokaisella kerralla pallo pomppi maalivahdin näppeihin tai ohi juuri tolpan väärältä puolelta. SaTon paras paikka ensimmäisellä puoliajalla kasvattaa lukemat 2-0:aan oli Palokankareella, joka läpiajonsa päätteeksi ehti jo harhauttaa maalivahdinkin, mutta vielä jostain ilmestyi Torren puolustaja purkamaan pallon pois – puolustajan epäonneksi purku osui kuitenkin juoksuaan jatkaneeseen Saton datanörttiin, josta pallo kimposi ilmassa kohti tyhjänä ammottavaa maalia. Pallon lentorata oli viemassä pelivälinettä keskelle tolppien väliä, mutta laskeutuessaan Pansion betonin pintaan pallo otti epätasaisesta alustasta yllättävän kimmokkeen ja pomppi muutaman sentin päästä vasemman tolpan väärältä puolelta. Torrekin sai ennen taukovihellystä oman paikkansa nopean vasemman laiturin rynniessä sinnikkäästi pitkän juoksunsa päätteeksi aina hyvään laukaisupaikkaan asti, mutta Juppe onnistui torjua hieman pienestä kulmasta lähteneen kudin ja pitämään luvut 0-1 tauolle lähdettäessä.

Puoliajalla punakeltaisessa leirissä ihmeteltiin, miten Torre oli yhä mukana pelissä vaikka kaiken järjen mukaan se olisi pitänyt jo keskittyä keräämään ylpeytensä rippeitä sepelin keskeltä. Kaikki tunnustus Torrelle hyvästä pelistä, mutta SaTon leirissä päätettiin yksimielisesti lisätä kierroksia punakoneessa ja ratkaista peli heti toisen puoliajan alkuun.

Ei aikakaan puoliajan aloittaneesta vihellyksestä, kun topparina luutineen Niittymäen pystyavaus tavoitti topparien välistä karkuun karanneen Vistin, joka teki sen missä Kuusisto oli ensimmäisellä puoliajalla epäonnistunut – hallittu nosto laskeutui vastustamattomasti Torren maaliin 0-2 maalin merkiksi. Visti maali alkoi jo enteillä kauan odotettua selkärangan napsahtamista ja pian Syvähuoko pelattiin vapaaksi omalta laidaltaan. Joukkueen nuorisokaartia edustava Kiskon “Wonderkid” viimeisteli tilanteesta 3-0 maalin ikäänsä nähden kadehdittavalla rauhallisuudella, eikä hyvin maalissa torjuneelle Torren kassarille jäänyt mahdollisuuksia pysäyttää “Paremman” Oton sijoitusta. Viimeistään Syvähuokon maalin jälkeen kupletin juoni oli selvä vähä-älyisemmällekin katsojalle: SaTo haki vimmatusti lisämaaleja Torren yrittäessä rimpuilla tsunamin lailla maalille vyörynyttä puna-keltaistaista hyökyaaltoa vastaan. Punakoneen biodiesel loi kuitenkin maalipaikkoja kännykkäkaupungille tyypillisenä linjatyönä ja esimerkiksi Suomelalla oli varaa tällätä pallo taivaan tuuliin oman läpiajonsa päätteeksi.

3-0 tilanteessa Torrellekin siunaantui oma ohikiitävä hetkensä päästä mukaan otteluun, kun Parkkinen epäonnisesti kaatui pallon kanssa alimpana pelaaja ja Torre-peluri pääsi kuin ilmaiseksi nokikkain Jupen kanssa ja sitä seurannut kavennusmaali nosti hetkellisesti tunnelmia kotijoukkueen vaihtopelaajattomassa leirissä. Vanhan salolaisen sanonnan mukaan ilmainen..no…”se” on kaikkein kallein ja Parkkisen kosto odottelin jo kulman takana. Ottelun 4-0 maali olikin sitten ottelun ehdottomasti komeinta katsottavaa. Itsessään Parkkisen maalin keskelle sijoittama rankkari ei ollut unohtumaton, mutta tapa jolla nopea laituri sen hankki oli: kentän oikealla laidalla härinyt laituri ajoi boksin sisään pitämällä pallon ilmassa useiden metrien ajan ja nostaen pallon kolme kertaa vastaan tulleen puolustajan yli ennen kuin hänet rapattiin kentän pintaan. 4-1 tilanteessa SaTolla riitti vielä nälkää lisäosumiin ja tavaramerkkimäisen vastaiskun – Tähkäpää vapautti ensimmäisellä kosketuksella Pykäri läpiajoon vasemmalta laidalta Anttosen nopean avaukseen jälkeen – päätteeksi Pykäri sijoitti loppulukemiksi kaiken kertovat 1-5 lukemat.

Torren kausi kutosen yläsarjassa on pisteiden valossa kulkenut toistaiseksi masentavissa merkeissä, mutta pelillisesti se ei hävinnyt yhtään muille SaToa aiemmin kaudella Pansiossa isännöille joukkueille. Kotijoukkueen taktiikka perustui valitettavan tuttuihin korkeisiin pystypalloihin, joita erityisesti puolustuksen sydämessä luutinut nro.30 viljeli vihaisilla kärsyillään, mutta taktiikan toteutus oli astetta määrätietoisempaa kuin muilla samasta muotista valetuilla joukkueilla – Torren hyökkääjät juoksivat poikkeuksellisen sähäkästi pystyjuoksuihin ja keskikenttäkin voitti hyvällä prosentilla pääpalloja. Ottelun tuomari oli melkoinen vastakohta edellisen TuPV-pelin pillipiiparille, jonka oliskin ollut hyvä olla tiistaina katsomossa ottamassa mallia virkaveljestään. Tuomari tuomitsi selkeän linjan mukaan ja jämäkästi, eikä pyrkinyt ottamaan hänellä kuulumatonta roolia turhilla vihellyksillä – pelaajat saivat pelata eikä kukaan sortunut tarpeettomiin ylilyönteihin. Pansion betonilähiöön hyvissä ajoin ennen ottelun loppua laskeutunut pimeys herätti kysymyksiä tulevia otteluita silmällä pitäen, sillä sarjan viimeiset, syyskuun lopulla pelattavat ottelut tulevat olmaan melkoista kuurupiiloa, jos otteluita ei aikaisesteta tai stadionin valoja kytketä päälle – asiaan olisikin hyvä löytää jokin muu ratkaisu kuin puoliajasta luopuminen, jotta syksyn viimeiset pelit olisivat mielekkäitä pelattavia.

Otteluraportti 25.8.2007 (6.Div. Yläsarja) SaTo vs. SoVoII 6-0

SaTo – SoVoII ottelua odotettiin ainakin Salon päässä innolla. Parin hiekkapelin jälkeen tekonurmi tuntui taas entistäkin mukavammalta, ja kotipelit ovat ylipäänsä olleet vieraspelejä helpompia. Vaikka SaTo pölläyttikin SoVoII:n vieraskaukalossa tylysti 0-5, ei sikapitäjän ylpeyttä pidetty helppona suupalana. Lisäksi pelaajien takaraivoissa itsestään muistuttivat kaksi edellistä peliä, joista sarjapisteet on pitänyt kammeta hartiavoimin. SaTo lähti siis voittamaan, mutta varautui siihen, ettei mitään saataisi ilmaiseksi.

Otteluun valmistautumista varjosti tieto katsomoiden puuttumisesta, ja makkarakojun grillikin sanoi itsensä irti juuri pelin kynnyksellä. Vaikka osa joukkueesta pelkäsikin Ultrien suhtautumista ryynimakkarattomaan kotipeliin, päät pidettiin kylminä. 4-2-3-1 muodostelma täytettiin harvasanaisen keskustelun päätteeksi tutuilla nimillä, joskin poissa olivat pitkäaikaspotilaiden lisäksi, M.Metsänoja, V.Tiainen, O.Tähkäpää sekä N.Seppälä.

Somerolaiset olivat liikkeellä harvalukuisella miehityksellä, itseasiassa vihreäpaitoja oli tasan 11. Pelin alettua olikin selvää, että mikäli palloralli venyisi kestävyyskamppailuksi, SaTo tulisi olemaan vahvoilla. Kotijoukkue ei tyylilleen uskollisesti näännytystaktiikkaan lähtenyt, sillä SaTon raskaan sarjaan iskijät tiesivät, että 12-eräisenkin ottelun voi ratkaista jo ensimmäisessä erässä.

Ottelu alkoi iloisella liikkeellä ja kentän pinnassa pyörikin näyttävästi, vieraspelaajien lisäksi, myös pallo. Karnevaalitunnelmaan virittäytyneen kotiyleisön edessä jokainen piiskasi itsestään viimeisetkin mehut ja Kotipelilauantaista selvästikin nautittiin niin kentällä, kuin sen laidalla.

Somero hyökkäsi jopa kunnioitettavalla tarmolla ja pyrki pelaamaan maatapitkin. Moni vierasjoukkueen hyökkäys alkoikin lupaavasti. Sävel oli kuitenkin sama kuin jo alkukaudesta Somerolla: pallo pelattiin 10-paikalle, johon se myös jäi. Somero ei hyödyntänyt juurikaan kentän leveyttä, toisin kuin SaTo. Lisäksi Tovereiden keskikenttä torpedoi pienimmätkin hyökkäyksen alut säälimättömällä rouhinnalla, joka selkeästi turhautti SoVon hyökkäyksen arkkitehtejä.

Kotijoukkueen hyökkäyksissä oli aistittavissa vaaranmerkkejä heti alkuminuuteilta. Vast’ikään Prahasta kotiutunut Palokankare käynnisti peliä tehokkaasti, ja ilmastointiasentaja Johannes Kankaanpää esitteli toistuvasti hellää mutta voimakasta kosketustaan. Ottelu ei ehtinytkään paljoa varttia kauempaa vanhentua, kun SaTo iski. Puolinopea hyökkäys käynnistyi vasemmalta laidalta, josta pallo pelattiin yhdellä helpolla syötöllä keskustan kautta Pykärin kiskoille. Rajun pommituksen kohteena ollut somerolaispuolustus puuskutti juuri riittävästi, jotta Satokärjen onnistui penetroitua aina 16-alueelle asti. Vasemmalta maalia lähestyessään Pykärillä oli paikka joko laukoa, tai syöttää keskustaan leikanneelle Kankaanpäälle. Maalivahti paljasti sijoittautumisellaan veikkaavansa jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta arvasi valitettavasti väärin. Sijoitus etu-alakulmaan ja SaTo 1-0 johtoon.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin SaTo iski jälleen, kun nopeajalkainen punakone lähti hyökkäykseen. Juppe Kankaanpää tanssi tiensä läpi somerolaisten keskikentän ja pelasi näyttävällä seinäsyötöllä itsensä aina maalintekosektorille asti. Sovotopparin peittäessä laukausta, lähetti Kankaanpää tarkan toimituksen Pykärin apuun tulleeseen lapaan ja pikkuruisen sivusiirron jälkeen #9 olikin jo kahden maalivahdin kanssa. Peliväline löysi jälleen tiensä verkkoon ja Toverit saivat huudattaa sumutorviaan.

2-0 osuma paukautti Someron selkärangan, mutta ei vielä katkaissut sitä. Tyrmäysisku oli kuitenkin jo tuloillaan. Peliä oli pelattu vasta reipas puolituntinen, kun SaTo otti kulmatilanteesta puolustusvoiton ja avasi kohti keskiympyrän tietämillä kyttäävää Pykäriä. Pallon kierittyä kohdalle, SaTokärki lähti rauhallisesti jolkottamaan kohti SoVon päätyä. Vierasjoukkue ei täysin käsittänyt tilanteen juonta, vaan toppari lähti rynnistäen katkaisemaan Pykärin itselleen syöttämää palloa. Tämä olikin toivottu virhe, jonka seurauksena Pihkarinteen Jürgen Klinsmann siirtyi vilkulla ohituskaistalle ja juoksi sutena aina maalille asti. Läheltä ylös, ja Pykärin trilogia oli valmis. Pajatson tyhjentämisen kunniaksi #9 paljasti vielä julkean rokonarpisen ylävartalonsa, mistä tuomari kiitti keltaisella kortilla.

Kovalla latauksella pelipäivään ponnistanut SaTo oli samaan aikaan helpottunut ja pettynyt. Helpottunut, koska SoVo oli lyöty köysiin. Pettynyt, koska jännite oli nyt poissa eikä auttamatta jalkoihin jäänyt vierasjoukkue tulisi enää nousemaan, tai jos tulisi, olisi se ehkä kovin comeback sitten Lasaruksen. Pelin luonne muuttuikin nyt näytöksenomaiseksi kotishowksi, johon tällä kaudella ollaan toisaalta totuttukin

Valitettavan loukkaantumisen takia, Somero joutui aloittamaan toisen puoliajan vajaalla. Tämä ei luonnollisestikaan auttanut muutenkin vyötäröään myöden suossa piehtaroivaa joukkuetta. Vieraiden peli alkoikin saada yhä ja enemmän enemmän epätoivon piirteitä. SoVon turhautumista ruokki entisestään Suomelan Yrttiahon ja Syvähuokon armoton rouhinta, joka oli paikon niinkin rajua, että katsomossa isät kielsivät pienimpiä katsomasta. Joku monista paikoista tuotti Suomelalle myös rutiininomaisen keltaisen. Päivän rajuimmasta vartalotaklauksesta vastasi kuitenkin itse maestro, Esa Anttonen. Joidenkin mielestä Anttosen open-ice hit, olisi kuulunut viereisen hallin kaukaloon, mutta kotijoukkueen edustajien lisäksi myös tuomari halusi pelin jatkuvan. Someron numerolla 80 pelannut keskikenttämies teki vaarallisen virhearvion lähtiessään haastamaan Anttosen fysiikkaa ja hänestä päästettiin ilmat pihalle, kuin vanhasta uimarenkaasta.

SaTon pienin kotivoitto tälläkaudella on ollut 4-0 ( WilpasIII ), eikä nälkä loppunut nytkään 3-0 tilanteeseen. Salibandymailan tavoin jalkaansa käyttävä laituri, J.Parkkinen purjehti useampaankin otteeseen puolittaiseen läpiajoon, eikä Baharpalkittu Madi Aaltonenkaan päästänyt oman laitansa puolustajia helpolla. Lähinnä maalintekoa oli ehkä siltikin, jo ennen ottelua liipaisinsormensa herkkyydestä varoitellut, keskikentän pohjalla pelannut, Palokankare. SaTon 4-0 osuma ei kuitenkaan syntynyt niin, kuin sen olisi voinut kuvitella, eli jonkinasteisella läpiajolla, vaan näyttävällä laukauksella. Oikealta laidalta keskustaan ajanut #19, Otto Syvähuoko, yllätti SoVovahdin lisäksi seuratoverinsa, ja mahdollisesti myös itsensä, lähettämällä vasurillaan täydellisen kierrepallon oikeaan yläkulmaan. Reippaasta 20 metristä lähtenyt veto oli kuin kirkkaalla taivaalla vilahtanut tähdenlento, ja ylipäänsä harvinaisen onnistunut suoritus lajissaan. Kiskon kovimmasta oikean jalan pommista tunnettu Syvähuoko esittelikin nyt täysin uuden puolen itsestään.

Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan punakone jauhoi lisää. Samoin kuin edellinen, myöskin 5-0 osuma oli melko harvinainen osuma. Varmoin, jopa suvereenein ottein esiintynyt #23, Esa Anttonen, teki sen mitä hänen aina silloin tällöin on tehtävä. La Bombanakin tunnettu Anttonen katkoi oikea-aikaisella vastaantulollaan SoVon purkupallon, kuljetti löysät pois, siirsi tutulla liikkeellä vasemmalleen, ja ampui. Kierteetön laukaus lähti yli 25 metristä, mutta SoVon maalivahti oli voimaton. Pahaa aavistamaton veräjänvartija, ei osannut kuvitella kenenkään kantavan näissä peleissä tämän kaliberin tykkiä, ja yllätettiin suorilta jaloilta. Nyt viimeistään peli, sanan varsinaisessa merkityksesä, oli ohi.

Useampiakin vaaranpaikkoja tehtaillut Visti-Pykäri (vrt.Hogan-Savage) kaksikko kaunisteli lukemia vielä kertaalleen, kuin varmistaakseen SoVon totaalisen antautumisen. SoVon puolustuksen ollessa jo lähes polvillaan, puolivalmiilla koivella pelanneelle Vistille tarjottiin tyhjä maali 2-1 hyökkäyksen päätteeksi. Tylynä isäntänä tunnettu SaTo löi 6-0 lukemat taululle ja juhlinta alkoi nyt viimeistenkin osalta.

Kokonaisuutena tapahtuma oli menestys ja SaTo esitti yhden kauden parhaista peleistään. Vaikka katsomo jäikin ilman makkaraa, sai se urheiluviihdettä kokorahan edestä. Hyökkäyksiä runtattiin käytännössä koko linjan leveydeltä ja puolustus piti pintansa. Tosin kertaalleen Kiljunen pelasi itse itselleen torjuntapaikan, kuin tarjotakseen yleisölle lisäviihdettä: taaksepäin syötetty purkupallo suoraan vastustajalle, joka sijoitti kohti oikeaa yläkulmaa, ja Kuhilaspihan Kahn poimii! Kissamaisella akrobatialla toteutettu, jopa dramaattiseksi luokiteltava suoritus, oli viihdearvoltaan merkittävä, vaikkei se pelin käsikirjoitukseen vaikuttanutkaan.

Mainiosti menneen ottelun jälkeen joukkue on jälleen askeleen lähempänä nousua ja nousuristeilyä. Tulevaisuuden kannalta lupaavinta oli nähdä taas kerran koko joukkueen periksiantamaton asenne.

Otteluraportti 15.8.2007 (6.Div. Yläsarja) TuPV vs. SaTo 0-1

KuuLa pelin karvas tasapeli ja kauden ensimmäiset menetyty pisteet olivat ryömineet kummittelemaan satolaisten uniinkin, mutta onneksi tilaisuus hyvitykseen tarjoutui vain viikon tuskaisen odottelun jälkeen kun SaTo palasi rikospaikalle Pansioon TuPV:n vieraaksi. Pelin alla iso luuta oli luutinut SaTon pelaajaringin kapeammaksi kuin kertaakaan aiemmin kuluneella kaudella; Kalle, Matias ja Vuorinen olivat antaneet periksi pimeälle puolelleen ja paenneet Prahaan blondatut teknohyppyrit pystyssä ja puuhelmet kaulassa höntsäämään säbää, Jussi “White Whale/Moby Dick” Isotalo jahtasi kadonnutta rusketustaan Espanjassa, Parempi Tiainen oli ansaitsemassa leivänpäällisiä perheelleen ja “Salon Gascoigne” Naipakin lempinimensä mukaisesti firman kesäjuhlissa tuulettumassa. Edellä mainttujen pelaajien lisäksi SaTon sotisovasta puuttuivat pitkäaikaispotilaat Jere “Salolainen Potilas”Tiainen sekä Raffe. Kovista menetyksistä huolimatta Toverit saivat kuitenkin jalkeille riittävän ja kilpailukykyisen joukkueen, joka janosi hyvitystä reilu viikko sitten koetulle vääryydelle.

Aiemmat onnistuneet pelimatkat Pansion saharalle olivat poikineet kannattajien keskuudessa SaTolle lempinimen “Erämaan Kettu”, jonka oikeutus oli nyt katkolla. Edellisen KuuLa-ottelun lopputuloksesta huolimatta itse peli oli ollut hyvin SaTon hyppysissä vaikka voitto olikin onnistunut lipsahtamaan punakeltaisen teräsnyrkin puristuksesta liukkaan saippuan tavoin, eikä Tovereiden valmennusjohto nähnyt tarvetta taktisille muutoksille TuPV-peliin lähdettäessä. SaTon maalinsuulla aloitti totuttuun tapaan Heikki Kiljusen massiivinen figuuri ja joukkue hänen edessään ryhmitettiin tuttuun 4-2-3-1 muodostelmaan. Puolustuslinja parsittiin kokoon paikalla olleista miehistä muotoon (vasemmalta oikealle) Anttonen-Niittymäki-Nissi-Metsänoja, eikä V.Tiaisen, Isotalon ja Vuorisen poissaolojen takia juuri muita vaihtoehtoja joukkueelle edes jäänyt – eikä penkille yhtään varsinaista puolustajaa. SaTon sikaduo Suomela-Tähkäpää otti oman epäkiitollisen paikkansa keskikentän pohjalta yläpuolellaan 10-paikalla Juppe”Johannes”Kankaapiä. Visti valtasi aloituskokoonpanon piikkipaikan itselleen ilmeisesti isomman oikudella Pykärin kieron klyyvarin edestä ja laiturin tontit siunaantuivat Kuusistolle ja Parkkiselle. Vaihtopenkille omaa vuoroon odottamaan jäivät siis Yrttiaho, Pykäri ja Syvähuoko.

————–Kiljunen———-

Metsänoja–Milf—-Niittari–Esa

——Tähkäpää—-Suomela—–(Yrttiaho)

Jarno———Juppe—Parkkinen (Syvähuoko)

—————-Visti————– (Martti)

Pykärin sijaisena kapteenin nauhaa massiivisessa hauiksessaan kantanut Tähkäpää jatkoi joukkueen edellisten kapteenien kunniakasta perinnettä voittamalla tuomarin ennen pelin alkua suorittaman arvonnan ja säästämällä Kiljusen raastavalta erämaamarssilta kentän toiseen päätyyn – TuPV sai aloituksen ja ottelu saattoi alkaa paikalla matkanneiden runsaslukuisten vierasfanien sumutorvien säestyksellä. Pelin alkutahdit olivat melko sekavia SaTon hakiessa tuntumaa betonin kovaan alustaan ja kotijoukkueen rakentaessa peliään 6.divisioonassa niin tyypilliseen tapaan ilmapallojen kautta. Kuitenkin TuPV:n voisi jopa väittää hallinneen ottelun ensimmäistä 15 minuuttista vaikka SaTo loikin ottelun ensimmäisen maalintekopaikan. Lempinimellä “Hulk” tunnettu Visti näytti miksi hän on nimensä ansainnut taistelemalla itselleen pystypallon, joka näytti karkaavan päätyrajasta ulos – väkivahva Visti kampesi palloa suojanneen puolustajan ja itsensä maihin napaten samalle pelivälineen itselleen ja toimittaen sen lyhyen kuljetuksen jälkeen takaviistoon boksin sisään laukaisupaikkaan nousseelle Tähkäpäälle. Hyvän maalintekopaikkaan päässyt Tähkäpää teki tilanteessa kuitenkin raimohelmismäisen ratkaisun hakemalla vielä takatolpalta vapaana ollutta Parkkista, mutta nopea laituri ei pystynyt ohjaamaan hankalan korkuista syöttöä maaliin. Puoliajan edetessä SaTo alkoi kuitenkin koko ajan saada paremmin otetta pelistä oransseissa pelipaidoissa pelanneen kotijoukkueen pelinrakentelun koostuessa enää lähinnä sivurajaheitoista sekä tuomarin avokätisesti jakamista vapaapotkuista. Läpi ottelun kummallisesti tuominneen oikeudenjakajan käsittämättömät tuomiot vesittivät jo ensimmäisellä puoliajalla monta SaTon lupaavaa hyökkäystä ja erityisesti tuomarin hetkellisistä sokeuden tai kaiken läpäisevän laserkatseen oikuista kärsi kärjessä hartiavoimin töitä tehnyt Pykäri, jota vastaan kaikki otteet tuntuivat olevan sallittuja vastustajalta – surkuhupaisimpia olivat tilanteet, joissa Pykäri oli pallon kanssa murtautumassa maalipaikkaan kun tuomari vihelsi koripallosta tutuksi tulleen hyökkääjän virheen 9-paitaa vastaan. Puoliajan edetessä tuomari ja tämän omaa linjatonta linjaansa noudattaneet vihellykset alkoivat varastaa ottelun päähuomion ja kuumentaa joukkueiden, erityisesti SaTon tunteita. Kaikesta huolimatta Toverit pystyivät luomaan puoliajan lopuksi vielä yhden loistavan maalipaikan Jupen vapautettua ylivoimahyökkäyksen päätteeksi Kuusiston nokikkain TuPV:n maalivahdin kanssa, mutta erinomaisesti pelannut veräjän vartijan onnistui torjua Jarnon boksin rajalta ampuma laukaus ja tauolle siirryttiin pyöreissä 0-0 lukemissa.

Taukopalaverissa ei nähty suurempaa tarvetta muutoksille vaikka peliä päätettiinkin hankalan alustan takia suoraviivaistaa ja palloa pelata enemmän boksiin pikkunäppärän hieromisen sijaan. Vaikka se olikin kotijoukkue joka pelasi oransseissa yläosissa, niin SaTon leirissä korostettiin Jutin Hockey Nightissä tunnetuksi tekemän “hermokontrollin” merkitystä ottelussa, jonka ilmapiiri oli ollut koko ajan kiristymään päin.

Toinen puoliaika alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui SaTon hakiessa nälkäisenä vapauttavaa avausmaalia TuPV:n pelatessa omaa ikävää, vaikkakin käytännöllistä peliään, mutta varsin pian tuomarin kaipuu parrasvaloihin tai totaalinen kyvyttömyys pestiään kohtaan pilasi ottelun jatkuvilla pelikatkoilla ja käsittämättömillä vihellyksillään. Sanomattakin on selvää, että tuomarin linja suosi hienosti kotijoukkuetta, joka hyötyi muutenkin katkonaisesta pelistä. TuPV:n onkin pitkälti kiittäminen ottelun erotuomaria siitä, että se pystyi vielä nousemaan sillasta johon SaTo oli sen jo pakottanut. Tuomarin yhden miehen show’n seuraaminen vierestä ei sopinut satolaisille, joiden energiasta yhä suurempi osa alkoi kanavoitumaan mustapaidan opastamiseen. Valitettavasti tuomarin linjaton työskentely johti myös siihen, että otteet kentällä alkoivat muuttua kovemmiksi kummalakin joukkueella ja ottelun viimeiset 30 minuuttia muistuttivatkin enemmän outoa painin ja jaloilla pelattavan lentopallon symbioosia kuin itse kuningaslajia.

Pelin luonteesta johtuen kunnon maalipaikkojen luominen oli työn ja tuskan takana kummmallakin joukkueella, mutta ottelun luonnetta kuvasi erinomaisesti se, että 0-0 tilanteessa SaTon vaihtopelaajat hakivat ohilauottuja palloja juosten TuPV:n maalin takaa kotijoukkueen maalivahdin keskittyessä löntystelyyn ja ajan kuluttamiseen – SaTo halusi voittaa isolla h:lla, kun kotijoukkue olisi mieluusti tyytyyt maalittomaan pistejakoon. TuPV:n suunnitelmat valuivat kuitenkin joukkueen sormien läpi Pansion sepelille ottelun 74. minuutilla, kun kolossaalinen Mikael Nissi nousi pakan korkeimmalle ja puski voimalla Esa Anttosen vapaapotkusta tarjoileman pallon maaliverkkoihin. Maalia edelsi kentän vasemmalla laidalla n.35 metrisssä tapahtunut rike, jossa Tähkäpää kaadettiin tyylipuhtaalla “open ice hitillä” kentän pintaan jota seiuranneesta vaparista jonarneriisemäisen vasurin omaava Anttonen toimitti millimetrin tarkan keskityksen “Salon Dellasin” lentoradalle. Vapauttavan osuman jälkeen SaTo aloitti riehakkaat juhlinnat joiden tiimellyksessä myös yksi vieraskannattajista ryntäsi kentälle tuulettamaan komeaa maalia joukkueen kanssa!

Avasuosuman jälkeen aiemmistä peleistä tuttu ilmiö toistui jälleen kerran SaTon pelin vapauduttua 1-0 maalin jälkeen ja viimeisen vartin aikana jännitettiin enemmän mahdollista 0-2 maalia kuin 1-1 tasoitusta. Parhaimmat tilaisuudet voittolukemien kaunisteluun lankesivat Syvähuokolle jonka 10 metristä ampuman laukauksen TuPV:n maalivahti torjui yläriman kautta väljemmille vesille sekä Pykärille, jonka heavyshottin kotijoukkueen maalivahti poimi uskomattomasti aivan maalin yläkulmasta. TuPV:n 5. divisioonaan matkalla ollut laiva natisi ja hölskyi SaTon ottelun loppuhetkillä nostattamassa myrskyssä, mutta tuomarin loppuvihellys pelasti sen lopulliselta haaksirikolta.

Voittomaalin puskeneen Mikael Nissin lisäksi toisen puoliajan suurin, tai ainakin näkyvin tähti oli ottelua omintakeisella tyylillään tuominnut erotuomari jonka suoritusta voisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi katastrofaaliseksi. Kunnia siitä, että ottelu ei räjähtäny lopullisesti pillipiiparin käsiin jälkimmäisellä 45 minuuttisella kuuluu kaikille muille kuin tuomarille itselleen. Ottelun toinen puoliaika muistutti suurilta osin kesän alkusarjan surullisen kuuluisaa Sauvon peliä ja Tovereistakin ainakin Suomela, Tähkäpää ja Anttonen joutuivat tekemään tuttavuutta keltakortin kanssa eikä ulosajokaan olisi joidenkin näiden pelaajien kohdalla ollut suurikaan yllätys, eikä lopulta vääryyskään.

Silmiä hivelevää pallorallia tai pikkunäppärää pallojongleerausta ei Pansiossa keskiviikkona nähty, mutta ottelun alla pukukopissa painotettu slogan “jos ei taidolla, niin tahdolla” realisoitui upealla tavalla kentällä hurjana taisteluna ja kolmena sarjapisteenä. Toisissa oloissa, toisella tuomarilla pelikin olisi saattunut olla eheämpää ja muistuttanut enemmän jalkapalloa ja olisikin ollut helppo kuvitella SaTon siinä tapauksessa hakeneen vieraspisteet isommallakin voittomarginaalilla vaikka TuPV pelasiki, siis puolusti, hyvin ja sinnikkäästi. Maalillaan Kiljusta ei laukauksilla juurikaan hätyytelty, vaikkakin kertaalleen toisella puoliajalla “Kuhilaspihan Kahn” katkaisi loistavalla ulostulollaan TuPV:n hyvin orastaneen hyökkäyksen puskemalla pallon 20 metristä väljemmille vesille. Katsomoraadin Bahar-pötköt jaettiin tällä kertaa voittomaalin tehneen ja hyvin katkoneen Nissin, omaa laitaansa herran elkein hallinneen ja voitto-osuman alustaneen Anttosen sekä yritteliäästi hyökänneen Jupen kesken.

Otteluraportti 7.8.2007 (6.Div. Yläsarja) Kuula vs. SaTo 1-1

 

Sato sai toisessa yläsarjapelissään vastaansa turkulaisen Kuulan, joka oli alkusarjassa oman tasaisen lohkonsa toinen. Pelin alla Satoleirissä, tarkemmin sanottuna Mitsubishi Lancerin takapenkillä, pohdittiin kokoonpanoa ja pelitaktiikkaa. Palokankareen pumpatessa pedaalia, Turku läheni uhkaavankin nopeasti, sillä selviä vastauksia Saton perinteikkään 4-2-3-1 formationin rakentamiseen ei ollut. Suunnitelmia varjostivat lähinnä poissaolot, joita oli tällä kertaa jopa 6 kappaletta: Matias Aaltonen (kk), Otto Tähkäpää (kk), Petteri Yrttiaho (kk), Jussi Isotalo (p), Rauli Lindqvist (p), sekä vuoden 2007 MVP Jani Vuorinen (p).

 

 

 

Pitkän paneelikeskustelun päätteeksi 4-2-3-1 asetelma päätettiin täyttää seuraavasti:

 

mv:Kiljunen

p:Anttonen,Metsänoja,Nissi,Tiainen,niittymäki

alempi kk:Suomela,Seppälä,Palokankare

laidat:Kuusisto,Syvähuoko,Parkkinen

10-paikka / kärki: Kankaanpää, Visti, Pykäri

 

 

Turkuun saavuttaessa Pansion pahamaineinen hiekka-areena pöllysi juuri niin, kuin sen pitikin, ja jotta operaatio “desert storm” olisi ollut täydellinen, oli pelipäivää siunattu vielä afrikkalaisia lämpötiloja hipovalla helteellä. Jo ennakkospekulaatioissa Jani Vuorinen kantoi erityistä huolta, anatomialtaan Suomenhevosta muistuttavista, Saton alakerran työjuhdista. Päivän sana olikin nestetankkaus, ja asiasta tietoisena seuran varapuheenjohtaja J. Toivonen oli käynyt lunastamassa joukkueen juomapullot Urheilupuiston löytötavarapisteestä.

 

 

Ottelu vihellettiin käyntiin kello 19.45. NHL-lippis olisi taas kerran tullut tarpeeseen, sillä hävityn lantinheiton seurauksena aurinko paistoi ensimmäiset 45 minuuttia suoraan Satovahti Kiljusen silmään. Tähän asti puhtaalla pelillä purjehtinut “Voittamaton Armada” aloitti mittelön verkkaisesti. Punakeltapaidoilta puuttui heille ominainen työnteko, joka on nimenomaan ollut joukkueen yksi suurimmista, jos ei jopa suurin valtti. Pallon eteen ei nähty vaivaa, vaan odotettiin pelivälineen kopsahtavan lapaan. Keskikentän keskusta kärsi porrastusongelmista ja palloa haudottiin, minkä seurauksena vastustaja ehti lähes poikkeuksetta ottaa Saton hyökkäyksen vastaan organisoidulla puolustuksella. Ensimmäiset 15 minuuttia Sato vaikuttikin olevan kyttäystilassa, kuin odottamassa oikeaa hetkeä tyrmäysiskulle.

 

Vastustajan pelistä näkyi kunnioitus. Kuula toteutti jopa ennennäkemätöntä pitkänpallontaktiikkaa. Satoa ei uskallettu haastaa jaloilla. Kuitenkin Kuula oli joukkue, joka aloitti maalinteon. Noin 35 minuutin pelin jälkeen kulmatilanteessa pallo putosi 16-alueen rajan tuntumaan, josta vihreäpaita ampui puolivolleyn kohti alakulmaa. Kiljusen kesäloman herkistämät refleksit olivat tilanteen tasalla, ja Kuhilaspihan Kahn torjui. Vaikeasta torjunnasta pomppasi kuitenkin irtopallo, jota tolppamies ei ehtinyt siivoamaan. Sato vaikeni hetkeksi, mutta tunnusti pian tosiasian. Historian ensimmäinen pelitilannemaali harlekiinipaitojen verkkoon oli tehty, ja Pansion rutikuiva hiekkaerämaa oli nähnyt antikliimaksinsa.

 

Sato oli aivan uuden tilanteen edessä. Koska pelkkä moraalinen voitto ei luonnollisestikaan Tovereille riitä, oli nyt tehtävä maaleja. Asetelmia ei ainakaan helpottanut Kuulan hävytön, jopa raukkamainen ajanpeluu, joka alkoi heti 1-0 osuman jälkeen. Kotijoukkue ryhmittäytyi siilipuolustukseen ja laukoi pallon, aina sen saadessaan, niin kauas kuin jalasta lähti.

 

Saton veri punnittiin nyt ensi kertaa todellisessa ahdingossa ja Satohan on tunnetusti paitsi erittäin hyvä ja nälkäinen voittaja, joukko todella huonoja häviäjiä. Jo ennen puoliaikaa vierasjoukkue tarttuikin tosissaan tahtipuikkoon, jolloin valtaisa tasoero alkoi myös näkyä. Kuusisto onnistui jopa maalinteossa, mutta Kankaanpään vapauttavasta syötöstä kehkeytynyt tilanne arvottiin Tovereiden huonoksi onneksi paitsioksi.

 

Puoliajalla Saton samettilapainen keskikenttäpeluri Niko Seppälä analysoi vastustajassa näkyvän selviä niiauksen merkkejä, ja tähän arvioon oli muidenkin helppo yhtyä. Kuula puuskutti, kuin kauppareissun ajaksi kuumaan autoon teljetty susikoira, vaikka pelillisten näyttöjen perusteella joukkue muistuttikin enemmän aidan takaa raukkamaisesti räksyttävää mopsia. Viimeistään tauon aikana Sato nosti lopullisesti kytkintä ja punakone alkoi liikkua. Yhteinen selkeä tavoite, eli voitto, hitsasi joukkueen entistä lujemmin yhteen ja alkoi hurja, lihaa säästämätön takaa-ajo.

 

Kuula vetäytyi omalle kenttäpuoliskolleen ajanpeluun äityessä samaan aikaan yhä härskimmäksi. Maalipotkut saivat jopa teatraalisia piirteitä: pallo haettiin hiipien ja avustava potkaisija rakensi jokaista maalipotkua varten erillisen pyramidin. Jostain syystä tuomari ei ajanpeluuseen puuttunut mutta onneksi Ultrat puutuivat. Neuvokkaat Satolaiset siirtyivät Kuulan maalin taakse palauttamaan maalinnälkäisten hyökkääjien ohivetoja.

 

 

SaTo rynnisti, mutta varsinaisia paikkoja ei siltikään siunaantunut niin paljon, kuin voisi kuvitella. Liian usein hyökkäys ajautui umpikujaan viimeistään 16-alueen rajalla. Palokankare arvioikin pelin jälkeen, että laitoja ja keskityksiä olisi pitänyt käyttää huomattavasti enemmän. Tähkäpään puuttuessa Saton kulmapotkut olivat pääosin luokattomia, eivätkä kantaneet pääpeliin erikoistuneiden toppareiden ulottuviin. Sen sijaan Kuulan ainoa vahvuus näytti olevan pääpeli, sillä vastustajan harvoista kulmapotkuista jokainen näytti poikivan vaaratilanteen. Kuula loikin pelin kahdesta maalipaikastaan myös jälkimmäisen hyvästä keskityksestä. Saton onneksi pusku meni metrin ohi.

 

Kun aika tiimalasissa väheni, raivo Satolaisten rinnuksissa kasvoi entisestään. Yritys ja peräänantamattomuus oli hurmoksellista. Voitonkiilto silmissä punnertanut Sato taisteli väsymättömästi. Turhautumisentunteelle ei annettu hetkeksikään valtaa, vaan Pansion kivikovaa sorapeltoa kynnettiin ärräpäiden säestyksellä. Select pomppi, kuin superpallo asvaltilla, mikä sakotti ankarasti maatapitkin pelaavaa vierasjoukkuetta. Kankaanpää kiteyttikin tuntemuksen osuvasti, mutta valitettavasti kommentin kieli oli julkaisukelvotonta.

 

Pallopelien peruspsykologian mukaan maalinteko on luonnollisesti vaikeinta silloin, kun ollaan pakkotilanteessa. Tämä oli havaittavissa myös Tovereiden otteissa, vapaapotkuissa hosuttiin ja puristusta oli paikoin liikaa. Aggressiivisuus ja voitontahto olivat vieneet rentouden, mutta antoivat samalla pohjattoman energianlähteen. Palokankare lähti lupaaviin nousuihin kerta toisensa jälkeen ja Visti dominoi ilmatilaa Varsinais-Suomen leveimmällä suojauksellaan. Laidaltaan maalintekosektorille leikanneelle Kuusistolle aukenikin muutamia puolittaisia paikkoja. Kertaalleen hyvä keskityspallo vapautti puolustajan tontilta nousseen Tiaisen, jopa maaliviivan tuntumasta, mutta Tovereiden epäonneksi tilanteessa puhallettiin virhe. Kuulan maalia kohti, enemmän tai vähemmän, ammuttiin toistakymmentä kertaa. Kudeista puuttui kuitenkin tarvittava ruuti.

 

Saton hyökkäykset alkoivat usein lupaavasti, mutta konstit hupenivat Kuulan kunnioitettavankin kurinalaisen 10 pelaajan no nonsense puolustuksen edessä. Jälkiviisaasti voisi analysoida, että keskeltä puskettiin liikaa, ja hyökkäykseen lähtö oli liian hidasta, jolloin kärjille ei saatu enää nopeita pystysyöttöjä. Ehkä pelinrakentaja Palokankareen pudottaminen alempaan keskikenttään olikin virhe.

 

Vaikeuksista huolimatta Satolaset eivät luovuttanut hetkeksikään ja olikin oikeus ja kohtuus, että vastustajaansa silmittömällä raivolla höykyttäneet Toverit lopulta onnistuivat maalinteossa. Hyökkäys alkoi pelin luonteelle tyypillisesti. Tällä kertaa oli Niittymäen vuoro avata peli. Pete ei antanutkaan odotettua syöttöä vaan yllätti ylimmät karvaajat lähtemällä itse aggressiiviseen nousuun. Pallo näytti jo karkaavan, kunnes viimehetkillä herkkäjalkainen toppari syötti vastustajan jalkojen välistä Palokankareelle. Kalle toi palloa suoraan kohti maalia ohittaen yhden puolustajan. Samalla Pykäri nousi 16-alueen tuntumaan tarjoamaan syöttöpaikkaa, johon pallo myös pelattiin. Kääntyessään Pykäri huomasi oikean puolustajan tontilta määrätietoiseen nousuun lähteneen Tiaisen ja ohjasi pallon hänen kaistalleen laatikkoon. Tiainen tiesi tilaisuutensa tulleen ja ampui yhden kosketuksen jälkeen täydestä vauhdista etuyläkulmaan. Satolaisten reaktio oli sanoinkuvaamaton. Voittamaton sato oli jälleen kerran todistanut henkisen kanttinsa ja osoittanut, mitä voittamisen kulttuuri käytännössä merkitsee. Kun pallo lyötiin keskiympyrään, aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia, eikä ollut epäilystäkään, ettei Sato janoaisi vielä toista osumaa. Voittomaalia ei kuitenkaan koskaan nähty, vaikka lähellä olikin. Ottelun loppu oli Saton puskemista ja Kuulan ajanpeluuta. Jos vastustajan pitkät pallot pysyivät kentällä, niihin ehtivät hyvin pelanneet Satopakin.

 

Ottelun tuomari ei sallinut juuri lainkaan fyysistä kontaktia ja vaikka tunteet kävivätkin kuumina, pysyivät otteet melko puhtaina. Tuomiot olivat periaatteessa tasapuolisia, mutta suurempana ja fyysisempänä joukkueena Sato kärsi linjasta enemmän. Kuulalle annettiin 2, ja Satolle 3 keltaista. Visti otti omansa vaihtoaitiosta, huutamalla “12″, viitaten vastustajan pelaajaan paitsiotuomiossa. Kaksikko Niittymäki – Anttonen otti puolestaan kortit mieheen tilanteessa, jossa ensin mainittu ilmeisesti suojasi liian rajusti, ja jälkimmäinen esitti näkemyksensä tästä seuranneesta tuomiosta.

 

Tasapelistä Sato voi syyttää vain itseään, sillä Kuula olisi ollut voitettavasti tyypillisin 0-5 lukemin. Pelistä tehtiin vaikea antamalla kotijoukkueelle siimaa ensimmäiset 40 minuuttia. Nyt sekin on todistettu, että nukkuvaa Satoa voi haavoittaa, punakoneen selättäminen oli silti vielä kaukana. Kuulapeli oli kuin reipas avokämmen Saton voittohuumassa pulskistuneille poskille, ja nyt punakeltaisten takaraivoissa kytee pommi, joka purkautuu ensiviikon pelissä. Sato on nälkäinen!

Otteluraportti 31.7.2007 (6. Div.yläsarja): SaTo vs. KaaPS 6-0

SaTon fanien piinaviikot päättyivät vihdoinkin kun kaupungin suurin ja kaunein jalkapallojoukkue teki kauan odotetun paluun pelikentille yli kuukauden kestäneeltä kesätauolta 6. divisioonan  yläloppusarjan avausottelun merkeissä. Valitettavasti olosuhteet eivät suosineet merkkitapahtumaa joka jouduttiin pelaamaan kesämyrskyn läpimäräksi kastelemalla kentällä navakan tuulen säestämänä, joskin itse sade loppui parahultaisesti juuri ennen tuomerin alkuvihellystä. Viheliänenkään sää ei ollut onnistunut karkoittamaan uskollisimpia Ultria katsomosta eikä SaTo joutunut tälläkään kertaa pelaamaan tyhjille lehtereille.

Ottelun alla SaTon nykykunnon yllä leijui paljon kysymysmerkkejä – painaisiko intensiivinen kesäharjoittelu vielä joukkueen jaloissa vai olisiko kesähelteiden muut sosiaaliset aktiviteetit rentouttaneet joukkueen juuri oikealla herkkyyden asteelle? Motivaatiossa ei ainakaan heinäkuun aikana ollut tapahtunut sanottavaa muutosta sillä totuttuun tapaan SaTo sai jälleen jalkeille erittäin vahvan ryhmän. Mikael Nissin kuntouduttua takaisin pelikuntoon joukkueen vahvuudesta puuttuivat Jere “Salolainen potilas”Tiainen, polveaan lepuuttava Raffe, isoja dollareita logistiikka-alalla takonut Naipa sekä niin ikään duunia pakannut, vakavasta shopppaholismista kärsivä Jussi “Käyttöluotto” Isotalo. Alakerran kokoonpano ei pitänyt sisällään juurikaan yllätyksiä – kesän tiukka kuntokuuri oli tehnyt ihmeitä maalissa aloittaneelle Kiljuselle joka, kiitos ankaran kebab-dietiin, näytti jopa vielä peittävämmältä kuin ennen ja “Kuhilaspihan Kahnin” edessä puolustuksen lihamuuri oli totutussa Anttonen-Niittymäki-Nissi-Vuorinen koostumuksessa. Puolustuslinjan ja ylemmän keskikentän väliselle ei-kenkään-maalle jäivät partioimaan vuosia kestäneen jaloille potkimisen parkiinnuttama lihanleikkaajakaksikko Suomela-Tähkäpää, jonka tehtävänä oli miinoittaa rosvosektori niin ettei vihollisella olisi mahdollista ylittää sitä maata pitkin missään oloissa – vastustajan ainoa tie Kiljusen vartioimalle maalille tulisi olemaan epätoivoisten roiskasuiden muodostama ilmasilta KaaPS:n omalta puolustusalueelta. Piikkipaikan itselleen omi tuttuun tapaan valtavalla nenällään hyvällä prosentilla nuuskiva Pykäri, alapuolellaan kymppipaikalla debyyttinsä tehnyt Syvähuoko ja laidoilla vauhtia pitivät Parkkinen sekä Kuusisto. Vaihdosta tuoreita jalkoja peliin toivat oman vahvan panoksensa viime aikoina SaToon tuotunut Metsänoja sekä ansiotuneet veteraanipelaajat Palokankare, Kankaanpiä, Visti, V.Tiainen ja Madi. Lisäksi oman arvonsa hyvin tuntien turkkilaisvahvistus Yrttiaho saapui paikalle tähden elkein reilusti myöhässä, jalassaan uutuuttan kiiltäneet saksalaisen kenkävalmistajan nimikkonappikset.

Yli kuukauden kestänyt, mutta vuosilta tuntunu odotus päättyi vihdoinkin kun tuomari  puhalsi pilliinsä ottelun alkamisen merkiksi tasan klo.19.15 kun SaTon kapteeni Pykäri oli ensiksi voittanut kolikonheiton ja valinnut joukkueelleen suotuisamman kenttäpäädyn KaaPS:n saatua aloituksen. Ottelun alkuhetkillä SaTo näytti olevan hieman kesäterässä ja jo hetken aikaa näytti, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella vierasjoukkueellakin olisi realistisia mahdollisuuksia taistella Salon lentokentällä arvokkaista vieraspisteistä. Ottelun ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana KaaPS jopa saneli ottelun tempon SaTon vielä selkeästi hakiessa tuntumaa. Kauaa ei kotijoukkueella kuitenkaan palaset olleet hukassa vaan ne loksahtivat kohdilleen jo alle vartin pelaamisen jälkeen SaTon iskettyä avausmaalin nopealla vastahyökkäyksellä joka oli kuin suoraan jalkapallon oppikirjasta: KaaPS:n kulmapotkun jälkitilanteesta Tähkäpää pelasi pallon yhdellä kosketuksella omalta 16 rajalta keskiympyrään Kuusistolle joka myös ensimmäisellä kosketuksella siirsi pelivälineen vauhtiin Pykärille jonka läpiajo päättyi kylmän viileästi viimeisteltyyn avausmaaliin. Avausmaalin jälkeen ottelu ajautui takaisin normaaliin uomiinsa SaTon otettua peli täydellisesti kontrolliinsa ja taottua vielä kolme lisämaalia ennen taukovihellystä. Juppe rusikoi 2-0 maalin verkon perukoille kulmapotkun jälkitilanteesta ja Palokankare siirsi hetkeä myöhemmin Toverit jo turvallisen tuntuiseen 3-0 johtoon komealla volley-laukauksellaan boksin rajalta. Visti ehti vielä ensimmäisen 45 minuuttisen aikana sinetöidä Saton taukojohdoksi vaakuuttavasti 4-0. Ennen kuin hiekka oli valunut loppuun tuomarin tiimalasista, leikkuupuimuriosaston Suomela ja Tähkäpää olivat saaneet keltaisen kortin mieheen, molemmat myöhästyineistä liukutaklauksista – toki Suomelan korttia edelsi muutamaa minuuttia aiemmin raju käsirysy vastustajapelaajan kanssa, jonka jälkeen SaTon komeimman heittotukan omaava Suomela sai olla onnellinen ettei tuomari antanut suoraa marssikäskyä katsomon puolelle.

Toisella puoliajalla SaTo jatkoi siitä mihin se ensimmäisellä jäi, vaikkakinnyt sen dominanssi oli jos mahdollista entistäkin musertavampaa. Laitojen kautta nopeasti edennyt kotijoukkue loi maalipaikkoja lähes liukuhihnalta vaikka toisen puoliskon ensimmäistä osumaa jouduttiinkin odottamaan pitkä tovi. Paikkojen puutteesta ei joukkuetta voi kuitenkaan syyttää, sillä ennen Jupen 5-0 maalia palloa oli sudittu parikin kertaa ohi ja, ihme kyllä, taaksepäin maaliviivalta, ammuttu sivuverkkoihin ja tolppiin eikä KaaPS:n hyvin torjunutta maalivahtiakaan voi jättää ansiotta numeroiden siedettävinä pysymisestä. Lopulta Juppe kuitenkin onnistui maalinteossa, toistamiseen ottelun aikana Palokankareen maagisen esityön jälkeen: “Palle” Palokankare vapautti kesän aikana ahkerasti Suomea kiertäneen Kankaanpään yksin läpi uskomattomalla keskiympyrän alapuolella ilmasta antamallaan riquelmemaisella kantapääsyötöllä. Tämän jälkeen maaliahneella keskupuolustaja Nissillä oli omat paikkansa kartuttaa SaTon johtoa. Ensimmäisessä tilanteessa puolustajakolossi pääsi ohjaamaan Tähkäpään kulmapotkun kohti puolityjää maalia, mutta Nissin epäonneksi pallo suuntautui kuitenkin hiuksen hienosti tolpan väärälle puolelle ja hetken päästä Milf oli jälleen lähellä osua puolittaisella saksipotkulla. Iso viisari heilahti näyttävästi, mutta valitettavasti pallo kieri jälleen senttien päästä tolpan väärältä puolelta. Varsinkin pääasiassa vasemmalla laidalla pitkin askelin viilettänyt Kuusisto oli paha pideltävä vierasjoukkueen puolustukselle ja hän pystyikin toisella puoliskolla luomaan tukun hyviä tekopaikkoja itselleen ja pelitovereilleen. Onkin suoranainen ihme ettei Kuusisto onnistunut kirjauttamaan nimeään maalitilastoihin Palokankareen sinetöityä 6-0 loppunumerot helposti rangaistusalueen keskeltä.

Pitkän taon tuoma ruoste ei kauaa kirskunut SaTon rattaissa ennen kuin se sai saman alkulohkosta tutun jyrävaihteen päälle yläsarjan avausottelussa. Alussa syöttöpeli oli epävarmaa ja pallottomien pelaajien liike puutteellista, mutta onneksi aina yhtä rautainen alakerta piti joukkuetta pystyssä ensimmäisen kymmenminuuttisen vaikeina aikoina. Erityisesti topparina pitkästä aikaa luutinut Nissi vaakuutti varmalla katkomisellaan sekä muutamilla viimehetken tärkeillä pelastuksillaan, vaikka muillakaan puolustajilla ei ole mitään hävettävää omissa esityksissään kaikkien kaksinkamppailuiden päädyttyä lähes sataprosenttisesti Tovereiden eduksi. Avausmaalin jälkeen “Gunssien” peli loksahti kohdilleen, eikä minkäänlaista taukoa tai pelaamattomuutta ei ollut joukkueen pelissä havaittavissa. Jo mainitun puolustuksen varman esityksen lisäksi hyökkäyspelikin soljui eteenpäin varsin vapautuneesti eikä KaaPS:lla ollut eväitä pysäyttää punakeltaisten nopeita hyökkäyksiä. Kaiken kaikkiaan vastustajajoukkuekin ansaitsee tunnustuksen omasta esityksestään, sillä loppunumeroista huolimatta se oli SaTon tähän astisista vastustajista selkeästi kovimmasta päästä – sen pelissä oli astetta enemmän ideaa kuin alkusarjan roiskijoille ja mikä tärkeintä KaaPS jaksoi taistella loppuvihellykseen asti ilmeisesti yltiöpositiivisen asenteensa Marco Bjurströmiltä ammentaneen valmentajansa johdolla. Hyvästä yrityksestä huolimatta oli selvää ettei vauhtiin päässyttä panssarivaunua pysty pysäyttämään polkupyörällä ja KaaPS:lle kävi SaTon käsittelyssä juuri niin kuin odottaa saattoi – se jäi täydellisesti jyrän alle.