Futista Tukholmassa 22.-23.10.2006 – Tälläkään reissulla ei vältytty vastoinkäymisiltä

* Raportin kirjoittaja on SaTon kannattaja, joka on matkannut pallon perässä mm. Ruotsissa, Saksassa, Englannissa, Puolassa ja Slovakiassa.

Jo pitkään oli pääkopassa muhinut ajatus tutustumismatkasta ruotsalaiseen futiskulttuurin. Kuuleman mukaan länsinaapurimme areenoilla olisi tarjolla erittäin viihdyttävää meininkiä. En puhu pelkästään pelintasosta vaan ennen kaikkea tunnelmasta. Oikeastaan pelintaso ei kiinnosta meikäläistä pätkääkään. Suomi kulkee valitettavasti kaikessa Ruotsia perässä.

Lokakuun lopuksi sain hoidettua töistä vapaata. Matkan suunnittelu alkoi. Päädyin luonnollisesti kustannussyistä laivamatkaan. Sunnuntaipäivälle osuisi Djurgårdenin ja putoamistaistossa olevan Häckenin kohtaaminen. Maanantai-illan kohokohta olisi vuorostaan Bajenin ja sarjakärki Elfsborgin mittelö tunnelmallisella Söderstadionilla. Toivottavasti tämä matka onnistuisi edes hieman paremmin kuin viimesyksyinen matka Borussia Dortmundin ja Hertha Berlinin väliseen koitokseen. Olihan tuo matka erittäin antoisa – hukkasin vain metroasemalle reppuni. Sinne meni passi, tuliaisviinat ja digikamera. Pikapassilla pääsin lopulta takaisin Suomeen. Valitettavasti tälläkään reissulla ei vältytty vastoinkäymisiltä.

Lauantai 21.10.2006. Tavallinen tarina ruotsinlaivalla

Illansuussa saavun junalla kahden toverini seurassa Turun satamaan. Turusta Silja Europa kuskaisi meidät kohti Kapellskäriä – matkareitin vuoksi saimme laivaliput uskomattoman halvalla. Mitä ruotsinlaivalla voi ylipäätään tehdä? Vain ja ainoastaan juopotella. Näin me myös teemme, vaikka aamulla pitäisi olla hereillä seitsemän maissa. Välittömästi tax free –myymälään, josta ostetaan sen verta paljon olutta, että sitä riittäisi vielä Tukholmassakin. Ruotsin alkoholipolitiikka on hyvin tiedossa. Suureksi onneksemme laivalla on samaan aikaan jokin autourheiluun liittyvä palkintogaala; paikalla on myös kuuluisa mäkihyppääjä Janne Ahonen. Baarissa aikamme gaalaa seurattuamme menemme hyttiimme juomaan olutta. Puolen yön tietämillä lähdemme katsastamaan laivan diskoteekin. Ei mene aikaakaan, kun löydämme itsemme nurkkapöydästä erään humalaisen pariskunnan seurasta. Ovat kuulemma oikein Rovaniemeltä saakka tulleet ruotsinlaivalle. Jostain käsittämättömästä syystä luulevat meikäläistä mustalaiseksi.

Sunnuntai 22.10.2006. Bussiaseman samettisilta penkeiltä Olympiastadionin puupenkeille

Tuskallinen herätys – takana kolmen tunnin yöunet. Kiireen vilkkaa aamiaisen kautta – aamiaiskupongit sisältyivät matkan hintaan – ulos laivasta. Edessä on reilun tunnin bussimatka Kapellskäristä Tukholmaan. Määränpäähän saavutaan yhdeksän maissa paikallista aikaa. Luppoaikaa on runsaasti, sillä hotelliin pääsee vasta kahdelta. Lepo maittaa bussiaseman samettisilla penkeillä. Ruotsinsuomalaisen naikkosen kanssa keskustellaan futiksesta – lähinnä Hammarbystä. Ambulanssinhoitajana työskentelevän naikkosen aviomies on kuulemma joskus historian saatossa pelannut Bajenin edustusjoukkueessa. Jossain vaiheessa vartijat herättelevät penkillä makaavaa kaveriani. Kaupunki kutsuu.

Bussiasemalta matkaamme Derbybutikeniin, josta tarttuu mukaan valkovihreä kaulahuivi. Budjetti ei kestä taksilla liikkumista, joten ostamme 72 tunnin SL-matkailukortin mieheen. Kortti oikeuttaa rajattomaan määrään matkoja kaikilla SL:n linjoilla Tukholman läänissä, raitiovaunuissa ja Djurgårdenin-lautoilla. Hintaa kortilla on 180 kruunua. Seuraavaksi riennämme Ruotsin armeijan museoon. Museo näyttää Ruotsin historiaa ja tavallisten ihmisten elämää sodan ja rauhan aikana aina viikinkien ajoista tähän päivään. Museo on ilmainen. Paikallisen kebab-pizzerian kautta saavumme Normalmilla sijaitsevaan hotelliimme.

Hotellissa hetki lepoa, jonka jälkeen riennämme Tukholman Olympiastadionille. Stadion sijaitsee kilometrin päässä hotellistamme, joten matka sointuu sujuvasti jalkaisin. Olen jo lähes lippuluukulla ostamassa kolmea lippua – olisivat kustantaneet vajaat pari sataa kruunua kappaleelta – kun nätti ruotsalaistyttö tulee nykimään hihasta. Tyttö myy meikäläiselle kolme lippua 200 kruunulla. Tulipahan tehtyä hyvät kaupat. Ottelun alkuun on vielä aikaa, joten mieto ruotsalaisolut maittaa. Stadionin edessä nuoret Djurgårdenin kannattajat kiertävät ämpäreiden kanssa ja keräävät rahaa koreografioita varten. Luovutan ylimääräiset pennoset hyväntekeväisyyteen. Istahdamme Olympiastadionin puupenkeille. Samaisella stadionilla muuten Hannes Kolehmainen juoksi kolme kultaa ja yhden hopean Tukholman olympialaisissa vuonna 1912.

Tunnelma ottelussa ei kasva missään vaiheessa erityisen korkealle. Kentän ja katsomon välinen leveä juoksurata on kenties suurin haittatekijä. Kansaa on paikalla vain reilut 6000 – häntäpään Häcken ei ole liiemmin ihmisiä kiinnostanut. En näe stadionilla ainuttakaan vieraskannattajaa. On kuitenkin suuri ilo seurata Daniel Sjölundin otteita, jolla näyttää seurajoukkueessaan olevan täysin erilainen rooli maajoukkueeseen verrattuna. Sjölund pelaa nimittäin ottelussa keskikentän pohjalla, josta tekee ajoittain vaarallisia nousuja vastustajan kenttäpäätyyn. Rooli sopii hänelle ainakin tässä ottelussa mainiosti. Kamppailun avausmaalin iskenyt Sjölund on kiistatta kentän paras pelaaja. Toni Kuivastolta nähdään rutiinipeli. Ottelu päättyy lopulta Djurgårdenin ansaittuun 2-1 voittoon. Häcken heräsi kamppailuun mukaan aivan liian myöhään. Tässä vaiheessa alkaa jo väsymys painaa. Talsimme pitkin sateisen Tukholman katuja kohti hotelliamme. Kaupungin yöelämä jää tältä illalta väliin.

Maanantai 23.10.2006. Laulu raikaa Söderstadionilla

Kymmenen maissa ylös sängystä, jotta ehtii juuri ja juuri hotellin aamiaiselle. Seuraavaksi levyostoksille ja noutamaan liput Bajenin matsiin Globenin lippuluukulta. Seurueemme kolmas jäsen jää hotellihuoneeseen jatkamaan uniaan. Aikaa kuluu kaupungilla turhankin paljon metrojen kanssa sekoillessa. Muutamia satoja kruunuja kuluu vinyyleihin – ruottalaista punkkia tulee enimmäkseen haalittua. Tifo Support ei ole valitettavasti auki, joten putiikin tarkastaminen jäänee seuraavaan Tukholman reissuun. Iltapäivällä palaamme hotellille kassillinen levyjä ja otteluliput tuliaisina.

Seitsemältä alkavaan Bajen – Elfsborg –otteluun on runsaasti aikaa. Laivalta säästynyt olut maittaa. Sitten metrolla kohti Södermalmia. Hyppäämme metron kyydistä Medborgarplatsenin asemalla. Nälkä on melkoinen, joten aterioimme lähimmässä etnisessä ravintolassa – kelpo sapuskaa väittäisin. Virittäydymme ottelutunnelmaan Gröne Jägaren –pubissa. Juottolassa on runsaasti Bajenin väreihin sonnustautunutta väkeä. Kaveri erehtyy tilaamaan oluen sijasta vodka-redbullin. Drinkin hinta on vaatimaton 99 kruunua.

Nousemme metrosta Gullmarsplanin pysäkillä, josta kävelemme kerrostalojen ja Globenin jääkiekkopyhätön ympäröimälle Söderstadionille. Oluet naamaan ja futista seuraamaan. Söderstadion on lähes täynnä – paikalla on runsaat 10000 katsojaa. Pelaajien juostessa kentälle Bajen-fanit esittävät katsomotaidetta – tifon teemana on Ruotsin lippu. Itäpäätyyn linnoittautuneet muutamat kymmenet Elfsborgin kannattajat yrittävät vastata satojen Bajen-fanien lauluun. Kamppailun keskinkertaisuus ei meitä haittaa, sillä tunnelma stadionilla on korkealla täydet 90 minuuttia. Elfsborgin suomalaispelaaja Jari Ilola on alusta saakka hätää kärsimässä. Varoituksen saatuaan Ilola otetaan toisen puoliajan alussa vaihtoon. Pablo Piñones-Arce päästää kotiyleisön piinasta iskemällä ottelun ainoan osuman 84 minuutin kohdalla.

Ottelun päätyttyä kiidämme metrolla läntiseen Tukholmaan kaveriani tapaamaan. Unohtumattomasta jalkapalloelämyksestä huolimatta ilta on päättyä surkeasti. Kapakassa olutta siemaillessa ajantaju katoaa, joten tietenkin viimeinen metro sujahtaa ohitsemme. Hotelliin on matkaa lukuisia kilometrejä, joten itku ei ole kaukana. Tovin tuntemattomassa ympäristössä haahuiltuamme havaitsemme onneksemme bussipysäkin. Ilta päättyy onnellisesti. Bussi kuljettaa seurueemme Tukholman keskustaan.

Tiistai 24.10.2006. Hyvin surullista

Kirjoittaudumme puolilta päivin ulos hotellista. Aikaa on kylliksi tapettavaksi, sillä laiva lähtee vasta illansuussa. Onneksi sentään Tukholmasta, eikä mistään helvetin Kapellskäristä. Muutama tunti kuluu Tukholman historiallisen museon kokoelmiin tutustuessa. Museo on ilmainen ja ennen kaikkea siellä on loistava ilmastointi. Viisaana kaverina teen viisaan päätöksen: päätän taistella päivän läpi helvetillisen nälän runtelemana – laivalla sitten seisovaan pöytään, jossa voisi syödä kuin viimeisellä aterialla.

Ja päätös pitää. Heti laivaan päästyämme riennämme seisovaan pöytään. Kahdessa tunnissa ehtii syödä melkoisen paljon. Nälkä on meikäläisellä sen verran kova, että juomapuoli unohtuu täysin – pari lasillista olutta ehdin hädin tuskin juoda. Kattauksen päättyessä olo on suorastaan helvetillinen – vatsalaukku meinaa revetä, jalat eivät kanna. Salamannopeasti lähimpään vessaan oksentamaan – hyvin surullista. Ilta ei voi kuitenkaan päättyä tähän. Tunnin mittaisen ruokalevon jälkeen alkaa olut virrata. Juhlatunnelma on huipussaan, vaikka laivalla on pelkästään eläkeläisiä ja venäläisiä. Hassuihin vaatteisiin sonnustautunut laivabändi soittaa diskoteekissa Abban ja Village Peoplen covereita. Seurueemme kolmas jäsen uskaltautuu lavan eteen sekoilemaan. Muuta en sitten muistakaan.

Keskiviikko 25.10.2006. Paluu arkeen

Laiva lipuu aamulla Turun satamaan. Junalla kotia kohti. Kotona tietokone päälle.

Mitä opimme tästä matkasta?