Otteluraportti 11.6.2007 (6. Div.): SoVo2 vs. SaTo 0-5

Salon Tovereiden voitosta voittoon edennyt kevätkausi sai sinettinsä kun joukkue matkusti Somerolle SoVon kakkosjoukkueen vieraaksi sikapitäjän uudelle tekonurmikentälle. Metalliverkoin ympäröity kenttä toikin mieleen SaTon yhdistyksen alkuajat ja äärimmäisen fyysisen ”vankilakoriksen”, josta kaiken voidaan sanoa saaneen alkunsa. Vaikka Someron uusi tekonurmi olikin huomattavasti Salon vastaavaa pienempi ja pehmeänpi Toverit tunsivat olonsa heti kotoisaksi kanaverkkaitojen sisäpuolella. Joukkueen totuttautuminen pieneen kenttään otti ensimmäisellä puoliajalla oman aikansa, mutta kuten Mad Max-trilogian viimeisen osan Thunderdome-metallihäkissä käydyssä taistelussa, SaTo nousi Maxin tavoin vaikeuksisista voittoon aluksi vahvaa vastustajaa vastaan – aivan kuin Master Blaster, SoVo2 ei ollut tarpeeksi älykäs eikä riittävän fyysinen yltääkseen voittoon.

Raffen pahoiksi yltyneet polvivaivat olivat ajaneet ikistaistelijan pakkolepoon, Kalle kärsi pelikieltonsa toista osaa, Naipa poti vielä heikohkohkoa oloaan sillä ”eilen oli niin hieno ilma” ja omassa rasvassaan Thaimaan auringossa paistumistaan jatkanut Esa oli raporttien mukaan alkanut jo muistutta upporasvassa paistettua rapua, mutta muuten SaTo sai alkusarjan viimeiseen peliinsä jalkeille parhaan miehistön. Paikka huipulla on tuulinen, eikä Raffe ollut kestänyt SaTon managerin pallilla kuin yhden ottelun ja tällä kertaa fläppitaulun varressa oli jälleen uusi mies. Tällä kertaa kunnia raapustaa avauskokoonpano taululle oli suotu Pykärin vielä saunaillan jäljiltä täriseviin käsiin, mutta tästä huolimatta kärkimies raapusti nopeasti ensimmäisen nimen tauluun: Pykäri. Joukkueen kapteeni aloitti itse piikissä yksinäisenä kärkenä ja hapuilevin tikkukirjaimin hän sijoitti alapuolelleen 10-paikalle Jupen sekä laidoille Jarnon ja Matiaksen. Keskikentän pohjalle rouhimaan roolitettiin Sauli ja Petu, eikä puolustuslinja Tiainen-Metsänoja-Niittymäki-Vuorinen tarjoillut yllätyksiä. Vielä pienempi yllätys oli maalinsuulle lopulta tiensä Nokian kesäjulilta löytäneen Kiljusen avauspaikka maalitolppien välissä. Valmentajan kenttäkomennusta odottamaan joutuivat jäämään tällä kertaa Syvähuoko, Tähkäpää, Parkkinen, Visti sekä Isotalo.

Kotijoukkue aloitti ensimmäisen puoliajan vahvasti SaTon hakiessa yhä askeleitaan Someron pienessä NHL-kaukalossa ja ottelun alkuhetkillä SoVo sai aikaan pientä painetta Tovereiden maalille. Painostus tuotti muutaman vaparin hyviltä etäisyyksiltä ja pallo pomppikimn boksissa vaarallisesti, mutta SaTon puolustus maalivahti Kiljusen johdolla onnistui toimittamaan pelivälineen joka kerta pois maalintekosektorilta ennen kuin isompaa vahinkoa ehti syntyä. Reilun vartin pelin jälkeen ottelu sai hieman pelitapahtumien vastaisenkin käänteen kun SaTo rynni Pykärin johdolla nopeaan vastaiskuun Kiljusen pitkän avauksen päätteeksi. Nopea kärkipelaaja kiihdytti ohi SoVon vähintäänkin kokeneen keskuspuolustuksen, mutta maalivahdin erinomainen vastaantulo esti maalin synnyn. Vastaiskua keskikentän pohjalta päättämään ehtinyt Sauli Suomela onnistui kuitenkin rouhimaan puolustajan estelyistä huolimatta paluupallon maalin perukoille ja SaTo siirtyi hieman yllättäenkin 0-1 johtoon. Avausmaali käänsi ottelun hallinnan vierasjoukkueelle, joka nyt vyörytti hyökkäyksiään Someron maalille. Nopean seinäsyöttökuvion päätteeksi Tähkäpäällä oli tilaisuus kasvattaa SaTon johtoa, mutta viime hetkellä puolustaja liukui keskikenttäpelaajan jaloille ja laukaus vieri tolpan kautta maalipotkuksi. Toisessa päässä SoVo loi edelleenkin parhaat paikkansa erikoistilanteiden kautta, mutta Kiljunen napsi varmasti suorat laukausuyritykset hyppysiinsä. Kertaalleen luukulle vapaapotkusta keskitetty pallo pomppi sekavan flipperin jälkeen jopa SaTon ylärimaan. Tästäkin huolimatta tilanne oli pian jo 0-2 kun Tähkäpään kierteinen pystypalloa tavoitti läpiajoon karanneen etunimikaimansa, mutta maalivahdin uhkarohkea vastaantulo esti jälleen suoran maalin syntymisen. Tällä kertaa pallo kimposi maalivahdin torjunnasta taustajuoksunsa hyvin ajoittaneelle Vistille jolla oli helppo työ siirtää pallo lähes tyhjillään ammottaneeseen maaliin. Maalin jälkeen tuomarin ympärille syntyi suuri torikokous somerolaisten protestoidessa aiheetta tilannetta joissa Syvähuokon ja maalivahdin juoksulinjat kohtasivat: Otto ehti ensin palloon eikä ajanut missään nimessä tilanteessa tahallaan maalivahtia päin. Tilanteen rauhoituttua tuomari palkitsi SoVon nro.17 keltaisella kortilla, jonka jälkeen peli saattoi jälleen jatkua. Ensimmäisen jakson viimehetket eivät tarjoilleet kahdella autolla paikalle matkustaneille vieraskannattajille enää ilon hetkiä ja tauolle vetäydyttiin jo ratkaisevan oloisissa 0-2 luvuissa.

Tovereiden peli oli loksahtanut kohdalleen avausmaalin jälkeen, eikä muutoksille ollut tauaon aikana tarvetta. Tauko käytettiinkin lähinnä nestetankkaukseen sekä voimien keruuseen toista puoliaikaa varten. Managerin tärkein ohjeistus pelaajille olikin jatkaa vain samaan tapaan kuin ensimmäisellä puoliskolla sekä muistutus siitä, että koko maalinkiilto silmissä pelannut joukkue jaksaisi puolustuu Kiljuselle vielä yhden nollapelin. Antti Mäkisen roolin tilapäisesti joukkueen fysioterapeuttina perinyt Jere Tiainen vastasi pelimatkalla pelaajien lihashuollosta ja Tipin joukkueelle suorittaman nopean hieronnan jälkeen pelaajat olivat jälleen valmiina taistelun viimeiselle 45 minuuttiselle, vaikka erityisesti Jani Vuorisen tekonurmella kireytyneet takareidet ja pakarat teettivätkin hankaluuksi joukkueen fysioterapeutille.

Aikaa ja vaivaa säästämättä Vuorisenkin paikat saatiin hierottua pelikuntoon ja ottelun toinen puoliaika saattoi alkaa. Ottelun jälkimmäisellä puoliskolla kentälle kirmasi vapautunut ja intoa puhkunut SaTo, joka järjestikin uskollisille kannattajilleen todellisen näytöksen. Pallo ja miehet liikkuivat SaTolla ehkä paremmin kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella ja keskikentän pohjalla operoineet niittokoneet pitivät huolen, että SoVon pelinrakentelusta ei tullut juuri mitään. Puoliaika ehti vanheta vain kymmenisen minuuttia kun Tovereiden pitkä painostusjakso tuotti tulosta Syvähuokon lauottua pallon hieman onnekkaastikin vastustajan puolustajan kautta maaliin. Ainostaan Someron maalilla pelanneen maalivahdin unelmapeli esti lukemien repeämisen suuremmiksi jo tässä vaiheessa: maalivahti esitti käsittämättömän dudekmaisen tuplatorjunnan Martin ja Parkkisen laukauksiin ja lisäksi torjui Parkkisen laukauksen aivan maalin alakulmasta tolpan kautta ohi maalin. Jakson puolivälin tietämillä nähtiin erikoinen tapahtuma kun SoVon jatkuvasti sääntöjen rajamailla pelannut nro. 17 rikkoi boksiin ajanutta Pykäriä ja pelasi vielä tilanteessa palloa kädellään, eikä tuomarille jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin viedä pallo 11 metriin. Erikoiseksi tilanteen teki sen, että SaTolta pilkkua ampumaan saapui joukkueen maalivahti ”Kuhilaspihan Chilavert” Kiljunen. Valitettavasti Kiljusen viimestely ei ollut paraguaylaisen esikuvansa tasolla, vaan SoVon unelmapeliä pelannut maalivahti poimi laukauksen alakulmasta. Onneksi maalivahdin nopea avaus epäonnistui ja Vuorisen onnistui siivota pallo väljemmille vesille eivätkä somerolaiset pystyneet hyödyntämään vierasjoukkueen tyhjyttään ammottavaa maalia.

Somerolaisten paras paikka toisella puoliajalla syntyi jälleen erikoistilanteesta kun jo useampaan otteeseen laukaustaan kalibroimaan päässyt nro. 80 täräytti pallon muurin yli SaTon maalin ylähirteen, mutta se oli jälleen SaTo joka onnistui maalinteossa. Puolinopean hyökkäykseen lähdön jälkeen Tähkäpään keskiympyrästä annettu tsippisyöttö tavoitti vasemmalla laidalla vauhtiin kirmanneen Parkkisen. Parkkinen jätti vastustajat selkänsä taakse, kiihdytti päätyrajalta josta hänen lähettämänsä matala keskitys löysi maalille rynnineen Vistin joka siirsi pallon helposti maalin kattoon – ”läheltä ylös!” Pian maalin jälkeen nähtiin ikävä välikohtaus, kun SoVon turhautunut ”tähtipelaaja” hyökkäsi SaTon Yrttiahon kimppuun tämän napattua paidasta somerolaiselta vauhdin pois keskialueella. Lyönti ja potkuyritys johti yleiseen torikokoukseen, jonka aikana SaTon fanaattisimmat Ultrat Stube ja Moratti hyökkäsivät kentälle puolustamaan omiaan. Onneksi omat pelaajat onnistuivat rauhoittelemaan ”Bruise Btothersit” ja tilanteen rauhoituttua Yrttiaholle sekä vastustajalle näytettiin vain keltaista korttia. Ratkaisua voi pitää todellisena ”Salomonin tuomiona” sillä läpi ottelun kuumana käynyt ja teatraalisia kuolevia joutsenia esittänyt SoVon nro.80 oli onnekas saadessaan jatkaa vielä kentällä, kun taas Yrttiahon rooli kahakassa oli ainoastaan toimia nyrkkeilysäkkinä. Vielä ottelun loppuhetkilläTähkäpää tarjoili jälleen syötön vasemmalle laidelle Matiakselle, joka viimeisteli ottelun komeimman maalin roikottamalla pallon pienehköstä kulmasta Someron maalin takayläkulmaan.

Selvistä 0-5 loppunumeroista huolimatta SoVo2 pelasi varsin vahvasti ja tarjosi SaTolle miehekkään vastuksen. Varsinkin ottelun ensimmäisen puolituntisen aikana kotijoukkueella oli omat paikkansa maalintekoon ja senkin jälkeen oikeastaan ensimmäisenä vastustajana tällä kaudella pakotti Kiljusenkin töihin maalinsa suulla. SoVo voisi pitää itseään jopa hieman epäonnekkaana jäätyän nollille sen jälkeen kun se oli kuitenkin onnistunut toimittamaan pallon kaksi kertaa SaTon yläputkeen 90 minuuttisen aikana. Hyvästä yrityksestä huolimatta Somero ei taistellut voitosta kuin ensimmäisen vartin ajan ja Tovereiden ensimmäisen maalin jälkeen ottelu oli täydellisesti vierasjoukkueen pihdeissä. Erityisesti toisella puoliajalla SaTo esitti hienoa ja tehokasta jalkapalloa, joka kirvoitti jopa kriittisenä katsojana tunnetun Tiaisen vuolaisiin ylisanoihin kuvaillessaan joukkueen peliä. Eräs kotijoukkueen pelaajakin joutui toteamaan osuvasti, että ”harvemmin sitä kuitenkaan treenien lisäksi pelissä joutuu kolmion keskellä juoksemaan” SaTon seinäsyöttöpelin sahatessa SoVon puolustuksen riekaleiksi.

Henkilökohtaisista onnistujista keskuspuolustuksessa luutinut Niittymäki keräsi yleisön vuolaimmat kehut, vaikka tälläkin kertaa on pakko kehua koko joukkueen peliä. Tällä kertaa peli oli paitsi näyttävää, myös tehokasta eikä maalipaikkoja enää tuhlattu aiempaan malliin vaikka mukaan muutama sellainenkin mahtui. Puolustus piti jälleen vastustajan hyökkääjät herran nuhteessa ja joukkueen uusin tulokas Metsänoja pääsi hyvin esittelemään jääkiekon kesäharjoituksista hankittua fyysisyyttään pariin otteeseen. Joukkueen pelin kannalta ehkä postiivisin yllätys, jos sellaisesta voi puhua, oli keskikentän voimakas puolustuspelaaminen: Yrttiahon ja Tähkäpään terävästi leikanneet viikatteet sekä Suomelan väkivahva rouhiminen tyrehdyttivät SoVon keskialueen pelinrakentelun totaalisesti eikä vastustaja pystynyt maata pitkin etenemään Kiljusen vartioimalle maalille.

Tovereiden kevätkausi sai Somerolla ansaitsemansa päätöksensä selvän voiton myötä, mutta ilahduttavinta oli kuitenkin tapa jolla voitto ansaittiin. Sarjan viimeisessä pelissä SaTo pelasi tähän asti parasta peliään ja toivottavasti sama nousuhdanteinen trendi jatkuu myös syksyn karsintapeleissä. Taistelun tauottua Someron joukkueen kapteeni intoutui vielä kehumaan SaToa ”parhaaksi joukkueeksi 6. divisioonassa” jota vastaan hän on koskaan pelannut – toivottavasti SaTo on kuitenkin ensikaudella jo paras joukkue 5. divisioonana alalohkossa.