Otteluraportti 8.6.2007 (6. Div.): SaTo vs. Wilpas3 4-0

Kännykkäkaupunki oli kohissut Salon Tovereiden ja Wilpas 3:n paikallispelistä jo viikkoja ennen h-hetkeä – derby oli ohittanut jopa Vesa Keskisen ja Merikukka Forsiuksen sekoilut iltäpäivälehtien lööpeissä kaupungin kuumimpana puheenaiheena työpaikkojen ruokaloissa, kahviloissa, ravintoloissa sekä turuilla ja toreilla. Salossa ennen näkemättömän hypen jälkeen fanien odotukset itse ottelun ja koko tapahtuman suhteet olivat taivaissa. Omilla pussikaljoilla pääasiassa varustautunut yleisö ei joutunutkaan pettymään sillä puheenjohtaja Pykäri oli tilannut ilmojen herralta paikalliskamppailun kunniaksi poutaa ja ottelupäivänä Varsinais-Suomen vihreää rubiinia hellittiinkin kunnon hellesäällä.

Tekonurmen lehterit alkoivat täyttä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua ja SaTo pääsi lämmittelemään fanien sumutorvien säestäminä. Paikallispelin houkuttelemana Toverit saivat jalkeille kaikki pelaajat jotka suinkin vain pystyivät juoksemaan, joskin verryttelyn aikana koettiin ikävä takaisku kun Raffe sai huomata ettei kovia kokenut polvi kestänyt vielä kevyttäkään hölkkää. Rauli ”Rough and tough niinku nahkarotsi” Linqvistin puuttuminen takalinjoilta oli luonnollisesti paha takaisku, mutta Championship Managerissa kannuksensa hankkinut puolustaja vaihtoi pelivälineet fläppitauluun ja hyppäsi ainakin yhden ottelun ajaksi SaTon valmentajan tuulisella pallille. Valitettavasti Salon parhaatkaan lääkärit eivät olleet saaneet parsittua Nissiä vieläkään pelikuntoon, mutta onneksi joukkueen topparivajetta oli paikkaamassa SaTon tuore hankinta, kauden loppuun kattavalla sopimuksella joukkueeseen kiinnitetty Markus Metsänoja. Poissaolijoista vielä mainittakoon edellisen pelin suorasta punaisesta saamaansa kahden ottelun pelikieltoa sovittanut Kalle Palokankare.

Valmentajan isoihin tarralenkkareihin astunut Raffe muokkasi Saton perinteistä muodostelmaa hivenen hyökkäävämpään suuntaan tarjotakseen näyttävää ja hyökkäävää peliä sadoittain paikallispeliä Urheilupuistoon todistamaan saapuneille kannattajille. Perinteinen 4-2-3-1 taipui Raffen käsittelyssä muotoon 4-1-2-2-1 kun keskikentän kolmio käännettiin päälaelleen, niin että Tähkäpää jäi ainoaksi varmistavaksi pelaajaksi Vistin ja Jupen operoidessa hänen yläpuolellaan. Puolustuslinjassa lähes ”ever present” Vuorinen aloitti oikealla ja pelipaikalla kuin pelipaikalla loistanut VilleTiainen vasemmalla yhä itseään Thaimaan polttavassa auringossa grillaavan Anttosen paikalla. Topparin paikan itselleen ominut Niittymäki sai rinnalleen SaTon kohutun debytantin kun Metsänoja löytäessä itsensä suoraan avauksesta ja puolustuksen sydämestä. Laiturien tontit menivät Kuusistolle sekä Parkkiselle ja kärjessä aloitti joukkueen kapteeni Pykäri. Kuhilaspihan iso paha susi Heikki Kiljunen oli itsestään selvä, ottelun ajankohdan huomioon ottaen harvinaista kyllä, valinta maalipuiden väliin. Penkille koutsin lämmittelykomennusta jäivät odottamaan Syvähuoko, Yrttiaho, Isotalo, Seppälä sekä Suomela.

Hieman kello 19.00 jälkeen ”Salon satakielen” Saku Mäkysen samettinen baritoni toivotti katsojat tervetulleeksi otteluun sekä kuulutti raikuvien suosionosoitusten saattelemina joukkueiden kokoonpanot etteriin ja spektaakkeli oli tuomarin pillin vihellystä vaille valmis alkamaan. Joukkueen kunniakasta historiaa mukaillen kapteeni Pykäri voitti alun kolikonheiton ja valitsi Kiljusen mieliksi maalivahdille varjoisamman puolen ja Wilpas pääsi aloittamaan ottelun. Pelin kulku kävikin jo hyvin nopeasti selväksi: Wilppaan kokenut joukkue keskittyi puolustamaan tiiviisti ja tyytyi roiskimaan pitkiä kaaripalloja SaTon toppareille Tovereiden puskiessa raivokkaasti eteenpäin. Tunnustelevien ensiminuuttinen jälkeen punakeltapaitojen Pykäri lähti keskiympärän yläpuolelta vahvaan rynnistykseen, mutta vastustajan Paulig-mainoksista tuttu puuseppä otti siviiliammatistaan tutun sirkkelin käyttöön ja Martin juoksu päättyi kyynisen rikkeen seurauksena tekonurmen pintaan. Kuin ihmeen kaupalla vastustaja selvisi tilanteesta kortitta ja tilannetta seuranneesta vapaapotkusta Tähkäpää toimitti pallon vastustajan boksiin, mutta Vistin jatkoyritys kilpistyi ihmismuuriin. Hetki edellisestä ja Pykäri oli taas karussa Wilppaan hitaalta, mutta kankelta puolustukselta. Valitettavasti tälläkin kertaa Ysin juoksu loppui vasta Wilppaan pelaajien laittomien otteiden jälkeen ja tällä kertaa tuomari ei enää armahtanut tv-julkimoa, vaan palkitsi tämän törkeistä otteistaan keltaisella kortilla.

Rikettä seuranneesta tilanteesta Pykärin itsensä 20 metristä ampuma vapaapotku ohitti muurin, mutta pallo pomppi hiuksen hienosti ohi vastustajan maalin takatolpasta. Wilppaan negatiivinen pelitapa toimi ensimmäisellä peliajalla vierasjoukkueen toivomalla tavalla. SaTo yritti hyökätä vimmatusti, mutta tiiviisti puolustanutta ja pelkkään pallon roiskimiseen tyytynyttä vastustajaa vastaan joukkueelle oli vaikeuksia luoda todellisia tekopaikkoja. Vainion liikenne on ilmeisesti Wilppaan salainen tukija sillä ainakin jostain vierasjoukkue oli saanut käyttönsä bussin, jonka se oli parkkeerannut oman maalivahdin alueensa eteen. Tovereiden hyökkäykset kilpistyivät toisensä jälkeen sinipaitaiseen lihamuuriin boksin rajoilla ja tauolle lähdettiin runsaslukuisen kotiyleisön harmiksi 0-0 lukemissa.

Masentavista lukemista huolimatta SaTon usko omaan tekemiseen ei horjunut tauollakaan. Ensimmäisen puoliajan viimeinen 15 minuuttinen oli antanut jo viitteitä paremmasta, mutta rohkeista peliliikkeistään tunnettu Raffe päätti siirtyä kahden kärjen systeemiin urhraamalla yhden pelaajan keskikentältä. SaTon toisen puoliajan nyky-Brasilian suosima taktiikka olisikin numeroina ilmoitettuna muotoa 4-2-2-2. Lisäksi manageri painotti taukopuhessaan malttia syöttöpeliin ja röyhkeyttä ratkaisuihin – näillä eväillä tarvittavat maalit kyllä syntyisivät ennemmin ta myöhemmin.

Raffen sadat manageripelien ääressä vietetyt tunnit eivät olleet valuneet hukkaan, sillä heti toisen puoliajan alussa ottelun painopiste siirtyi entistä selvemmin syvällä Wilppaan alueelle. Hyökkäyksen mieskomeudesta vastasi raamikas kaksikko Juppe-Visti joka katsomoon tarjotun silmänruuan lisäksi tarjoili hikisen iltapuhteen Wilppaan puolustukselle. Saton kova pianostus poiki nopeassa tahdissa kaksi kulmapotkua. Ensimmäisestä Wilpas vielä selvisi takaiskuitta, mutta toisella kerralla Juppe kohosi korkeimmalla ja puski määrätietoisesti Syvähuokon lähettämän kulmapotkun verkon perukoille. SaTon historian ensimmäinen kulmapotkumaali oli nähnyt päivänvalon ja millä tavalla! Kuten niin monta kertaa aiemminkin, ensimmäistä maalia seurasi SaTon ketsuppipurkin aukeaminen: oikealla laidalla idolinsa Vegard Heggemin tavoin terväniin nousuihin kykenevä Vuorinen lähetti kulmapotkun jälkitilanteesta tarkan keskityksen takatolpalle josta Matias puski pallon vastustamattomasti toistamiseen Wilppaan maaliin. Tässä vaiheessa kupletin juoni oli jo kaikille selvä: kyse ei ollut enää voitosta, vaan siitä kuinka monta maalia SaTo pystyisi faniensa iloksi iskemään. Omat paikkansa lukujen kaunistamiseen oli ylähirteen kaukolaukauksensa roikuttaneella Tähkäpäällä ja niin ikään poikkipuuhuun lähietäisyydeltä pelivälineen puskeneella Niittymäelläkin. Suurimmat aplodit yleisöltä keräsi kuitenkin Jussi ”Lebööf” Isotalo, jonka puolustuksen alimpana miehenä suorittamat karuselli-harhautukset villitsivät katsojat, mutta oli ajaa maalivahti Kiljusen sydänkohtauksen partaalle. Oli kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin Isotalon karusellin pyöriessä Wilppaan pelaajien seuratessa tilannetta voimattomina. Liika oli kuitenkin liikaa jopa Isotalolle, mutta show-miehen maineessa oleva puolustaja palkitsi kuitenkin kannttajansa tuulettelemalle yleisölle ilman paitaa tulleessaan tilanteen jälkeen vaihtoon.

Oikealla laidalla Vuorinen jatkoi pirteitä otteita hahauttaen vastustajan puolustajan sivurajan tuntumassa jatkaen kuljetustaan boksiin, jossa vielä yksi vastustaja vietiin puikoista lähimmälle Kebeb-kioskille, joskaan Salossa kyseinen matka ei ole kovinkaan pitkä, ja tarkka maata pitkin lähetetty keskitys löysi takatolpalta maalinälkäisen Vistin joka sijoitti parista metristä pallon varmasti yläriman kauttatyhjänä olevaan maaliin. Loppunumerot 4-0 viimeisteli läpi ottelun vaarallisesti puurtanut Pykäri, joka sijoitti pallon varmasti maaliin Suomelan taidokkaan pystysyötön päätteeksi. Ilman paitaa maaliaan juhlinut kärkipelaaja palkittiin tuuletuksestaan keltaisella kortilla, mutta se oli pieni hinta maksettavaksi koetusta ilosta.

SaTon maalilla Kiljunen joutui jälleen päivystämään koko 90 minuuttia pääasiassa työttömänä ja hänen kannattaisikinpyyttää vinkkiä ajantappamiseen alan erikoisasiantuntijalta, elämäntapatyöttömältä Jere Tiaiselta. Toisinaan Kiljunen joutui katkomaan Wilppaan pitkiksi karkaamia avauksia ja napsimaan muutaman keskityspallon, mutta varsinaiset torjunnat jäivät yhteen. Kertaalleen toisella puoliajalla Tomas Ravellia idolinaan pitävä maalivahti joutui venymään torjuntaan ja hän pelastikin Wilppaan ainoan laukauksen komeasti maalin alakulmasta.

Loppuvihellyksen kajahtaessa kotiyleisö aloitti raivokkaan juhlinnan yhdessä pelaajien kanssa. Pakollisten kättelyiden ja muiden virallisuuksien jälkeen Saton pelaajat kerääntyivät pääkatsomon eteen kiittämään uskollisia ja äänekkäitä kannattajia läpi kevään jatkuneesta mahtavasta tuesta. Uskollisen ydinryhmän lisäksi paikallispeli oli houkutellut paikalle paljon muutakin jalkapallokansaa, joista muutamat olivat saapuneet paikalle aistimaan hienosta urheilujuhlan tunnelmasta omien piknik-eväiden kanssa ja olipa paikalla varusmieskin kuluttamassa iltalomaansa derbyn merkeissä. Virallinen laskutoimenpide sai yleisön pääluvuksi 118 joka ylitti mukavasti ennakkotavoitteen 100 katsojasta. Iloisesti pussikaljoitellut yleisö pitikin mukavasti meteliä katsomossa vaikka äärikannattajien sumutorvista loppuikin kaasu juuri kriittisillä hetkillä. Runsaslukuinen katsojamäärä oli siksikin ilahduttavaa, että Toverit pelaavat jalkapalloa paitsi tietysti itselleen myös yleisölle – kannattajia katsoessa joukkue toivoi vanhan sanonnan ”sellainen joukkue millaiset kannattajat” pitävän paikkansa.

Tapahtumarikas paikalliskamppailu päätti SaTon keväkauden kotipelien osalta ja kausi jatkuu heinä-elokuussa 5. divisioonan nousukarsintojen myötä. Organisaation puolella alkukausi on mennyt uusia asioita opetellessa, mutta kentällä joukkue on pelannut kuin vanhat konkarit. Kausi on edennyt tähän asti voitosta voittoon kentällä ja kulisseissa, mutta tiovottavast todellinen huipennus nähdään vasta syyskuussa SaTon juhliessa nousua 5.divisioonaan uuden yli 200 päisen ennätysyleisön edessä!